Suositus hoidon jatkuvuuden seurannasta

Hoidon jatkuvuuden mittarit

COCI eli Continuity of Care Index

COC-indeksi kuvaa usein terveydenhuollossa asioivien potilaiden hoidon jatkuvuuden toteutumista. Suomessa on sovittu käytettävän laskennassa niitä henkilöitä, jotka ovat kahden vuoden sisään asioineet terveydenhuollossa kolme kertaa. 

COCI lasketaan näistä jokaiselle potilaalle kaavalla COC = ((SUM(nj^2))-n)/(n(n-1))j = 1:stä j=s:ään, missä n on käyntien kokonaismäärä, nj on käyntien määrä lääkärille j ja s on potilaan näkemien lääkärien kokonaismäärä. Keskiarvoa käytetään usein potilasryhmän yhteenvetotilastona.

• Mittaustaso: Potilas
• Vähimmäisvaatimukset: Kaksi vastaanottoa aikavälillä. Usein käytetty kolmen minimirajaa.
• Vähimmäisaikajakso: Jos aikaväli on liian lyhyt, useimmat potilaat jäävät ulkopuolelle: muuttuu mittariksi, joka mittaa harvojen, usein asioivien potilaiden lyhytaikaista jatkuvuutta. 
• Vahvuudet: Ottaa huomioon jatkuvuuden useamman kuin yhden lääkärin kanssa. Ei vaatimusta nimetylle lääkärille. Potilastason mittari, joten mahdollistaa vertailut yksilöiden välillä.
• Rajoitukset: Suuri riski kontaktien osaoptimoinnille. Selvästi vaikeampi tulkita kuin UPC (ei muodostu intuitiivisesti, kohtuuttoman herkkä), vaikka tutkimusten perusteella vaikutukset muutoksissa vertautuvat lähes täysin UPC:hen. Vääristymä usein kävijöiden suuntaan. Nousee, jos mukaan otetaan potilaat, joilla on vain kaksi käyntiä.
• Mahdolliset mukautukset: Kumulatiivista mittaria edellisen vuoden ajalta voidaan käyttää väestötasoiseen seurantaan, mutta lisähyödyt pelkkään helpommin tulkittavaan UPC:hen ovat todennäköisesti vähäiset.

UPC eli Usual Provider Index 

UPC-indeksi kuvaa usein terveydenhuollossa asioivien potilaiden hoidon jatkuvuuden toteutumista heitä useimmin hoitaneella ammattilaisella.

Lasketaan jakamalla potilaan käyntien määrä eniten nähdyn lääkärin (tai omalääkärin) kanssa potilaan kokonaiskäyntien määrällä. Keskiarvoa käytetään usein potilasryhmän yhteenvetotilastona.

• Mittaustaso: Potilas
• Vähimmäisvaatimukset: Kaksi vastaanottoa aikavälillä. Usein käytetty kolmen minimirajaa.
• Vähimmäisaikajakso: Jos aikaväli on liian lyhyt, useimmat potilaat jäävät ulkopuolelle: muuttuu mittariksi, joka mittaa harvojen, usein asioivien potilaiden lyhytaikaista jatkuvuutta.
• Vahvuudet: Toimii ilman omalääkäriäkin (tällöin yleisin nähty lääkäri) tai omalääkärillä. Helppo laskea ja tulkita. Potilastason mittari, joten mahdollistaa vertailut yksilöiden välillä (mikäli toimintamalli on yksilöiden välillä samanlainen/vertailukelpoinen).
• Rajoitukset: Suuri riski kontaktien osaoptimoinnille. Vähemmän hyödyllinen lyhytaikaisessa mittauksessa. Potilaat ”tippuvat” indeksistä, jos hoidon tarve ei aikavälillä ollut suuri: hoidon jatkuvuus ei toteudu pitkäaikaisesti, jos mittaria optimoidaan. Huomioi jatkuvuuden vain yhdelle ammattilaiselle. Vääristymä usein kävijöiden suuntaan. Nousee, jos mukaan otetaan potilaat, joilla on vain kaksi käyntiä (tulkittavuudessa huomioitava). Jos ei mitata omalääkärille, usein eniten nähty on sijainen.
• Hyödynnettävyys: Kumulatiivista mittaria edellisestä vuodesta tähän päivään voitaisiin käyttää väestötasoiseen seurantaan. Voidaan mukauttaa niin, että ”tavallinen tarjoaja on ennalta määritetty nimetty omalääkäri. Voidaan jatkoanalysoida tunnistamaan, kenet potilas on nähnyt useimmin omalääkärilistojen optimoimiseksi listojen luomisen yhteydessä.   

SLICC eli Saint Leonard´s Index of Continuity of Care

SLICC kuvaa sitä, kuinka suureen osaan oman väestönsä hoidontarpeesta omalääkäri/omahoitaja vastaa tietyllä ajanjaksolla. Eli sitä, kuinka suuren osan oman väestön kaikista käynneistä omalääkäri/omahoitaja on toteuttanut itse.

Lasketaan potilaslistalle (omalääkärin potilaslista) jakamalla omalääkärille tehtyjen käyntien määrä potilaslistan kokonaiskäyntien määrällä. Ilmaistaan prosenttina.

• Mittaustaso: Omalääkäriväestökohtainen
• Vähimmäisvaatimukset: Nimetty omalääkäri jokaiselle potilaalle.
• Vähimmäisajanjakso: Ei vähimmäisajanjaksoa. Voidaan mitata jatkuvasti: päivittäin, viikoittain, kuukausittain jne.
• Vahvuudet: Helppo ymmärtää ja laskea. Voidaan käyttää tilastollisissa prosessinohjauskaavioissa. Hyvä jatkuvaan mittaukseen ja tiedolla johtamiseen. Sisältää kaikki käynnit ja kaikki potilaat. Potilaan näkökulma.
• Rajoitukset: Vaatii nimetyn omalääkärin. Potilaiden ja lääkärien suuri vaihtuvuus voi hankaloittaa indeksin jatkuvaa laskentaa (tekniset haasteet). Vaatii, että ”tavallinen” tai nimetty lääkäri-kenttä on oikein ja ajan tasalla. Ei huomioi jatkuvuutta muille kuin omalääkärille.
• Mahdolliset mukautukset: Voidaan mukauttaa mittaamaan prosenttiosuutta sekä omalääkärille (klassinen SLICC), että vaihtoehtoisesti omalääkärin sijaiselle tai muille vaihtuville lääkäreille.

OPR eli Own Patient Ratio

OPR kuvaa sitä kuinka suuri osuus tietyn omalääkärin/omahoitajan vastaanottokäynneistä on hänen oman väestönsä potilaiden käyntejä, ja kääntäen kuinka suuri osuus omalääkärin/omahoitajan vastaanotoista on palvellut muiden väestöjen potilaita.

Lasketaan potilaslistalle (omalääkärin potilaslista) jakamalla käyntien määrä omien potilaiden kanssa kyseisen lääkärin kokonaiskäyntien määrällä. Ilmaistaan prosentteina.

• Mittaustaso: Omalääkärikohtainen
• Vähimmäisvaatimukset: Nimetty omalääkäri jokaiselle potilaalle
• Vähimmäisajanjakso: Ei vähimmäisjakso. Voidaan mitata jatkuvasti: päivittäin, viikottain, kuukausittain jne.
• Vahvuudet: Helppo ymmärtää ja laskea. Hyödyllinen omalääkärin työkuorman sekä omalääkärin työnkuvan tarkasteluun. Voidaan käyttää tilastollisissa prosessinohauskaavioissa. Hyvä jatkuvaan mittaukseen ja tiedolla johtamiseen. Sisältää kaikki käynnit ja kaikki potilaat. Lääkärin näkökulma.
• Rajoitukset: Ei huomioi potilaiden näkökulmaa. Lääkäri voisi nähdä vain omia potilaitansa, mutta jos käyntejä on liian vähän, potilaat eivät näkisi omalääkäriään kovin usein. Ei huomioi jatkuvuutta muille kuin omalääkärille.
• Mahdolliset mukautukset: Voidaan mukauttaa mittaamaan mikrotiimin yleislääkärivastaanottojen prosenttiosuutta, joissa potilaat ovat listattuina kaikkien mikrotiimien yleislääkärilistoilla. Tällöin nähdään koko yksikön lääkäreiden työn suuntautuminen eri listoille.

Suositus hoidon jatkuvuuden seurannasta

THL suosittaa, että:

• hyvinvointialueet osoittavat väestölleen hoitovastuulliset ammattilaiset (omalääkäri sekä omahoitaja) ja tämä hoitovastuutieto kirjataan potilastietojärjestelmään 
• hyvinvointialueet seuraavat hoidonjatkuvuuden toteutumista hoitovastuullisille ammattilaisille
• seurannassa ja päivittäisjohtamisessa hyödynnetään myös hoidon jatkuvuuden täydentäviä mittareita (UPC, SLICC, OPR)
• COC-indeksiä seurataan, kuten on aiemmin ohjeistettu
• Täydentäviä hoidon jatkuvuuden mittareita laskettaessa
  • huomioidaan kaikki sellainen asiointi, josta syntyy suorite 
  • mittareiden laskenta toteutetaan niin, että on mahdollista laskea indikaattorit erikseen:
    • mittarit lasketaan kiireettömille vastaanottokäynneille (läsnä ja reaaliaikainen etä)
    • sekä kaikille vastaanottokäynneille eli huomioidaan sekä kiireetön että kiireellinen vastaanottotoiminta (läsnä ja reaaliaikainen etä)
    • jatkossa hoidon jatkuvuuden seurantaa voidaan laajentaa koskemaan kaikkia potilaan hoidon kannalta merkityksellisiä asiointeja (mm. hoidontarpeen arviointi, hoitaja-lääkäri konsultaatiot, reseptin uusinnat ja asynkronoitu viestintä, kun siitä syntyy suorite)
  • Lisäksi UPC:n laskennassa huomioidaan mahdollisuus tarkastella valintana joko 2 tai 3 käyntiä käyneitä sekä vaihtoehtoisina ajanjaksoina 1 tai 2 vuotta
  • Mittarit ovat laskettavissa yksittäisten ammattilaisten hoitaman omaväestön tasolla sekä tarvittaessa myös yksiköittäin ja hyvinvointialueen tasolla
  • Mittareita esitettäessä tulee huomioida myös toiminnan väestöpeittävyys 
    • ilmoitetaan se osuus väestöstä, jolle on nimetty omalääkäri ja/tai omahoitaja
    • ilmoitetaan se osuus väestöstä, joka on käyttänyt hyvinvointialueen palveluita. (Palveluiden käyttäneen väestön osuus tulee voida ilmoittaa myös yksittäisen ammattilaisen omaväestön osalta.)
• hyvinvointialueet voivat hoitovastuullisten ammattilaisten lisäksi laskea hoidon jatkuvuuden täydentäviä mittareita myös muille ammattilaisille/toimintayksiköille.

Lopuksi

Hoidon jatkuvuus osana henkilökohtaista hoitosuhdetta ja hoitovastuun säilyminen nimetyillä ammattilaisilla on jälleen tunnistettu keskeiseksi terveydenhuollon onnistumistekijäksi. Panostukset kansallisesti yhteneväiseen hoidon jatkuvuuden seurantaan tukevat niin palvelujärjestelmän kansallisia tavoitteita vaikuttavista ja yhdenvertaisista palveluista kuin päivittäisjohtamisen tarpeita.
Hoitovastuutietojen rakentaminen tukee myös laajenevaa kansallista tietopohjaa, johon hoidonjatkuvuustietoja tullaan yhä enemmän liittämään.

Lisätietoa

Sara Launio
ylilääkäri
[email protected]