Radikalisoitumisen ehkäisy

Radikalisoitumiskehitystä ehkäisevissä toimissa keskeistä on tukea ihmisen omaa kykyä torjua häneen kohdistuvat radikalisoitumisen yllykkeet. Monenlainen psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen, kuten merkityksellisyyden, turvallisuuden ja hallinnan kokemuksen vahvistaminen sekä tarvittaviin palveluihin pääsyn varmistaminen, on tärkeää.

Mielenterveydellä ja radikalisoitumisella on joitain yhdyspintoja, mutta radikalisoitumiskehitys mielletään kuitenkin itsenäiseksi sosiaaliseksi ilmiöksi. Esimerkiksi pakolaisten mielenterveysongelmat eivät ole merkki radikalisoitumiskehityksestä.

Kaikki radikalisoituneet eivät ole syrjäytyneitä. Tästä huolimatta sekä syrjinnän että syrjäytymisen ehkäisy ja hyvien väestösuhteiden edistäminen ovat erittäin keskeisiä toimia myös radikalisoitumiskehityksen ehkäisemisessä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rooli ennaltaehkäisyssä

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tarjoamat peruspalvelut ovat omalta osaltaan vahvistamassa kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia ja ovat näin ollen myös osa radikalisoitumista ennaltaehkäiseviä toimia. Keskeisiä tekijöitä peruspalveluiden ohella ovat vuorovaikutuksessa tapahtuva

• inhimillinen kohtelu
• psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen
• turvallisuuden takaaminen sekä
• arkielämän merkityksellisten sisältöjen ja toivon vahvistaminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon on tärkeää kyetä tunnistamaan niitä erilaisia kehityskulkuja, jotka saattavat jatkuessaan johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisy edellyttää sekä laadukasta perustyötä että moniammatillista yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä. Vahvaa erityisosaamista edellyttävät etenkin radikalisoitumisesta irtautumista tukevat palvelut.