Henkilökohtaisen avun toteuttamistavat

Tämän sivun sisältö

 

• Hyvinvointialueen pitää toteuttaa henkilökohtaista apua eri tavoilla 
• Toteuttamistavan valinta
• Toteuttamistapoja voi yhdistää
• Toteuttamistavoista päättäminen
• Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyt
• Perheenjäsen avustajana

Hyvinvointialueen pitää toteuttaa henkilökohtaista apua vähintään kolmella eri tavalla 

Hyvinvointialueen on toteutettava henkilökohtaista apua työnantajamallilla ja palvelusetelillä sekä näiden lisäksi vähintään yhdellä seuraavista tuottamistavoista: omatuotanto, yhteistoiminta muiden hyvinvointialueiden kanssa ja ostopalvelu. 

1. Työnantajamalli

Työnantajamallissa vammainen henkilö palkkaa henkilökohtaisen avustajan työsopimuslain (55/2001) mukaiseen työsuhteeseen ja toimii avustajan työnantajana. Hyvinvointialue korvaa avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset. Henkilökohtaisen avun järjestäminen työnantajamallilla edellyttää muun muassa vammaisen henkilön suostumusta työnantajana toimimiseen.
Työnantajamalli (linkki lisätään myöhemmin)

2. Palveluseteli

Hyvinvointialue voi antaa vammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetussa laissa (569/2009) tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen. Hyvinvointialueen on kuitenkin määriteltävä palvelusetelin arvo siten, että vammaisen henkilön on mahdollista hankkia palvelusetelillä hänelle myönnetty henkilökohtainen apu. Vammainen henkilö voi kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä.
Henkilökohtaisen avun hankkiminen palvelusetelillä (linkki lisätään myöhemmin)
Vammaispalvelulaki 10 §

3. Omatoiminta, yhteistoiminta muiden  hyvinvointialueiden kanssa tai ostopalvelu

Hyvinvointialue tuottaa avustajapalvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkii ne ostopalvelusopimuksella muilta palvelujen tuottajilta.
Laki hyvinvointialueesta 9 §
Henkilökohtainen apu hyvinvointialueen ostopalveluna tai omana palveluna (linkki lisätään myöhemmin)

Toteuttamistavan valinta

Päättäessään henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta hyvinvointialueen on otettava huomioon

• vammaisen henkilön oma mielipide
• elämäntilanne ja
• asiakassuunnitelmaan kirjattu avun tarve. 

Vammaispalvelulaki 10 §

Toteuttamistavoista päättäessään hyvinvointialueen on otettava huomioon, mitä päätöksentekoa ja palveluiden toteuttamista koskevassa vammaispalvelulain 5 §:ssä säädetään.
Vammaispalvelulaki 5 §
Asiakasprosessi (linkki lisätään myöhemmin)

Henkilökohtaisen avun toteuttamistavan on tuettava ja edistettävä vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja yhdenvertaista oikeutta elää yhteisössä sekä tehdä samanlaisia valintoja kuin muut ihmiset. 

Henkilökohtaisen avun luonteen johdosta toteuttamistavan valinnan tekeminen yhteisymmärryksessä vammaisen henkilön kanssa korostuu. Jotta asiakas voisi kertoa oman mielipiteensä sopivasta toteuttamistavasta, hänen tulee ensin saada tietoa siitä, mitä vaihtoehtoja henkilökohtaisen avun järjestämiseksi on. 
Sosiaalihuollon asiakaslaki 5 § 

Valitun henkilökohtaisen avun toteuttamistavan on edistettävä vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista yhdenvertaisesti muiden kanssa. Palvelun kustannukset eivät saa olla yksin ratkaisevassa asemassa toteuttamistapaa valittaessa. 

Vammaispalvelulain esitöissä on toteuttamistavan valintaa koskevassa tekstissä viitattu apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun (dnro 3425/4/12). Sen mukaan valittu järjestämistapa (nykyisin toteuttamistapa) ei saa estää tai kaventaa vammaiselle henkilölle kuuluvien oikeuksien toteutumista. Ratkaisun mukaan henkilökohtaisen avun järjestämiseen ja järjestämistavan valintaan liittyy olennaisesti se, että vammaisella henkilöllä tulee mahdollisimman pitkälti olla mahdollisuus päättää henkilökohtaisen avun sisällöstä itsenäisesti. Tämä edellyttää ratkaisun mukaan vammaisen henkilön omista valinnoista lähtevää palvelun järjestämistavan arviointia.
Oikeuskäytäntö: henkilökohtaisen avun järjestämistavat 

Kaikissa henkilökohtaisen avun toteuttamistavoissa on kunnioitettava vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja otettava hänen mielipiteensä huomioon, jotta henkilökohtaisen avun tarkoitus toteutuu. 

Vammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus itsenäisesti tai tuettuna valitsemaansa kommunikaation keinoa käyttäen ilmaista tahtonsa siitä, miten, missä ja milloin henkilökohtainen apu käytännössä toteutetaan. Toteuttamistavasta tai useamman tavan käytöstä päätettäessä voidaankin apuna käyttää tulkkausta sekä kommunikaation apuvälineitä ja -menetelmiä.
Sosiaalihuollon asiakaslaki 5 §

Palvelun toteuttamistavan valinnassa on otettava huomioon henkilön kyky ohjata avustamista. Lisäksi on otettava huomioon, että työnantajamallin käytölle on tietyt vammaispalvelulain 11 §:ssä mainitut edellytykset.
Työnantajamalli (linkki lisätään myöhemmin)

Toteuttamistapoja voi yhdistää

Henkilökohtaisen avun eri toteuttamistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Henkilökohtainen apu voidaan esimerkiksi järjestää työnantajamallilla, mutta myöntää palveluseteli avustajan sijaisuuksien hoitamista varten.

Henkilön palvelukokonaisuutta voidaan täydentää myös esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisella kotihoidolla sekä omaishoidolla.  Samoin esimerkiksi asumisen tukea voidaan järjestää pääosin henkilökohtaisen avun avulla ja täydentää muilla palveluilla. Toisaalta henkilökohtaisella avulla voidaan täydentää pääasiassa muulla tavoin järjestettyä asumisen tuen palvelukokonaisuutta esimerkiksi silloin, kun henkilö asuu ryhmäkodissa.
Asumisen tuki 

Eri toteuttamistapoja tarkoituksenmukaisesti yhdistelemällä voidaan yksittäisissä tapauksissa luoda joustava ja asiakkaan tarpeisiin mukautuva palvelukokonaisuus. Erityisesti, kun palvelukokonaisuuteen yhdistetään muita sosiaalihuollon palveluja, tulee huolehtia siitä, ettei esimerkiksi henkilökohtaista apua paljon tarvitsevien henkilöiden päivittäistä palvelukokonaisuutta pilkota tarpeettoman moneen lyhytkestoiseen osaan. Tällöin palveluista tulee helposti niin tarkasti aikataulutettuja, että ne eivät mahdollista vammaisen henkilön vaihtelevaa ja normaalia elämää.

Toteuttamistavoista päättäminen

Jotta henkilökohtainen apu toteutuu laissa säädetyllä tavalla, hyvinvointialueella tulee olla työnantajamallin ja palvelusetelin lisäksi käytössä vähintään yksi seuraavista tuottamistavoista: omatuotanto, yhteistoiminta tai ostopalvelu. Kuten muutkin vammaispalvelut, henkilökohtainen apu järjestetään lähtökohtaisesti siten kuin vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan on kirjattu. 

Hyvinvointialueella on kuitenkin oikeus päättää tarkoituksenmukaisesta henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta. Jos asiakassuunnitelmaan kirjatusta henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta päätetään poiketa, tulee se perustella.
Sosiaalihuoltolaki 45 § 

On syytä huomata, että työnantajamallin käyttö edellyttää asiakkaan suostumusta. Suostumus työnantajamallin käyttöön tulee kirjata henkilön asiakassuunnitelmaan. Lisäksi asiakkaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä. Hyvinvointialueen omatuotanto, yhteistoiminta ja ostopalvelu mahdollistavat sen, että henkilökohtaisen avun piiriin pääsevät myös sellaiset vammaiset henkilöt, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää palveluseteliä tai toimia työnantajina.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 6 §

Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyt

Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolotilanteiden varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen.
Vammaispalvelulaki 10 §

Henkilökohtaisen avun toteuttamistapaa valittaessa on arvioitava myös sitä, kuinka henkilökohtainen apu järjestetään avustajan äkillisissä tai ennalta suunnitelluissa poissaoloissa. Sijaisjärjestelyjen suunnittelu on tehtävä sitä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, mitä välttämättömämpää henkilökohtainen apu on vammaisen henkilön elämässä. Vammaiselle henkilölle on annettava tieto siitä, millaisia sijaisjärjestelyjä kiireellisissä tapauksissa on saatavilla. 

Perheenjäsen avustajana

Lähtökohtaisesti henkilökohtaisen avustajan tulee olla perheen ulkopuolinen henkilö. Henkilökohtaisena avustajana voi kuitenkin erityisestä syystä toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos sitä voidaan pitää vammaisen henkilön edun mukaisena ja hänelle sopivana ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Rajaus koskee kaikkia henkilökohtaisen avun toteuttamistapoja.

Henkilökohtaisen avun toteuttamisesta päättäessään hyvinvointialueen on kunnioitettava vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ottamalla huomioon hänen toivomuksensa ja mielipiteensä siitä, miten toteutettuna henkilökohtainen apu parhaiten edistää hänen itsenäistä elämäänsä ja osallistumistaan sekä vastaa hänen yksilölliseen avun tarpeeseensa ja elämäntilanteeseensa kokonaisuudessaan.

Kuka on lain mukaan perheenjäsen?

Vammaispalvelulain esitöiden mukaan perheenjäsenellä tarkoitetaan vammaisen henkilön puolisoa, lasta, vanhempaa tai isovanhempaa. Perheenjäsenen määritelmä henkilökohtaisessa avussa eroaa siis esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisessa valmennuksessa käytetystä perheenjäsenen määritelmästä, joka sisältää myös muita henkilöitä. 

Miksi avustajan tulisi olla perheen ulkopuolinen henkilö?

Henkilökohtainen apu on tarkoitettu mahdollistamaan vammaisen henkilön itsenäistä elämää sekä kotona että kodin ulkopuolella. Tämä tavoite ei kaikissa tilanteissa täysin toteudu, jos lähiomainen toimii henkilökohtaisena avustajana. Koska kyseessä on järjestelmä, jonka pitäisi kannustaa ihmisiä tekemään aidosti omia valintoja, on parempi, ettei avustaja ole liian läheinen henkilö.

Myös itsenäistyvien nuorten kohdalla pidetään tärkeänä, että heillä on aito mahdollisuus irtautua lapsuudenkodistaan. Useissa tilanteissa itsenäistymistä voidaan perustellusti pitää helpompana, jos henkilökohtaisena avustajana toimii perheen ulkopuolinen henkilö.

Lisäksi perheen sisäinen työsuhde voi aiheuttaa vääränlaista vallankäyttöä ja jääviysongelmia. Perheenjäsen ei voi toimia sekä vammaisen henkilön edunvalvojana että henkilökohtaisena avustajana. Tällaisessa tilanteessa läheisen tulee hakea itselleen sijainen niihin edunvalvojan tehtäviin, jotka liittyvät henkilökohtaiseen apuun. 

Perheenjäsentä koskevan rajauksen tarkoituksena on myös eron tekeminen omaishoidon ja henkilökohtaisen avun välille.

Omaishoidon nähdään soveltuvan silloin, kun kyse on lähinnä hoidosta ja huolenpidosta, kun taas henkilökohtainen apu suuntautuu avustettavan itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Jos perheenjäsen toimii henkilökohtaisena avustajana, hän ei voi toimia samaan aikaan omaishoitajana. 

Milloin perheenjäsen voi toimia avustajana?

Henkilökohtaisena avustajana voi erityisestä syystä toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos se on vammaisen henkilön edun mukaista.
Vammaispalvelulaki 10 §

Äkillinen tai tilapäinen avuntarve

Erityinen syy palkata perheenjäsen avustajaksi voi olla esimerkiksi äkillinen avuntarve vakituisen avustajan sairastuessa. Perheen lomamatkat tai muu vastaava tilapäinen tarve voi myös olla sellainen tilanne, jossa perheenjäsen voi toimia avustajana. 

Avustajan löytäminen vaikeaa

Perheenjäsenen palkkaaminen avustajaksi voi olla perusteltua myös silloin, kun perheen ulkopuolisen avustajan löytäminen osoittautuu vaikeaksi.

Toimintarajoitteesta johtuva erityinen syy

Erityinen syy voi lisäksi liittyä vammaisen henkilön toimintarajoitteeseen, joka esimerkiksi edellyttää avustajalta vammaisen henkilön liikkumisen tavan hallintaa tai hänen eleidensä ja tunnetilojensa tulkintaa. Myös ympärivuorokautisissa avustustilanteissa perheenjäsenen toimiminen yhtenä useista henkilökohtaisista avustajista voi olla perhesyiden ja yksityisyyden suojan vuoksi perusteltua ja vammaisen henkilön edun mukaista.

Lapsen etu erityisenä syynä

Silloin, kun henkilökohtaisen avun käyttäjänä on lapsi, avustajana voi toimia perheenjäsen, jos se arvioidaan lapsen edun mukaiseksi. Lapsen etua arvioitaessa on otettava huomioon lapsen avun tarve ja perheen tilanne kokonaisuudessaan. 
Perheenjäsenen toimiminen lapsen avustajana voi olla lapsen edun mukaista esimerkiksi silloin, kun lapsi tarvitsee hänet hyvin tuntevan ja hänen kommunikointiaan ymmärtävän avustajan tai jos lapsen asuminen kotona edellyttää, että perheenjäsen toimii avustajana. Työnantajamallissa lapsen edustamisesta on kuitenkin huolehdittava asianmukaisesti silloin, kun avustajana toimii lapsen perheenjäsen.