Palvelujen järjestämisvastuu

Tämän sivun sisältö

• Hyvinvointialue vastaa sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä
• Hyvinvointialueen on järjestettävä sosiaalipalveluja
• Vammaispalvelujen tarpeen selvittäminen hyvinvointialueella
• Erityinen järjestämisvelvollisuus – subjektiivinen oikeus
• Yleinen järjestämisvelvollisuus – määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet
• Hyvinvointialueen ohjeet eivät ohita lakia
• Palvelujen järjestämistavat

Hyvinvointialue vastaa sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämisestä

Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. 

Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.

Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialueella on oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä muut tarvittavat toimintaedellytykset. Lisäksi hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto.

Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 8 §   

Hyvinvointialueen on järjestettävä sosiaalipalveluja

Lainsäädäntö velvoittaa hyvinvointialueita järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen. Sosiaalihuoltolain 14 §:ssä säädetään, että hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvina sosiaalipalveluina on järjestettävä  mm. sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, sosiaalista kuntoutusta, perhetyötä, tukipalveluja, tuettua asumista, yhteisöllistä asumista, ympärivuorokautista asumista, laitospalveluja ja liikkumista tukevia palveluja.

Lisäksi sosiaalihuoltolain 14 § velvoittaa hyvinvointialueita järjestämään sosiaalipalveluina erityislaeissa mainittuja palveluja, kuten kehitysvammaisten erityishuollosta ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettujen lakien mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Sosiaalihuoltolaki 14 §

Vammaispalvelulainsäädännössä palvelut ja tukitoimet jaetaan hyvinvointialueen erityisen järjestämisvelvollisuuden ja hyvinvointialueen yleisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin palveluihin ja tukitoimiin.  Kaikkiin lakisääteisiin – sekä yleisen että erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin – palveluihin ja tukitoimiin on varattava voimavaroja eli määrärahoja.

Vammaispalvelujen tarpeen selvittäminen hyvinvointialueella

Vammaispalvelulain 3 §:n mukaan hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina, kuin hyvinvointialueella esiintyvä tarve edellyttää. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on lisäksi otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.

Hyvinvointialueella on selvitettävä palvelujen tarve silloinkin, kun hyvinvointialueella ei ole ehdotonta velvollisuutta järjestää palveluja kaikille edellytykset täyttäville henkilöille. Hyvinvointialueen yleisen järjestämisvelvollisuuden edellyttämä tarvearviointi tapahtuu ensisijaisesti hyvinvointialueen talousarvion käsittelyn yhteydessä. Aluevaltuusto hyväksyy hyvinvointialueen talousarvion ja aluevaltuuston päätökseen saa hakea muutosta aluevalituksella hallinto-oikeudesta. Aluevalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä hyvinvointialueen jäsen.

Talousarviota laadittaessa ja määrärahoja suunnattaessa eri sektoreille saadaan tarvetta kuvaavia tietoja

• asiakas- ja palvelusuunnitelmista
• edellisenä vuonna tehdyistä myönteisistä yksilöhuollon päätöksistä
• hyvinvointialueella hylätyistä yksilöhuollon päätöksistä.

Hyvinvointialueen on osaltaan huolehdittava talousarviopäätöksessään siitä, että jokaiselle turvataan säännösten edellyttämät riittävät palvelut. Hyvinvointialueen on varattava määrärahoja pakollisiin (laissa sille määriteltyihin) tehtäviin.

Erityinen järjestämisvelvollisuus – subjektiivinen oikeus

Hyvinvointialueen on varattava subjektiivisiin oikeuksiin täysimääräisesti tarvetta vastaavat määrärahat. Hyvinvointialue ei voi päätöksenteossaan vedota siihen, ettei subjektiivisiin oikeuksiin ole varattu riittävästi määrärahoja. Mikäli määrärahat loppuvat kesken talousarviovuoden, on talousarviota muutettava.

Tällaisia erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia ovat vammaispalvelulaissa kuljetuspalvelut, palveluasuminen, päivätoiminta, henkilökohtainen apu, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. Hyvinvointialueen tulee myöntää subjektiivisella oikeudella turvatut palvelut ja tukitoimet hakemuksesta tuen saamisen edellytykset täyttäville vaikeavammaisille henkilöille talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta. Myös kehitysvammalain mukainen erityishuolto-ohjelma katsotaan henkilön subjektiiviseksi oikeudeksi.

Yleinen järjestämisvelvollisuus – määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet

Osa vammaispalvelulain tarkoittamista palveluista ja tukitoimista on ns. määrärahasidonnaisia palveluja tai tukitoimia. Mainittuja palveluja järjestetään hyvinvointialueen varaamien määrärahojen edellyttämässä ja mahdollistamassa laajuudessa. Hyvinvointialueella on tällöin palveluiden järjestämiseen yleinen järjestämisvelvollisuus.

Hyvinvointialueen on varattava yleisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia varten sen verran määrärahoja kuin hyvinvointialueella vallitseva tarve edellyttää. Hyvinvointialueen on aktiivisesti selvitettävä hyvinvointialueella vallitsevaa tarvetta eri menetelmin, esimerkiksi palvelusuunnitelmia seuraamalla. Määrärahasidonnaisten tukitoimien osalta hyvinvointialue voi myös päättää määrärahojen kohdentamisesta tietyt edellytykset täyttäville vammaisille henkilöille, mikäli määrärahat eivät riitä korvauksen myöntämiseen kaikille hakijoille. 

Korkeimman hallinto-oikeuden vammaispalveluja koskeneessa ratkaisukäytännössä on otettu se lähtökohta, että tarkoitukseen varattujen määrärahojen loputtua kunnalla, nykyisin hyvinvointialueella, ei ole velvollisuutta myöntää hakijalle määrärahasidonnaista vammaispalvelua, vaikka hakija täyttäisi vammaispalvelulaissa säädetyt edellytykset. Tällöin on kuitenkin näytettävä toteen, että tarkoitukseen osoitetut määrärahat ovat loppuneet ja että niitä oli varattu kunnan, nykyisin hyvinvointialueen, tiedossa olevan tarpeen mukaisesti.

Hyvinvointialueen ohjeet eivät ohita lakia

Hyvinvointialueen viranhaltijat ovat velvollisia noudattamaan hyvinvointialueen päätöksiä ja ohjeita. Hyvinvointialueilla ei kuitenkaan ole valtuuksia antaa ohjeita, jotka kaventaisivat asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia.

Palvelujen tuottamistavat

Hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Yksityiset palveluntuottajat ja kansalaisjärjestöt täydentävät julkisia palveluita. 

Lähteet

Laki hyvinvointialueesta 611/2021 (Finlex)

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021 (Finlex)

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

HE 219/1986. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 (Finlex)

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977 (Finlex)

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987 (Finlex)