Vammaispalvelujen järjestäminen ja hankinta

Tämän sivun sisältö

Tiesitkö tämän?

  • Asiakkaan oikeuksia ei voida sivuuttaa hankintalain säännöksien perusteella.
  • Hankintayksikön on aina noudatettava palvelua koskevaa sisällöllistä lainsäädäntöä.
  • Yksittäiselle asiakkaalle voidaan hankkia palvelut suorahankintana, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta asiakkaan tilanteen kannalta.
  • Hankintasopimuksiin on mahdollista kirjata ehto, joka mahdollistaa nykyisten palvelujen jatkumisen asiakkailla, jolloin vain uusien asiakkaiden palvelut kilpailutetaan.

Hyvinvointialue voi järjestää vammaispalvelut monella tavalla

Hyvinvointialueen kannattaa hankkia vammaispalveluita eri tavoin ja menettelyin. Laaja palveluvalikoima varmistaa sen, että kaikkien asiakkaiden tarpeisiin löytyy oikea palvelumuoto.

Hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Hyvinvointialue voi tuottaa vammaispalvelut myös palvelusetelillä.
 
Hyvinvointialueella säilyy palveluja ulkoistettaessa palvelujen järjestämisvastuu. Eli hyvinvointialue vastaa edelleen siitä, että palveluntuottaja tuottaa palvelut lain ja solmitun sopimuksen mukaisesti. Hyvinvointialue ei voi siirtää viranomaistehtäviä yksityisen tuottajan tehtäväksi, paitsi jos siitä lailla erikseen säädetään. Näitä viranomaistehtäviä ovat esimerkiksi asiakaskohtaisten, palveluja koskevien päätösten tekeminen, palvelutarpeen arviointi ja asiakas- tai palvelusuunnitelman tekeminen. Näidenkin tehtävien toteuttamisessa tarvitaan usein ulkoistetun palveluntuottajan kanssa tehtävää tiivistä yhteistyötä.
 
Asiakkaille tulee tarjota yhdenvertaisia palveluita niin, että heidän yksilölliset tarpeensa ja itsemääräämisoikeutensa huomioidaan. 

Vammaispalvelujen järjestäminen omana toimintana 

Hyvinvointialueella on tärkeää varmistaa se, että asukkaat saavat tarvitsemansa palvelut.  Ostopalvelut eivät aina riitä turvaamaan asukkaiden palveluja, vaan esimerkiksi asumispalveluissa voidaan tarvita hyvinvointialueen itse tuottamia palveluita. Palvelutuotannon varmistamisen lisäksi oma palvelu antaa näkemystä palveluiden tuottamiseen liittyvistä kysymyksistä.  Erityisesti palveluiden laatu, asiakaslähtöisyys ja joustavuus edellyttävät asiakastarpeiden tuntemista, jota voidaan myös saada oman palvelutuotannon avulla. 

Vammaispalvelujen järjestäminen palvelusetelillä

Palvelusetelillä palveluja järjestettäessä hyvinvointialue hyväksyy halukkaat palveluntuottajat toimittajarekisteriin. Hyväksymisen perustana ovat hyvinvointialueen asettamat kriteerit. Palvelutuottajien rekisteristä asiakas valitsee itselleen sopivan palveluntuottajan sen mukaan, millainen hänen palvelusetelinsä on.
 
Hyvinvointialue voi myöntää palvelusetelin tasasuuruisena kaikille palvelua käyttäville asiakkaille tai tulosidonnaisena, jolloin asiakkaan kuukausitulot vaikuttavat myönnettävän palvelusetelin arvoon. Monet vammaispalvelut ja kehitysvammaisten henkilöiden erityishuolto-ohjelmaan merkityt palvelut on säädetty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa asiakkaalle maksuttomiksi. Tällöin palvelusetelin on katettava kaikki palvelun kustannukset.

Palvelusetelin sääntökirja ja palveluntuottajien hyväksyminen

Palvelusetelijärjestelmä on usein hallinnollisesti julkista hankintamenettelyä kevyempi tapa järjestää hyvinvointialueen järjestämisvastuulla oleva palvelu.   

Palvelusetelijärjestelmän käyttöönotto edellyttää hyvinvointialueen päätöstä palvelusetelin käyttöönotosta palvelussa sekä sääntökirjan laatimista. Sääntökirja on asiakirja, joka sisältää palvelusetelilain ja hyvinvointialueen asettamat vaatimukset palvelusetelitoiminnalle. Sen ehdot koskevat palveluntuottajaa ja välillisesti myös asiakasta. Sääntökirjan keskeisiä ehtoja ovat palveluille asetettavat vähimmäisvaatimukset, palveluntuottajille asetettavat hyväksymisehdot, asiakkaan asemaan liittyvät ehdot sekä palvelusetelin arvon määritteleminen. Sääntökirja toimii pohjana palvelua tuottavien palveluntuottajien valinnalle. 

Palvelusetelin arvon on oltava sellainen, että sillä on käytännössä mahdollista hankkia henkilölle päätöksessä määritelty palvelu. 
Lue lisää palvelusetelin arvon määrityksestä henkilökohtaisessa avussa.
Henkilökohtaisen avun hankkiminen palvelusetelillä

Vammaispalvelujen järjestäminen julkisena hankintana 

Hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvia vammaispalveluja julkisena hankintana, ostopalvelusopimuksiin perustuen.

Ostopalvelut on toteutettava hankintalain (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista) mukaisesti. Hankintalain kynnysarvon ylittävät hankinnat voidaan toteuttaa kilpailutukseen perustuen hankintalain mukaisella hankintamenettelyllä taikka suorahankintana. Suorahankinnalle on hankintalaissa tiukat edellytykset, joista säädetään hankintalain 40 ja 41 §:ssä. Lisäksi hankintalaki mahdollistaa sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakaskohtaisen suorahankinnan, jonka edellytyksistä säädetään 110 §:ssä.
Asiakaskohtainen suorahankinta vammaispalveluissa
Hankintalaki 40 § (Finlex)
Hankintalaki 41§ (Finlex)
Hankintalaki 110§ (Finlex)

Kynnysarvo sosiaali- ja terveyspalveluissa - milloin pitää kilpailuttaa?
 

Sosiaali- ja terveyspalveluhankinnan kynnysarvo on 400 000 euroa. Palvelut on kilpailutettava hankintalain mukaan, jos niiden ennakoitu arvo on vähintään 400.000 euroa. Tämä koskee hankintalain liitteen E 1-4 kohdassa tarkoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja. 

Vammaispalveluhankinnat kuuluvat yleensä liitteen E piiriin, mutta tämä on tarkastettava jokaisen hankinnan kohdalla erikseen. Tämä tapahtuu CPV-koodien eli hankintailmoituksissa käytettävien numerokoodien avulla. 

Hankintalain kynnysarvon alittavat vammaispalveluhankinnat on toteutettava hankintayksikön omien, pienhankintoja koskevien ohjeiden mukaan. Niiden toteuttamisessa on lisäksi noudatettava hankintojen yleisiä periaatteita.

Asiakaskohtainen suorahankinta vammaispalveluissa

Hankintalain liitteen E mukaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa hankintayksiköllä (hyvinvointialueella) on yleisten suorahankintaperusteiden lisäksi käytössään erityinen, palvelun käyttäjän asemaan liittyvä suorahankintaperuste. Hankintayksikkö voi näissä palveluissa tehdä suorahankinnan yksittäisissä tapauksissa, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi. 
Hankintalaki 110§ (Finlex)

Miten suorahankinta tehdään?
 

Suorahankinnasta tehdään aina asiakaskohtainen ja perusteltu hankintapäätös. Hankintapäätöksessä on selostettava, miten hankinnan kilpailuttaminen johtaisi tässä tapauksessa kyseisen asiakkaan kohdalla kohtuuttomaan tai epätarkoituksenmukaiseen tilanteeseen. Päätöksen perusteluissa kannattaa kuvata myös kyseistä palvelua koskevan lainsäädännön vaatimukset asiakkaan asemalle ja kohtelulle, koska suorahankinnan perusteet liittyvät usein sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan asemaa koskevan lainsäädännön noudattamiseen. 

Esimerkiksi velvollisuus toteuttaa vammaisen henkilön palvelut asiakkaan edun mukaisesti, siten kuin sosiaalihuoltolain 4 ja 5 §:ssä säädetään tai säännökset asiakkaan mielipiteen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta voivat johtaa siihen, että suorahankinta muodostuu ainoaksi keinoksi palvelun toteuttamiseen. Hankintayksikön on siis aina noudatettava palvelua koskevaa sisällöllistä lainsäädäntöä, eikä asiakkaan oikeuksien sivuttamista voida perustella hankintalain säännöksillä.

Hankintalain esitöiden mukaan asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamisella tarkoitetaan ensinnäkin pitkäaikaisen asiakassuhteen jatkamista tilanteessa, jossa aiempi sopimuskausi päättyy ja palvelut kilpailutetaan uudestaan. Tällöin on mahdollista uudistaa suorahankintana yksittäinen asiakas- tai hoitosuhde, jolla on asiakkaana olevan henkilön elämäntilanteessa tai muista henkilökohtaisista syistä erityinen merkitys. Esimerkiksi vanhuksen, vaikeasti sairaan tai kehitysvammaisen henkilön asumispalvelut voivat jatkua ennallaan. 

Sanamuotonsa perusteella asiakaskohtaisen suorahankinnan mahdollisuus on käytettävissä myös asiakkaan palvelua ensikerran järjestettäessä.

Palveluseteli vai kilpailutus – merkitys asiakkaan kannalta 

Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia ja parantaa palvelujen saatavuutta. 

Palvelusetelijärjestelmässä sopimuksen osapuolina ovat toimittajarekisterissä oleva palveluntuottaja ja asiakas. Palvelusetelijärjestelmässä hyvinvointialue ei siis tee sopimusta palvelusetelituottajan kanssa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelu ei vastaa sovittua tai asiakas on muuten tyytymätön, on asiakkaan itse tehtävä palveluntuottajalle virheilmoitus eli reklamaatio. Tämä ei poista hyvinvointialueen velvollisuutta valvoa toimittajarekisterissä olevien palveluntuottajien toimintaa.

Asiakas tekee sopimuksen valitsemansa palveluntuottajan kanssa sen jälkeen, kun hyvinvointialue on tehnyt asiakkaalle päätöksen palvelusetelistä. Sopimuksen on täytettävä palvelusetelin sääntökirjan ehdot. Asiakkaan aseman riittävä turvaaminen onkin eräs sääntökirjan keskeinen tehtävä. 

Kilpailutetun hankinnan etuna on asiakkaan kannalta se, että hankintaa koskeva sopimus solmitaan hyvinvointialueen ja palveluntuottajan välillä. Tällöin hyvinvointialue huolehtii esimerkiksi siitä, että palvelua koskevasta virheestä tehdään asianmukainen virheilmoitus palveluntuottajalle.

Lähteet

Lehti, Susanna (2018). Asiakkaat huomioiva vammaispalvelujen hankinta: Näkökulmia hankintalainsäädännön soveltamiseen. THL Ohjaus 8/2018.

Päivitetty: