Auton vaihto

Vammaisella henkilöllä on mahdollisuus vaihtaa autoa niissä tapauksissa, joissa auto ei enää vastaa vamman tai sairauden aiheuttamaa tarvetta liikkumisessa. Kunta ei voi yleisohjeillaan määrätä sitä, milloin auto voidaan vaihtaa eikä evätä korvausta pelkästään sillä perusteella, että vammaiselle henkilölle on aikaisemmin suoritettu korvauksia kyseiseen tarkoitukseen.

Vammaisella henkilöllä tulee korvauksen saamiseksi olla perusteltu syy auton vaihtamiseen. Perusteltu syy voi olla esimerkiksi auton kunto tai sen vahingoittuminen korjauskelvottomaksi tai vamman tai sairauden pahentuminen.

Vammaisen lapsen kasvaminen voi aiheuttaa sen, että vanha auto ei enää vastaa vamman tai sairauden aiheuttamaa tarvetta. Myös hakijana olevan vammaisen henkilön muut olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, että vanha auto ei vastaa enää tilojensa puolesta tarkoitustaan. Vammainen henkilö voi esimerkiksi tarvita harrastuksen johdosta tilaa tarvittavien apuvälineiden kuljetukseen. 

Vammaisen henkilön tulee osoittaa peruste uuden auton hankintaan, kun hän hakee siihen korvausta.  

KHO 23.3.2005 T 635

Tapauksessa vammaisella henkilöllä oli lomakäyttöön hankittu asuntoauto, joka vammaisen henkilön hakemuksen mukaan soveltui suuren kokonsa takia huonosti jokapäiväiseen käyttöön. Kunta oli myöntänyt tähän asuntoautoon erillisen nostolaitteen.

Vaikeavammainen henkilö haki itselleen korvattavaksi henkilöauton hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia. Lautakunta hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus katsoi, että yleisen elämänkokemuksen perusteella on pidettävä selvänä, ettei lähinnä vapaa-ajanviettotarkoituksiin valmistettu asuntoauto kokonsakaan puolesta sovellu samalla tavalla jokapäiväiseen asiointiin kuin henkilöauto.

HaO piti henkilöautoa vaikeavammaisen henkilön päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen kannalta tarpeellisena kulkuvälineenä. KHO kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun ja totesi, että kyseinen asuntoauto oli varustettu henkilön tarvitsemalla nostolaitteella ja WC:llä. Asiassa ei oltu osoitettu, ettei asuntoauto enää vastaisi henkilön vamman tai sairauden edellyttämää tarvetta liikkumisessa, eikä myöskään asuntoauton kunto edellyttänyt uuden auton hankkimista.

KHO otti lisäksi huomioon sen, että henkilö oleskeli osan aikaa vuodesta ulkomailla ja lomapaikkakunnallaan useita kuukausia vuodesta ja käytti tuolloin asuntoautoa. KHO katsoi, että asuntoauton lisäksi hankittava henkilöautoa ei voitu pitää näissä oloissa vammaisen henkilön päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen kannalta tarpeellisena kulkuvälineenä.

KHO 11.3.2002 T 503

Tapauksessa haettiin korvausta auton vaihdon yhteydessä automaattivaihteistoon. Koska vanhassa autossa oli ollut automaattivaihteisto eikä uuden auton hankinta ollut tarpeellinen, ei automaattivaihteiston hankintaan ollut velvollisuutta myöntää korvausta.

Mikäli muutostöitä tai auton lisälaitteita ei voida pitää välttämättöminä, ei näitä kustannuksia ole velvollisuutta korvata uuden auton hankinnan yhteydessä.

KHO 9.12.1999 T 4047

Tapauksessa vammaisen henkilön hakemus oli hylätty, koska hänellä oli katsottu olevan käytössään liikkumiseensa sovelias auto, eikä näin ollen voitu katsoa hänellä olleen riittäviä perusteita auton vaihtamiseen uuteen autoon.

Henkilöllä oli tapauksessa n. 10 vuotta vanha auto, jolla selvityksen mukaan oli ajettu n. 50 000 km. Asiassa ei auton epäkuntoisuudesta tai toimintahäiriöstä ollut esitetty tarkempaa selvitystä. Sekä lääninoikeus että korkein hallinto-oikeus pysytti sosiaalilautakunnan jaoston hakemuksen hylkäävän päätöksen.

Lapin LO 13.11.1991 T 1281

Vaikeavammainen henkilö haki avustusta auton automaattivaihteiston, ohjaustehostimen ja etuovien sähköisten ikkunoiden nostimien hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin. Kyse oli uuteen autoon hankittavista lisälaitteista. Vammainen henkilö oli kolme vuotta aikaisemmin hankkinut uuden henkilöauton, jonka hankintahinta lisävarusteineen oli ollut yli 200 000 mk. Hän ajoi autolla noin 40 000 km vuodessa.

Viranhaltija hylkäsi hakemuksen katsoen, että uusi hankittavaksi aiottu auto oli kohtuuttoman kallis, koska vammaiselle henkilölle oli jo kolme vuotta aikaisemmin myönnetty avustusta nimenomaan automaattivaihteiston ja ohjaustehostimen hankkimisesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Lääninoikeus kumosi lautakunnan päätöksen. Perusteena oli, että vanhaa autoa ei enää voitu pitää kunnoltaan riittävän luotettavana vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi johtuen kolmessa vuodessa ajettujen kilometrien määrästä. Mitä enemmän vammainen henkilö tarvitsee vammansa johdosta autoa liikkumisvälineenä, sitä suurempia laatu‑ ja luotettavuusvaatimuksia auton kunnolle voidaan asettaa.

Koska vammainen henkilö haki avustusta ainoastaan lisälaitteiden hankinnasta aiheutuneisiin kustannuksiin, uuden auton hinnalla, sen kohtuullisuudella tai kohtuuttomuudella, ei ollut asiassa merkitystä. Vammaisella henkilöllä oli lisäksi perusteltu syy auton vaihtamiseen uudempaan.

Lähde

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.