Muiden korvausten ja palveluiden huomioiminen
Muiden korvausten huomioiminen
Päätöksenteossa otetaan huomioon mahdolliset ensisijaiset etuudet. Mikäli henkilö saa auton hankintaan muun lainsäädännön perusteella korvauksia, voidaan ne ottaa huomioon korvauksen suuruutta määriteltäessä. Hakemusta ei voida kuitenkaan hylätä sillä perusteella, että asiakas on saanut korvausta muualta, jos ensisijaisena maksettavat korvaukset eivät ole riittäviä tai ne eivät kohdistu samaan tarkoitukseen.
KHO 7.8.2001 T 1752 Lyhyt ratkaisuseloste – Autoavustus – Korvauksen laskeminen – Autoveronpalautus
Tapauksessa vammainen henkilö oli hakenut henkilöauton automaattivaihteiston hankinnasta aiheutuviin kustannuksiin korvausta vammaispalvelulain perusteella. Päätöksestä ilmeni, että vammainen henkilö oli saanut autoveronpalautusta 29 600 mk, koska hän oli tarvinnut automaattivaihteisen auton.
KHO katsoi, että sosiaali- ja terveyslautakunta oli vammaispalvelulain mukaisena korvauksena myöntää automaattivaihteiston hankintaan sen hankintahinnan (11 500 mk) ja autoveronpalautuksen (7 200 mk) välisen erotuksen eli 4 300 mk.
KHO 31.12.1992 T 5068 – Autoavustus – Korvattavat kustannukset – Korjauskustannukset
Vammainen henkilö haki korvausta kolarivaurioiden korjauksista aiheutuneisiin kustannuksiin. Lääninoikeus katsoi, ettei korjauskustannuksissa ole kysymys hankintakustannusten korvaamisesta. Kunnalla ei ollut velvollisuutta myöntää tukea korjauskustannuksiin. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa.
Kuljetuspalvelujen vaikutus korvauksiin
Kuljetuspalvelujen saanti ei ole esteenä auton hankintaan saatavalle korvaukselle. Kuljetuspalvelujen ja toisaalta auton käyttö liikkumisessa eivät sillä tavoin ole yhteismitallisia, että hakemus voitaisiin hylätä vain sillä perusteella, että henkilö saa kuljetuspalveluja tai vastaavasti omistaa auton.
Asiakas voi tarvita kuljetuspalveluja ja autoavustusta eri asioihin. Mikäli autoa käytetään muihin tarkoituksiin kuin myönnettyjä kuljetuspalveluja, hakemus on ratkaistava vammaispalvelulain mukaisesti. Kunnalla on kuitenkin oikeus selvittää henkilön mahdollisuuksia käyttää päivittäisiin toimiin kuljetuspalveluita arvioitaessa henkilön oikeutta autoavustukseen.
KHO 13.9.2002 T 2171 – Autoavustus – Kuljetuspalvelu – Hyvän tavan vastainen ehto
Tapauksessa kunta oli tehnyt sopimuksen vaikeavammaisen henkilön kanssa siitä, että hän luopuu osasta kuljetuspalvelumatkoista, jotta autoavustusta voitaisiin hänelle myöntää. Kunta oli siis tosiasiassa asettanut autoavustuksen ehdoksi kuljetuspalvelumatkoista luopumisen. Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei tällaista ehtoa voida asettaa taloudellisten tukitoimien edellytykseksi. Tällainen ehto muutoinkin on hyvän tavan vastainen.
Uudenmaan LO 6.5.1992 T 572/2 – Autoavustus – Kuljetuspalvelu
Korvausta haettiin mm. auton kääntyvän istuimen ja käsinojan hankintakustannuksiin. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen, koska vammainen henkilö sai kuljetustukea vammaispalvelulain perusteella vapaa‑ajan matkoihin. Valituksen mukaan hän käytti taksiseteleitä ainoastaan lääkintävoimistelumatkoihin. Lääninoikeus kumosi lautakunnan päätöksen katsoen, ettei vammaiselle henkilölle myönnetty kuljetuspalvelu ole nyt haetun tukitoimen esteenä.
Lähde
Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.
