Määrärahojen merkitys
Huomioi tämä Oikeuskäytäntö-sivuilla!
Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on voimassa 1.1.2025 alkaen. Luet nyt vanhan vammaispalvelulain mukaista oikeuskäytäntöä (380/1987).
Sote-palvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille 1.1.2023. Oikeuskäytäntö-osiossa käytetään vielä kunta sanaa, koska suurin osa oikeuskäytännöstä on julkaistu ennen sote-uudistusta.
Auton hankintatuki on määrärahasidonnainen tukitoimi. Vammaispalvelulain 3 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.
Kunnalla on siis velvollisuus talousarviossaan ottaa huomioon kunnassa vallitseva vammaispalvelujen tarve. Määrärahasidonnaisten vammaispalvelujen osalta tämä merkitsee sitä, että kunnan on arvioitava, kuinka paljon esimerkiksi autoavustukselle tulee olemaan talousarviovuonna tarvetta.
Vammaispalvelulaki ei ota kantaa siihen, millä tavoin vallitseva tai tuleva tarve arvioidaan. Arviointimenetelmä vaikuttaa ratkaisevasti arvioinnin lopputulokseen. Tarve näyttäytyy erilaisena riippuen siitä, käytetäänkö mittapuuna aiempien vuosien hakemusmääriä, myönnettyjä auton hankintatukia vai väkilukuun suhteutettuja arvioita.
Huolella laaditut ja ajantasaiset palvelusuunnitelmat ovat kunnalle hyvä keino saada tietoa kunnassa vallitsevasta ja tulevasta palvelujen ja tukitoimien tarpeesta.
KHO 2014:166 Vuosikirjaratkaisu – Henkilöauto – Auton hankinta – Muutostyöt – Määrärahojen mitoitus – Määrärahojen loppuminen – Hakemuksen hylkääminen
Hakemus avustuksen myöntämisestä auton hankintaan ja siihen tarvittaviin muutostöihin oli hylätty muun muassa sillä perusteella, että tarkoitukseen varatut määrärahat olivat loppuneet. Hallinto-oikeus oli kumonnut perusturvalautakunnan jaoston päätöksen muun muassa sillä perusteella, että kunnan varaaman määrärahan arvioitiin olevan riittämätön kyseisessä kunnassa esiintyvään tarpeeseen nähden.
Kunta oli kuitenkin esittänyt selvitystä siitä, että määrärahoja oli varattu keskimääräisen vuotuisen tarpeen mukaan. Koska kyse oli määrärahasidonnaisesta taloudellisesta tukitoimesta ja määrärahaa oli varattu asianmukaisesti tarpeeseen vaikuttavat seikat huomioon ottaen, hakemus oli voitu hylätä määrärahojen loppumisen vuoksi.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja perusturvalautakunnan jaoston päätös saatettiin voimaan. Äänestys perusteluista 6–3.
KHO 2014:167 Vuosikirjaratkaisu – Henkilöauto – Auton vaihtaminen – Määrärahojen kohdentaminen – Myöntämisperusteet – Etusijajärjestys
Vuonna 2009 syntyneen lapsen äiti oli hakenut korvausta auton vaihdosta aiheutuviin kustannuksiin lapsensa vammaisuuden perusteella. Uuden auton hankintaa oli perusteltu sillä, että käytössä oleva auto jää pieneksi, kun lapsi tarvitsee kasvaessaan suurempia apuvälineitä, ja muutoinkaan auto ei enää vastannut viisihenkisen perheen tarpeita. Auto oli myös huonokuntoinen. Autoa tarvittiin muun ohella lapsen kuljettamiseen lääkäriin ja harrastuksiin.
Hakemus oli koskenut määrärahasidonnaista taloudellista tukitointa. Kunta voi päättää tukitoimien kohdentamisesta näihin palveluihin. Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös vammaispalvelulain mukaisten määrärahasidonnaisten palvelujen ja tukitoimien myöntämisperusteista ei ollut ristiriidassa vammaispalvelulain yleisten tavoitteiden kanssa.
Perheen tilanne ei vastannut päätöksessä esitettyjä tuen yleisiä myöntämisperusteita. Kunnan viranomaisen päätöksen äidin hakemukseen ei voitu katsoa perustuneen muihin kuin hyväksyttäviin ja syrjimättömiin syihin. Viranomainen oli siten voinut hylätä hakemuksen auton vaihdosta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi.
Äänestys perusteluista 6–3.
Eri mieltä olleiden hallintoneuvosten lausunto:
"Hylkään valituslupahakemuksen. Velvollisena lausumaan valituksesta olen asian ratkaisusta samaa mieltä kuin enemmistö. Perusteluina viittaan hallinto-oikeustuomarin esteellisyyttä koskevan valitusperusteen osalta enemmistön esittämiin perusteluihin. Pääasian osalta viittaan hallinto-oikeuden esittämiin perusteluihin kuitenkin todeten, ettei hakemusta olisi kunnassa tullut hylätä pelkästään ammatilliseen opiskeluun ja säännölliseen ansiotyöhön liittyvillä perusteilla, vaan hakemusta olisi tullut arvioida nimenomaisesti myös perheen kokonaistilanteen kannalta."
