Päihdetestauksen tekeminen

Päihdetestausta tehdään tavallisimmin veri- tai virtsanäytteestä, mutta myös esimerkiksi sylki- tai hiusnäytettä voidaan hyödyntää riippuen kysymyksenasettelusta.

Verinäytettä suositellaan käytettäväksi kun halutaan selvittää päihteiden akuuttia käyttöä tai päihtymystilaa, ja aina silloin, kun halutaan tietää aineen pitoisuus käyttäjän elimistössä. Esimerkiksi alkoholitestauksessa, jota tehdään päihtymystilan osoittamiseksi, käytetäänkin lähes yksinomaan verinäytteitä. 

Huumaus- ja lääkeainetestauksessa suositaan usein virtsanäytettä, josta päihteen äskettäinen käyttö voidaan osoittaa pidemmältä ajalta. Hiusnäytteestä puolestaan voidaan todeta jopa kuukausia aiemmin tapahtunut huumaus- tai lääkeaineen käyttö.

Päihdetesti on kaksivaiheinen

Päihdetestaus toteutetaan tavallisesti kaksivaiheisena. Ensivaiheen testi on usein epätarkempi seulontatesti, jonka antama positiivinen tulos varmennetaan tarkemmalla testillä.

Esimerkiksi alkoholia mitataan tyypillisesti ensi vaiheessa hengitysilmasta seulonta-alkometrilla, ja tulos varmennetaan laboratoriossa verinäytteestä tehtävällä kaasukromatografisella mittauksella, jonka tuloksena saadaan tarkka veren alkoholipitoisuus promilleina. Poliisilla ja rajavartioviranomaisilla on lisäksi käytössään tarkkuusalkometreja, joilla pystytään mittaamaan tarkka alkoholipitoisuus hengitysilmasta. 

Huume- ja lääkeainetestauksessa ensivaiheen testinä on perinteisesti käytetty aineiden immunologiseen tunnistamiseen perustuvaa testiä. 

Massaspektrometrinen seulontatesti suositeltavampi kuin immunologinen

Immunologisen ensivaiheen testin käyttämistä harkittaessa on välttämätöntä olla tietoinen menetelmän rajoituksista: ensinnäkin, immunologisessa testissä aineiden tunnistus perustuu aineen tai aineryhmän tiettyyn rakenneosaan, jolloin testi voi tunnistaa myös muita yhdisteitä, joissa esiintyy sama rakenneosa. 

Tällöin tuloksena on positiivinen seulontatulos, joka vasta massaspektrometrisessa varmennuksessa osoittautuu vääräksi. Väärien positiivisten seulontatulosten vuoksi on tärkeää, että kaikki positiiviset alustavat tulokset varmennetaan massaspektrometrisilla menetelmillä. 

Toinen, viime aikoina yhä merkittävämmäksi tullut rajoite on tavanomaisten immunologisten testien kattavuus: uusien huumausaineiden ja muuntohuumeiden sekä monien päihdyttävien lääkeaineiden käyttö ei näissä testeissä näy.

Tällöin tuloksena on negatiivinen seulontatulos, vaikka henkilö olisikin huumeen vaikutuksen alainen tai käyttänyt ainetta aikaisemmin. Nykyaikaisessa huumetestauksessa suositellaankin käytettäväksi kattavia laajoja massaspektrometrisia seulontatestejä, joiden avulla voidaan tunnistaa kaikkien merkittävien huumeiden, muuntohuumeiden ja päihdekäytössä olevien lääkeaineiden käyttö.

Varmistusanalyysi tehdään akkreditoidussa laboratoriossa

Varmistusanalyysit tehdään akkreditoidussa laboratoriossa, jonka pätevyysalueeseen käytettävät testit kuuluvat. Huume- ja lääkeainetestauksessa varmistusanalyysit tehdään aineiden yksiselitteisen ja kiistattoman tunnistamisen mahdollistavilla massaspektrometrisilla menetelmillä.