Sosiaalisuuden monet merkitykset digipeleissä

Vanhemmilla ikäryhmillä on usein tapana erotella niin kutsutussa reaalimaailmassa käytetty aika ja verkossa käytetty aika erillisiksi kokonaisuuksikseen. Lapset ja nuoret sekä nuoremmat ikäpolvet eivät useinkaan tee niin, vaan pitävät netissä ja digipeleissä käytettyä aikaa yhtä arvokkaana sosiaalisuuden muotona kuin muutakin aikaa. Digipelien sosiaalisuus laajentaa lasten ja nuorten sosiaalista tilaa: se antaa mahdollisuuden olla kavereiden kanssa sekä pelissä että sen ulkopuolella sekä tutustua ihmisiin, joihin ei muuten tutustuisi.

Toisaalta on myös digipelejä, joissa sosiaaliset kontaktit eivät korostu. Pelaamisen sosiaalisia suhteita ei välttämättä erotella muista ihmissuhteista, ja pelimaailmassa tapahtuva vuorovaikutus koetaan luonnollisena jatkeena kasvokkain tapaamiselle ja muulle yhdessä tekemiselle. Yhdessä pelaavat lapset ja nuoret jakavat usein myös muita kiinnostuksen kohteita ja kehittävät yhteisöjä, jotka toimivat myös pelaamisen ulkopuolella.

Peleissä samoja sosiaalisen elämän elementtejä kuin muuallakin

Näitä ovat ryhmähierarkiat, yhteisen kielen muodostuminen ja ryhmän yksittäisten jäsenten osaamisen korostuminen. Peleissä ja pelikulttuureissa on myös sisäänrakennettuja arvoja ja normeja, jotka vaikuttavat pelaajan toimintaan. Myös kiusaaminen ja muu epäasiallinen käytös voivat olla läsnä pelaamisessa. Siksi ryhmädynamiikkoihin on hyvä kiinnittää huomiota samoin kuin muussakin kanssakäymisessä.

Tällä sivulla:

Syrjivä ja epäasiallinen käytös sekä häirintä digipeleissä

Myös digipeliympäristöissä tapahtuu kiusaamista sekä epäasiallista ja häiritsevää käytöstä. Eri pelien ympärillä on omanlaisensa kulttuuri, joka vaikuttaa siihen, miten kanssapelaajia kohdataan.

Syrjivällä käytöksellä tarkoitetaan loukkaavaa, vihamielistä tai syrjivää kielenkäyttöä tai häirintää, joka kohdistuu esimerkiksi pelaajan sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, etniseen tai kulttuurisen taustaan, toimintakykyyn tai fyysisiin piirteisiin. Digipelien maailmassa tämä voi saada monenlaisia muotoja. Muuta epäasiallista käytöstä peleissä voi olla esimerkiksi pelaajan pelitaitojen haukkuminen, härnääminen tai nimittely.

Tällainen käytös ei koskaan kuulu hyvään pelikulttuuriin. Vakavimmillaan epäasiallinen käytös voi olla häirintää tai uhkailua, joka ulottuu pelien ulkopuolelle. Reaalimaailmassa tapahtuva kiusaaminen esimerkiksi koulussa saattaa jatkua verkkoympäristöissä, kuten somessa ja digipeleissä, ja päinvastoin.

Epäasiallista ja syrjivää käytöstä kohtaavat peleissä etenkin ihmiset, jotka eivät edusta mielikuvaa normatiivisesta pelaajasta, kuten esimerkiksi naisoletetut, rodullistetut tai sukupuolen tai seksuaalisuuden moninaisuutta edustavat pelaajat. Myös alle 18-vuotiaat pojat kokevat täysi-ikäisiä pelaajia enemmän häirintää.

Lievempi epäasiallinen käytös voi olla myös tilannesidonnaista

Lievempi epäasiallinen käytös on sellaista, jonka osa pelaajista kokee kuuluvan pelikulttuuriin. Näille pelaajille epäasiallinen puhe on keskeinen tapa olla pelissä kavereiden kanssa, mutta samalla se voi olla syrjivää ja ulossulkevaa. Suunsoitto tarkoittaa pelimaailmassa taktiikkaa, jossa varsinkin kilpapelissä vastustajille voidaan puhua rajustikin jotta päästäisiin näiden "ihon alle". Näissä tilanteissa oletus on, että kaikki mukana olevat ymmärtävät käytöksen tilannesidonnaisuuden.

Miksi digipeleissä on epäasiallista käytöstä ja mitä siitä voi seurata?

Häirinnällä, vihapuheella ja häiritsevällä käytöksellä on useita toisiinsa kietoutuvia syitä ja suuri merkitys peliä pelaavalle lapselle tai nuorelle, vaikka ne eivät kohdistuisikaan suoraan häneen. Ne luovat ja ylläpitävät normeja siitä, millaisille ihmisille pelit ja niiden maailma kuuluvat sekä heikentävät turvallisuuden tunnetta niin peleissä kuin niiden ulkopuolellakin.

Kynnys häirinnälle ja huutelulle voi madaltua, jos lapsi tai nuori ajattelee, että verkkoympäristössä toimiminen on anonyymiä ja täysin erillään muusta elämästä. Nuori voi ajatella, että reaalimaailman säännöt eivät päde verkossa eivätkä netissä sanotut tai tehdyt asiat vaikuta reaalimaailmaan.

Epäasiallisella käytöksellä on monia haitallisia vaikutuksia. Se vähentää erilaisten ihmisten mahdollisuutta pelata omana itsenään. Omaa sukupuolta tai muuta taustaa saatetaan piilotella tai vähätellä häirinnän ja syrjinnän pelossa. Siten epäasiallinen käytös myös ylläpitää ja toisintaa pelikulttuurien ja koko yhteiskunnan syrjiviä rakenteita.

Vanhemmille ja kasvattajille ei kerrota kaikkea, mitä peleissä tapahtuu

Valtakunnallinen Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hanke selvitti vuonna 2020 vanhempien ja nuorisotyöntekijöiden käsityksiä pelikulttuurin häirinnästä. Siinä nuorten pelaajien ja aikuisten käsitykset häirinnän yleisyydestä erosivat toisistaan suuresti. Kun vain kolme prosenttia nuorista pelaajista ilmoitti, ettei ollut kohdannut peleissä häirintää, vastaava luku vanhemmilla oli 55 prosenttia.

Nuoret siis kohtaavat ja tunnistavat häirintää peliympäristöissä monin verroin aikuisia enemmän. Nuoret saattavat kuitenkin salata häirintäkokemuksensa tai jättää kertomatta niistä, jotta ne eivät stigmatisoisi pelaamista kokonaisuudessaan.

Mitä ammattilainen voi tehdä häirintätilanteissa?

  • Ota havaitsemasi häirintätilanne aina puheeksi.
  • Osoita arvostusta sille, että nuori on kertonut tilanteesta sinulle.
  • Ole valmis keskustelemaan pelaamiseen liittyvistä tunteista ja tilanteista. Mitä pelissä tapahtui? Keitä siinä oli mukana? Millainen olo nuorelle tuli? Mitä nuori toivoo, että seuraavaksi tapahtuu? Vahvista tunne- ja empatiataitoja, jotta nuori pystyy käsittelemään pelaamisen aiheuttamia tuntemuksia.
  • Ryhmässä nuoria voi rohkaista pohtimaan, mitä pelitilanteissa voi tapahtua, miltä ikävät tilanteet tuntuvat ja miten niitä voisi välttää tai miten niissä kannattaa käyttäytyä, sekä kenen puoleen voi kääntyä, jos tilanne jatkuu.
  • Tuo esille, ettei epäasiallinen käytös ole hyväksyttävää. Tuo esille, ettei kaikkea tarvitse kestää, ylittyi epäasiallisen käytöksen raja tai ei.
  • Mieti yhdessä nuoren kanssa ratkaisua tilanteeseen. Miten asiaan pitäisi reagoida?
  • Kysy tarvittaessa apua, koulussa tai oppilaitoksessa esimerkiksi opiskeluhuoltoryhmästä tai muulta asiantuntijalta. Älä pallottele nuorta aikuiselta toiselle.
  • Kysy, voisiko nuori puhua tilanteesta myös kotona.
  • Asiasta voi keskustella yleisesti esimerkiksi opiskeluhuoltoryhmässä ja nuorisotoimen kanssa. Jos yksi oppilas tai opiskelija nostaa häirintäkysymykset esille, ilmiö on todennäköisesti yksittäistapausta laajempi. Asian käsittelyssä nuoren kanssa kannattaa olla sensitiivinen ja kuunnella heidän näkemyksiään.

Lisätietoa

Päivitetty: