Käsitteet

Aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan. Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. 

Työn tai muun toiminnan johtamista siten, että rasismin vaikutukset tiedostetaan ja pyritään aktiivisesti toimimaan rasismin vastaisesti. Antirasismi on aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan. Antirasistinen johtajuus vähentää etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. 
 

Rasisminvastainen pedagogiikka edellyttää opettajilta pohdintaa siitä, mitä he opettavat ja miten he opettavat. Antirasistisen pedagogiikan tavoitteena on tunnistaa ja tiedostaa, miten valkoisuusnormi vaikuttaa koulutuksen toimintatavoissa ja käytännöissä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi rodullistavan opinto-ohjauksen tunnistamista sekä tietoisuutta siitä, kenen historiaa ja tietoa kouluissa opetetaan. 

Antisemitismi-termistä käytetään suomeksi usein myös termiä juutalaisvastaisuus. Antisemitismi tarkoittaa juutalaisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, joka voi ilmetä toiminnassa, asenteissa tai ajattelumalleissa. Antisemitismin taustalla vaikuttavat muun muassa negatiiviset stereotypiat ja erityispiirteet, joita juutalaisiin ryhmänä sekä juutalaisuuten uskontona liitetään.

Arkisissa kohtaamisissa ilmenevä rasismi, kts. myös mikroaggressiot.

Konfliktin käsittelytilanteisiin liittyvä kuuntelemista ja suhtautumista ohjaava malli/periaate. Se ohjeistaa kuuntelemaan ja vastaanottamaan samaa konfliktia kuvaavat versiot samalla kiinnostuksella kuin, että sen kuulisi ensimmäistä kertaa. Konfliktin sovittelussa ensimmäisen version jälkeen tuotetaan vielä useita versioita tapahtumasta. 
 

Yksityinen huomautus loukkaavasta toiminnasta tai puheesta.

Julkinen huomautus loukkaavasta puheesta tai toiminnasta.

Virheellisen tiedon tahallinen levittäminen, jonka tarkoitus on vaikuttaa vastaanottajan toimintaan ja mielipiteisiin.

Oletus tai käsitys, joka on luotu ennen ihmiseen, asiaan tai ilmiöön tutustumista. Ennakkoluulot voivat pohjautua esimerkiksi tietämättömyyteen tai stereotypioihin. Ennakkoluulot voivat olla myös tiedostamattomia. Usein ennakkoluulot kohdistuvat kokonaiseen ihmisryhmään kuten vähemmistöön tai uskonnolliseen ryhmään.

Viittaa yksilön tai ryhmän käsitykseen maailmasta oman etnisen viiteryhmän näkökulman kautta

Häirintä on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää. Laissa häirintä määritellään käyttäytymisenä, jolla loukataan henkilön ihmisarvoa tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti.  Käyttäytymisellä luodaan kiellettyyn syrjintäperusteeseen liittyvä nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri.

Yksilön tai ryhmän käsitys itsestään. Identiteetti on ajan ja paikan kautta muokkautuva kuva itsestä tai omasta ryhmästä. Yksilöillä myös elämänkokemukset ja elämäntilanne vaikuttavat identiteetin muodostumiseen. 

Tarkastelutapa, jossa monien tekijöiden katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Intersektionaalisen ajattelutavan mukaan esimerkiksi sukupuolta, yhteiskuntaluokkaa, ikää, etnistä taustaa, toimintakykyä tai seksuaalista suuntautumista ei voida analysoida erillään muista. Intersektionaalisuus voidaan suomentaa risteävinä eroina tai risteävänä eriarvoisuutena.

Islamofobia on erityinen rasismin muoto, jolla tarkoitetaan muslimeihin tai muslimiksi oletettuihin henkilöihin, ryhmiin tai yhteisöihin kohdistuvia väkivallan tekoja, syrjintää ja rasistista vihapuhetta. Islamofobian taustalla vaikuttavat muun muassa negatiiviset stereotypiat ja erityispiirteet, joita muslimeihin ryhmänä sekä islaminuskoon liitetään. Islamofobia johtaa muslimeiden ulossulkemiseen ja epäinhimillistämiseen. 

Ristiriidan selittäminen oletetun tai oikean kulttuuritaustan kautta. 

Tuen osoittamista ihmiselle tai ihmisryhmälle, joka altistuu syrjinnälle tai rasismille. Liittolainen sitoutuu toimimaan syrjintää vastaan, vaikka ei itse kuulu kyseistä syrjintää kohtaavaan ryhmään. Sellaisen yksilön tai ryhmän tukeminen, johon ei itse kuulu ja joka altistuu syrjinnälle tai rasismille.

Mikroaggressio on usein tahaton kommentti tai teko, joka vahvistaa ja ylläpitää rasistisia tai muuten syrjiviä stereotypioita. Mikroaggressiot toiseuttavat ja luovat tunnetta ulkopuolisuudesta. 

Moniperusteisella syrjinnällä tarkoitetaan syrjinnän kohteeksi joutumista kahden tai useamman eri syrjintäperusteen perusteella. Vähemmistöön, erityisesti näkyvään vähemmistöön kuuluminen, altistaa moniperusteiselle syrjinnälle. Moniperusteinen syrjintä voidaan jakaa kolmeen erilaiseen syrjinnänmuotoon:

• Moninkertaiseksi syrjinnäksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilö kohtaa syrjintää useammassa kuin yhdessä tilanteessa eri perusteilla. Esimerkiksi vammainen maahanmuuttajataustainen henkilö joutuu syrjityksi työnhaussa vammaisuuden vuoksi ja asuntomarkkinoilla etnisen taustansa perusteella.
• Kumulatiivisessa syrjinnässä yksilö kokee syrjintää samassa tilanteessa useammalla perusteella. Esimerkiksi työnhaussa hakijaa voidaan syrjiä sekä sukupuolen että tiettyyn uskonnolliseen ryhmään kuulumisen perusteella.
• Risteävässä syrjinnässä eri perusteet risteävät ja läpileikkaavat toisensa ja siten yhdessä muodostavat erityisen syrjintäperusteen. Esimerkiksi ruotsinkielinen vammainen henkilö voi kohdata terveyspalveluissa syrjintää, jota ei kohtaisi ruotsinkielinen ei-vammainen tai vammainen ei-ruotsinkielinen henkilö.
   

Yhteiskunnassa vallitsevien normien kriittistä tarkastelua eli aktiivista toimintaa vallitsevien normien purkamiseksi. Normikriittisyyden sijaan voidaan käyttää myös termiä normitietoisuus. Tietoisuudella viitataan siihen, ettei kaikkiin yhteiskunnallisiin normeihin välttämättä tarvitse suhtautua kriittisesti, mutta niiden olemassaolo kuitenkin tiedostetaan. 

Normitietoisuuden alle voidaan katsoa kuuluvan myös seuraavat:

• Sukupuolinormi: Suomessa on vahva kaksijakoinen (binäärinen) sukupuolinormi. Sukupuolinormi voi tarkoittaa tilanteesta riippuen esimerkiksi käsitystä tietyn sukupuolen paremmasta sopivuudesta johonkin asiaan, tehtävään tai asemaan. Sukupuolinormit voivat olla myös odotuksia ja oletuksia siitä, miltä eri sukupuolta olevien henkilöiden tulee näyttää ja miten heidän tulee käyttäytyä. Usein käytetään myös termiä sukupuolirooli, mutta se voi antaa vaikutelman helposti valittavasta tai vaihdettavasta roolista. Normit voivat kuitenkin rajoittaa toimintaamme valinnoistamme riippumatta.

• Heteronormatiivisuus: Heteronormatiivisuus (tai hetero-oletus) tarkoittaa normia, jonka mukaan ihmisten oletetaan jakautuvan kahteen toisilleen vastakkaiseen ja toisiinsa vetoa tuntevaan sukupuoleen, naisiin ja miehiin. Tämän ajattelutavan seurauksena heteroseksuaalisuus nähdään muita seksuaalisia suuntautumisia normaalimpana, luonnollisempana ja toivotumpana.

Antirasismin yhteydessä yhteiskunnallisilla normeilla tarkoitetaan yleisiksi ajattelutavoiksi muotoutuneita käsityksiä ja sääntöjä siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Normeihin sisältyy oletuksia ihmisistä ja ihmisryhmistä. Yhteiskunnassa vaikuttavat monet normit, eivätkä kaikki normit ole vahingollisia.

Osallisuus on kuulumista ja kuulluksi tulemista. Yksilötasolla osallisuus ilmenee esimerkiksi kokemuksena, joka syntyy kun ihminen tuntee kuuluvansa itselle merkitykselliseen ryhmään. Yhteisössä osallisuus ilmenee jäsenten keskinäisenä arvostuksena sekä mahdollisuutena vaikuttaa yhteisössään. Yhteiskunnan tasolla osallisuus tarkoittaa mahdollisuuksien ja oikeuksien toteutumista. Politiikkatasolla osallisuudella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ihmisten osallisuutta yhteiskunnassa.

POC-termi tulee englanninkielisestä termistä People of Colour. Termille ei ole toistaiseksi laajasti käytettyä suomennosta. Termillä viitataan ihmisiin, jotka mielletään erilaisten ominaisuuksien (esimerkiksi nimi, ihonväri tai uskonto) vuoksi muiksi kuin valkoisiksi ihmisiksi.  

BIPOC-termi tulee englanninkielisistä sanoista Black (musta ihminen), Indigenous (alkuperäiskansaan kuuluva ihminen), People of Colour (katso yllä oleva selitys). Termi on tullut äskettäin käyttöön, koska mustiin ja alkuperäiskansaan kuuluviin kohdistuva syrjintä, sorto ja rasismi ovat erilaista verrattuna muihin POC-ihmisiin. Nämä kaikki termit viittaavat ihmisryhmiin, joita ei mielletä valkoisiksi (katso valkoisuus).

Polarisaatio tarkoittaa ryhmien välisiä vastakkainasetteluja ja jännitteitä asenteiden, puheen ja tekojen tasolla.

Kaikkien ihmisten samanlainen kohtelu ei aina riitä yhdenvertaisuuden saavuttamiseen. Positiivisessa erityiskohtelussa on kyse tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi tarpeellisista erityistoimenpiteistä ja siitä säädetään yhdenvertaisuuslaissa. 

Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan ilmapiiriä, jossa on turvallista olla ja ilmaista itseään vapaasti ilman pelkoa joutumista naurunalaiseksi, ulossuljetuksi tai häirityksi.

Konfliktin käsittelyn kontekstissa radikaali kuuntelu tarkoittaa sitä, että kuuntelee toista intensiivisesti, ei reagoi, arvota tai kommentoi eikä vertaile kokemuksia. On tärkeää tiedostaa oma asema ja jäsentää omia tunteita jälkeenpäin.

Yhteiskunnallisissa normeissa ja käytännöissä sekä yhteiskunnan rakenteissa kuten instituutioissa, organisaatioissa, virastoissa, sopimuksissa, lainsäädännössä ja palveluissa piilevää tai avointa rasismia. Rakenteellinen rasismi voi näkyä organisaation tai instituution säännöissä, toimintatavoissa tai asenteissa sekä estää tosiasiallista osallistumista ja palvelujen käyttämistä. 

Rakenteellinen rasismi on usein tiedostamatonta. Se voi ilmetä näennäisen neutraaleina käytäntöinä, jotka tosiasiassa sulkevat valtaväestöstä toisenlaisiksi nähdyt henkilöt ulkopuolelle. Ulossulkeminen johtaa kulttuuriseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen marginalisoitumiseen. Yhteiskunnan rakenteissa rakenteellinen rasismi voi näyttäytyä esimerkiksi seuraavanlaisissa yhteyksissä:

• Työelämässä rakenteellinen syrjintä voi näyttäytyä esimerkiksi palkkauksessa tai muissa työsuhteeseen liittyvissä eduissa, kuten lisäkoulutusmahdollisuuksissa. 
• Koulutuksessa rakenteellinen syrjintä voi olla sitä, että maahanmuuttajataustaisiksi oletettuja nuoria ohjataan kouluissa tietyille suorittaville aloille riippumatta heidän omista kiinnostuksen kohteistaan. 
• Asuntomarkkinoilla tyypillisestä suomalaisesta nimestä poikkeava nimi voi vaikuttaa esimerkiksi vuokra-asunnon saantiin. 
   

Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisryhmiä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Rasismi voi näyttäytyä eri yhteiskunnan alueilla yksilöiden ja ryhmien välisenä tahallisena tai tahattomana ennakkoluuloihin ja vierauden pelkoihin perustuvana käyttäytymisenä tai yhteiskunnan rakenteissa olevina syrjivinä käytäntöinä. Rasismi ylläpitää eriarvoisuutta ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Rasismi on järjestelmä, jossa politiikka, institutionaaliset käytännöt, kulttuuri ja muut normit ylläpitävät yhteiskunnallisia valta-asetelmia, ja joissa tiettyjä ihmisryhmiä pidetään toisia alempiarvoisempina.

Käsitys siitä, että rasismi ja syrjintä ovat hyväksyttäviä ja oikeutettuja. Linkittyy usein äärioikeistolaiseen ajatteluun valkoisuuden paremmuudesta ja ihmisryhmien välisistä hierarkioista.

Antirasismin yhteydessä representaatiolla viitataan vähemmistöjen näkymiseen ja heidän ääntensä kuulumiseen tai näiden puuttumiseen yhteiskunnassa, kuten päätöksenteossa ja mediassa. Representaatio tarkoittaa ihmisryhmän mahdollisuuksia näkyä, vaikuttaa sekä tulla kuulluksi yhteiskunnassa.

Rodullistaminen on prosessi, jonka kautta ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin tai oletetun etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja. Nämä kohdistuvat muun muassa ihmisten kykyihin, tapakulttuuriin ja moraaliin. 

Ohjaus, joka perustuu rodullistamiseen. Rodullistava ohjaus voi olla esimerkiksi koululaitoksissa oppilaiden ohjaamista ulkonäön tai nimen perusteella tiettyihin koulutuksiin. 

Rotu on sosiaalisesti rakentunut käsite, joka pyrkii luokittelemaan ihmiset ominaisuuksien perusteella erilaisiin kategorioihin. Sen avulla tuotetaan valtasuhteita, jossa tietyt piirteet, kuten valkoisuus, katsotaan tuovan etuoikeuksia ja yhteiskunnallisia valta-asemia suhteessa ei-valkoisiksi rodullistettuhin. Ihmisryhmien välillä ei ole olemassa erilaisia biologisia rotuja. 

Eli erottelu. Väestöryhmien erottelu alueellisesti, koulutuksessa tai työelämässä esimerkiksi sosiaalisen luokan, etnisen taustan tai uskonnon perusteella.
Katso myös Sukupuolen mukainen segregaatio (Tasa-arvosanasto, Sukupuolten tasa-arvo -sivusto)

Sisäistetyllä rasismilla tarkoitetaan yksilön sisäistämiä uskomuksia tai ajatuksia omasta tai ryhmänsä huonommuudesta. 

Ihmiseen tai ihmisryhmään liitetty mielikuva tai yksinkertaistettu käsitys, jonka kautta heitä määritellään. Mielikuva tai yksinkertaistettu käsitys, jonka kautta ihminen tai ihmisryhmä määritellään.

Henkilöä kohdellaan huonommin kuin toisia tai hän joutuu huonompaan asemaan jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella ilman hyväksyttävää syytä. Syrjinnän muotoja on erilaisia:

• Välitön syrjintä eli suora: Henkilöä kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta ilman hyväksyttävää syytä. Esimerkiksi elinkeinonharjoittaja kieltäytyy päästämästä tummaihoista henkilöä liiketiloihinsa. 
• Välillinen syrjintä eli epäsuora: Näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan ilman hyväksyttävää syytä. Esimerkiksi työhönotossa edellytetään täydellistä suomen kielen taitoa, vaikka se ei työn tekemisen kannalta ole välttämätöntä.
• Häirintä: Katso määritelmä (häirintä)
   

Kiusaamista, jonka taustalla on jokin henkilöön liittyvä syy, kuten ihonväri, kieli, ikä, alkuperä, kansalaisuus, vakaumus, mielipide, sukupuoli tai muu vastaava. 

Viralliselta nimeltään laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän sukupuolen perusteella ja velvoittaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa. Laki sisältää myös sukupuolivähemmistöjen syrjintäsuojan sekä velvoitteen syrjinnän ehkäisyyn. Tasa-arvolain noudattamista valvovat Suomessa tasa-arvovaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Tila, jossa aktiivisesti sovelletaan turvallisemman tilan periaatteita ja käyttäjiltä edellytetään näihin sitoutumista. Tilasta vastaavat puuttuvat kaikenlaiseen häirintään ja syrjintään. Turvallisemman tilan periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään luomaan tila, jossa kaikki pyrkivät omalla toiminnallaan rakentamaan yhdenvertaista, kunnioittavaa ja avointa ilmapiiriä ja keskustelua.

Yksittäisen vähemmistöön kuuluvan henkilön palkkaaminen symbolisena eleenä. 

Asia tai toiminto, joka koskee kaikkia ihmisiä kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi universaalit palvelut on tarkoitettu kaikille kansalaisille tai asukkaille, ei vain tietylle väestöryhmälle. Universaaleja palveluja ovat esimerkiksi peruskoulu ja neuvolajärjestelmä. 

Tässä yhteydessä vihapuheella tarkoitetaan yksilöä tai ihmisryhmää halventavaa puhetta, jonka taustalla on poliittinen tai ideologinen motiivi.

Vähemmistöstressi on psykologinen ilmiö, jolla kuvataan vähemmistöstatuksesta johtuvaa kroonista stressitilaa. Vähemmistöstressi johtuu koetuista, kasautuneista syrjintäkokemuksista, niiden aiheuttamasta ahdistuksesta ja pelosta, erilaisuuden tunteista ja toiseuden kokemuksista. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja hyvinvointiin sekä muuttaa henkilön sosiaalista käyttäytymistä.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän alkuperästään, sukupuolestaan, sukupuoli-identiteetistään, sukupuolen ilmaisustaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan tai vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammaisuudestaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. 

Yhdenvertaisuuslaissa on säännökset yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämisestä ja syrjinnän kielloista muun henkilöön liittyvän syyn kuin sukupuolen perusteella. Yhdenvertaisuuslaissa kielletyt syrjintäperusteet ovat ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen sekä muu henkilöön liittyvä syy. Yhdenvertaisuuslaissa määritellään muun muassa se, mikä on syrjintää ja mikä sallittua erilaista kohtelua. Laki sisältää tietoa myös yhdenvertaisuuden edistämisestä sekä niistä tahoista, joiden puoleen voi kääntyä, jos epäilee tulleensa syrjityksi tai havainneensa syrjintää.

Laissa on kiellettyä ohjeistaa tai käskeä syrjimään. Esimerkiksi esihenkilö syyllistyy syrjintään, jos hän ohjeistaa kaupan työntekijöitä olemaan palvelematta asiakkaiksi tulevia ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Tämä on syrjintää, vaikka työntekijä ei olisi vielä noudattanut ohjetta. Myös syrjivän käskyn tai ohjeen noudattaminen on syrjintää.

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia. Ne kuuluvat kaikille syntyperästä, sukupuolesta, iästä, kielestä, kulttuuritaustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, tai sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden perusta on kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joita valtiot omassa toiminnassaan pyrkivät toteuttamaan. Suomen kannalta tärkeitä sopimuksia ovat muun muassa YK:n hyväksymät ihmisoikeussopimukset ja Euroopan ihmisoikeussopimus.

Ihmiskauppa on vakava yksilön vapauteen kohdistuva rikollisuuden muoto ja ihmisoikeusrikkomus. Ihmiskaupan uhri on henkilö, johon on hyväksikäyttötarkoituksessa kohdistunut värväystä, kuljettamista, kätkemistä ja/tai vastaanottamista ja johon liittyy uhkaamista, pakottamista, orjuuttamista tai harhaanjohtamista esimerkiksi pakkotyön, seksuaalisen hyväksikäytön, avioliittoon pakottamisen, ihmiselimillä ja/tai -kudoksilla käytävän kaupan osalta.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevan ILO 169-sopimuksen mukaan itsenäisissä maissa asuvia kansoja pidetään alkuperäiskansoina, kun he polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa tai sillä maantieteellisellä alueella, johon maa kuuluu. Alkuperäiskansa ei ole määräävässä asemassa omalla asuinalueellaan ja alkuperäiskansan tulee itse pitää itseään sellaisena. Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa ja saamelaisten asema on kirjattu Suomen perustuslakiin.

Juutalaiset ovat yksi Suomen perinteisistä vähemmistöistä. Suomessa on tällä hetkellä kaksi juutalaista seurakuntaa, yksi Helsingissä ja toinen Turussa.

Monella suomalaisella on karjalaiset juuret. Sotien jälkeen yli 400 000 karjalaista joutui jättämään kotinsa, kun Karjalan alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Siirtokarjalaiset asutettiin eri puolille nykyistä Suomea.

Romanivastaisuus, englanniksi anti-gypsyism, tarkoittaa romaneihin kohdistuvaa syrjivää ja rasistista suhtautumista. Lisäksi se on toimintaa, joka pohjautuu ennakkoluuloisiin ja stereotyyppisiin käsityksiin romaneista. Romanivastaisuus johtaa romanien ulossulkemiseen yhteiskunnasta ja epäinhimillistämiseen, mikä vaikeuttaa muun muassa romanien työllisyyttä ja asunnonhakua.  

On saamelaisille enemmän kuin pelkkä vaate. Se kertoo kantajansa identiteetistä. Saamen puku on saamelaisten kansallisista tunnuksista näkyvin. Puvun mallit vaihtelevat alueittain. Mallit, värit ja koristenauhojen sommittelu kertovat kantajansa saamelaisryhmän, usein suvunkin. Ei siis ole samantekevää, minkälaista pukua, lakkia tai vyötä käytetään. Suomen puolella on käytössä viisi Saamen puvun päämallia: Tenon varren, Enontekiön-Koutokeinon, Sodankylän Vuotson, Inarin ja Kolttasaamelainen puku. Saamen puvun historia poikkeaa suomalaisten kansallispukujen historiasta siinä, ettei sen käyttö ole missään historian vaiheessa katkennut.
 

Suomen tataarit kuuluvat Suomen vanhimpiin kulttuurivähemmistöihin. Taatarit ovat saapuneet Venäjältä Suomeen kauppiaiksi 1800-luvulla Suomen sodan (1808-1809) jälkeen. Tataarit perustivat Suomen ensimmäisen Islam-yhdistyksen vuonna 1830 Helsingissä. Tataarit ovatkin Suomen ja Pohjoismaiden vanhin muslimiyhteisö.

Valtioneuvosto on asettanut Saamelaisten totuus- ja sovintokomission 28. lokakuuta 2021. Asiaa valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä Suomen valtion, Saamelaiskäräjien ja Kolttien kyläkokouksen edustajien kanssa.  Komission työn tavoitteena on koota saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista ja siitä, millaisia vaikutuksia ja seurauksia toimilla on saamelaisille ja tehdä tämä tieto näkyväksi.

Kun yhteisöön tai ryhmään kohdistuu paljon tutkimuksia syntyy tutkimusrasite. Esimerkiksi saamelaisia on tutkittu historiallisesti niin paljon, että he kokevat tutkimusrasitetta.

Yksilön tai ryhmän sulautuminen enemmistöön, esimerkiksi kulttuurisesti, kielellisesti tai uskonnollisesti.

Valloitetulle alueelle asutetaan kolonialistisen valtion kansalaisia. 

Ihmisryhmä, jonka jäseniä yhdistää esimerkiksi jokin tai useampi seuraavista: kulttuuriperintö, uskonto, alkuperä tai ulkonäkö.

Kiintiöpakolainen on henkilö, jonka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on katsonut pakolaiseksi. Kiintiöpakolaisilla tarkoitetaan pakolaisia, jotka valitaan Suomeen niin sanotussa pakolaiskiintiössä. Kiintiön määrä perustuu eduskunnan päätökseen valtion talousarvion yhteydessä.

Kolonialismi on prosessi, jossa valtio tai ihmisryhmä valloittaa omien rajojensa ulkopuolella sijaitsevia aluetta/alueita ja niitä asuttavia ihmisiä ja käyttää näitä hyväkseen. Kolonialismiin on kuulunut myös puuttuminen valloitetun alueen poliittisiin rakenteisiin,kulttuurin ja resurssien ryövääminen sekä pakkokäännyttämiset valloittajan uskontoon. 

Kaksisuuntainen prosessi, jonka tavoitteena on, että maahanmuuttanut kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Kotoutumisprosessissa tavoitellaan uudessa kotimaassa tarvittavien tietojen ja taitojen omaksumista, jotta maahanmuuttaneella on mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan ja muun muassa työllistyä.

Suomen kulttuurisesti moninainen väestö koostuu Suomen kieli- ja kulttuurivähemmistöistä, kuten romaneista, juutalaisista, tataareista ja suomenruotsalaisista, Suomen alkuperäiskansasta saamelaisista ja Suomeen muuttaneista.

Yleiskäsite henkilölle, joka on muuttanut maasta toiseen. Käsitteellä viitataan yleensä henkilöihin, jotka ovat syntyneet ulkomailla. Käsitteillä viitataan kaikkiin eri perustein Suomeen muuttaneisiin henkilöihin. Perusteita ovat esimerkiksi perhesyyt, työ, opiskelu tai lähtömaan tilanteesta johtuva pakolaisuus.

Henkilö, joka kuuluu useaan vähemmistöryhmään samanaikaisesti, esimerkiksi maahanmuuttanut vammainen.

Vähemmistö, joka ulkoiselta olemukseltaan eroaa näkyvästi enemmistöstä.

Valtion harjoittama politiikka, jonka tavoitteena on yksilön tai ryhmän sulautuminen enemmistöön. Tämä voi tapahtua tavoitteellisesti esimerkiksi lainsäädännön kautta ja koskea esimerkiksi kulttuuria, kieltä tai uskontoa.

Henkilö, jolla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka UNHCR katsoo olevan pakolainen. Yleiskielessä pakolaisella viitataan usein kaikkiin niihin, jotka ovat joutuneet pakenemaan kotiseudultaan sekä myös niihin, joilla on kohdemaassaan suojeluperusteinen oleskelulupa.

Paluumuutolla tarkoitetaan sellaisen henkilön muuttamista Suomeen, jolla on suomalaiset sukujuuret tai muuten läheiset yhteydet Suomeen. Tällainen henkilö voi tietyin edellytyksin saada oleskeluluvan Suomeen ilman muuta perustetta.

Paperittomalla tarkoitetaan henkilöä, joka elää Suomessa ilman laillista oleskeluoikeutta. Paperittoman oleskelu maassa ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa.

Tilapäinen suojelu on tarkoitettu Ukrainasta sotaa pakeneville henkilöille ja sen tarkoituksena on tarjota nopeasti väliaikaista suojelua. 

Henkilö, joka hakee kansainvälistä suojelua. Kansainvälistä suojelua voi saada, jos henkilöllä on aihetta perustellusti pelätä joutuvansa vainotuksi (alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta) tai jos hän joutuisi muuhun todelliseen vaaraan kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan.

Ulkomaista syntyperää olevalla tarkoitetaan henkilöä, jonka vanhemmat (tai ainoa tiedossa oleva vanhempi) ovat syntyneet ulkomailla. Henkilö voi olla joko Suomessa tai ulkomailla syntynyt ja Suomen tai muiden maiden kansalainen.

Kotoutumislain mukaisessa alkukartoituksessa arvioidaan alustavasti maahanmuuttaneen työllistymis-, opiskelu- ja muut kotoutumisvalmiudet sekä kielikoulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien palvelujen ja toimenpiteiden tarve.

Kielitietoisuudella tarkoitetaan kieleen ja kielenkäyttöön liittyvää tietoista havainnointia ja aktiivisia toimintatapoja. Kielitietoisuudella on tarkoitus poistaa ymmärtämisen ja osallistumisen esteitä. Käsitykset kielitietoisuudesta ovat vaihtelevia, moniulotteisia ja ajassa muuntuvia. Ne ovat yksilöllisiä ja syntyvät ja muovautuvat vuorovaikutuksessa. Kielitietoinen toimintakulttuuri voi tarkoittaa esimerkiksi kielen keskeisen merkityksen tunnustamista, tietoisuutta eri ensikielistä ja kielimuodoista sekä kielten arvostamista ja näkyväksi tekemistä.

Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden ja palvelujen tarjoajan on tehtävä kohtuullisia mukautuksia vammaiselle henkilölle. Mukautuksilla turvataan vammaisen ihmisen yhdenvertaisuutta yksittäisissä tilanteissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen on syrjintää.

Kulttuurisensitiivinen työote tarkoittaa ammattilaisen kulttuurisesti kunnioittavia vuorovaikutustaitoja ja arvostavaa sekä sanallista että sanatonta kohtaamista ja viestintää ammattilaisen ja asiakkaan välillä niin, että kummallakin osapuolella on oikeus oman kulttuurinsa ilmaisuun ja sen kanssa hyväksytyksi ja kuulluksi tulemiseen. Kulttuurisensitiivisen työotteen kehittäminen auttaa toimimaan monikulttuurisen työyhteisön jäsenenä sekä ammattilaisena asiakkaan kohtaamisessa. Kulttuurisensitiivisyys on halua, kykyä ja herkkyyttä ymmärtää eri taustoista tulevaa ihmistä. 

Sosiaali- ja terveyspalveluissa eriarvoisuutta tarkastellaan erityisesti eri väestöryhmien välisinä hyvinvointi- ja terveyseroina, joita pyritään kaventamaan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Eriarvoisuus liittyy myös siihen, miten ihmiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluja tarpeisiinsa nähden sekä hoidon lopputuloksiin eri väestöryhmissä.

On fyysinen tai henkinen vaurio tai haava. Järkyttävät, uhkaavat ja stressaavat tilanteet voivat laukaista trauman.

Historian esittäminen siten, että sivuutetaan marginalisoidut yhteisöt ja ihmisryhmät ja annetaan kiilloitettu kuva valkoisista. Historian valkopesusta puhutaan myös silloin, kun vähemmistöjen omaa historiaa tai roolia yhteiskunnan historiassa jätetään pois historian opetuksesta.

Akateemisen tutkimuksen haara, joka tutkii valkoisuutta kriittisesti.

Kertomus Suomesta paikkana, jossa on elänyt ja toiminut täysin yhtenäinen ryhmä ihmisiä, joita yhdistää samanlainen kieli, kulttuuri ja uskonto.

Yhteiskunnan normit ja hierarkiat tuottavat valkoisille ja valkoisina nähdyille yksilöille tiettyjä etuoikeuksia. Tämä ei tarkoita, etteivät valkoiset ihmiset kohtaisi elämässään vaikeuksia, vaan sitä että valkoisuus suojaa sellaiselta syrjinnältä, jota ei-valkoiset kohtaavat samankaltaisissa sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa tilanteissa. 

Emotionaaliset reaktiot, jotka heräävät, kun valkoinen ihminen kohtaa tietoa eriarvoisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, jota muiksi kuin valkoisiksi rodullistettujen väestöryhmiin kuuluvat ihmiset ovat kokeneet. Reaktioina ovat esimerkiksi puolustautuminen ja epämukavuuden tunteet. Emotionaalinen reaktio on tyypillistä silloin kun valkoinen hauraus kohtaa valkoisen etuoikeuden. 

Valkoisuusnormilla ei viitata niinkään ihonväriin vaan näkymättömiin sosiaalisiin hierarkioihin ja valtasuhteisiin, jossa länsimaalaisuus ja eurooppalaisuus nähdään yhteiskunnallisia rakenteita määrittelevänä normina. Normatiivisuus tulee esiin vasta, kun siitä poiketaan. Eurosentrisyys on osa valkoisuusnormia.