Vaalit, poliittinen osallistuminen ja sukupuoli

Demokratian edellytys on, että kaikilla sukupuolilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja nousta politiikan johtopaikoille.

Lainsäädännössä naisten ja miesten mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen ovat olleet Suomessa samat vuodesta 1906. Valtaan ja päätöksentekoon liittyviä tasa-arvohaasteita ovat kuitenkin yhä muun muassa

  • päätöksenteon johtopaikkojen jakautuminen
  • politiikan miehiset normit ja käytännöt
  • sukupuolten erilainen kehystäminen politiikassa
  • sukupuolittuneet politiikka-alueet
  • sukupuolten tasa-arvon ohittaminen politiikan sisällöissä.

Tällä sivulla

Naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin

Naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin kaikissa vaaleissa. Äänestysaktiivisuudessa naiset ohittivat miehet

  • kuntavaaleissa vuonna 1984
  • eduskuntavaaleissa vuonna 1987.

Eduskuntavaaleissa 2023 naisten äänestysprosentti oli 72,9 prosenttia ja miesten 71 prosenttia. Vuonna 2022 ensimmäistä kertaa järjestetyissä hyvinvointialuevaaleissa naisten äänestysprosentti oli 50 ja miesten 45. 

Ikäryhmittäin tarkasteltuna naiset äänestivät miehiä aktiivisemmin lähes kaikissa ikäryhmissä. 70 vuotta täyttäneiden ikäryhmässä miehet äänestivät aktiivisemmin. 

Suurin ero äänestysaktiivisuudessa sukupuolten välillä on nuorimmissa ikäryhmissä. Sekä 18–19-vuotiaiden että 20–24-vuotiaiden kohdalla naisten äänestysprosentti oli noin 10 prosenttiyksikköä miesten vastaavaa suurempi.

Sukupuolella on väliä politiikassa

Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että naisten aktiivinen osallistuminen politiikkaan on tarpeen, jotta poliittinen asiantuntemus olisi tarpeeksi monipuolista.

Suurin osa on myös sitä mieltä, ettei sukupuolella ole merkitystä eri sektoreiden vastuullisten poliittisten tehtävien hoitamisessa. Kuitenkin esimerkiksi  lähes puolet miehistä ja 39 prosenttia naisista pitää miestä sopivampana puolustuspolitiikan johtotehtäviin.

Sukupuoli näkyy äänestysvalinnoissa

Uusimman eduskuntavaalitutkimuksen (2019) mukaan varsinkaan miesäänestäjät eivät pidä ehdokkaan sukupuolta tärkeänä valintaperusteena. Vastaajista tätä mieltä oli naisista 45 ja miehistä 76 prosenttia.

Sukupuoli kuitenkin näkyi äänestysvalinnoissa.

  • Enemmistö ehdokkaan sukupuolen merkityksettömäksi arvioineista naisista ja miehistä äänesti miestä.
  • Miehillä omaa sukupuolta olevaa ehdokasta äänestäneiden osuus laski 66 prosenttiin edellisten eduskuntavaalien 73 prosentista.
  • Naisia äänestävien naisten osuus nousi selvästi: kun vuonna 2015 omaa sukupuolta äänesti 52 prosenttia naisista, oli osuus nyt 62 prosenttia. 

Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna muutosta on tapahtunut sekä naisten että miesten äänestysvalinnoissa.

Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa oman sukupuolensa edustajaa äänesti miehistä 93 ja naisista 40 prosenttia. Vuoden 1991 eduskuntavaaleista lähtien naiset ovat äänestäneet melko tasapuolisesti nais- ja miesehdokkaita. Miesten selvä enemmistö on äänestänyt miesehdokasta. Tämä asetelma muuttui vuoden 2019 vaaleissa.  

Ehdokasasettelun sukupuolijakauma vaikuttaa vaalitulokseen

Tutkimusten mukaan tasapuolinen ehdokasasettelu vaikuttaa myönteisesti vaaleissa valituksi tulleiden sukupuolijakaumaan. Naisten osuus ehdokkaista on jäänyt kaikissa vaaleissa miehiä vähäisemmäksi. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta naisia myös valitaan vaaleissa miehiä vähemmän. 

Ehdokkaat ja valitut eri vaaleissa:

  • Kunnallisvaaleissa naisten osuus ehdokkaista on ollut kunnittain vaihdellen noin 40 prosenttia. Naisten osuus valituista on perinteisesti jäänyt ehdokas- ja ääniosuutta pienemmäksi. Vuoden 2021 kuntavaaleissa naisten osuus valituista valtuutetuista (40,2 %) oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin naisten osuus ehdokkaista (39,7 %).
  • Ensimmäisissä aluevaaleissa vuonna 2022 asetettiin yhteensä 10 584 ehdokasta, joista 55 prosenttia oli miehiä ja 45 prosenttia naisia. Valituista aluevaltuutetuista 53 prosenttia on naisia ja 47 prosenttia miehiä.
  • Eduskuntavaaleissa naisten osuus ehdokkaista ja valituista on ollut koko 2000-luvun ajan noin 40 prosenttia. Vuonna 2023 eduskuntaan valittiin kaksi vähemmän kuin neljä vuotta aikaisemmin: 92 naista (46 %). Ehdokkaista naisia oli ennätykselliset 43 prosenttia.
  • Europarlamenttivaalien ehdokkaista naisia on ollut noin 40 prosenttia, mutta päinvastoin kuin muissa vaaleissa, naisten osuus valituista on noussut tätä suuremmaksi. Vuonna 2019 europarlamenttiin valittiin seitsemän naista ja kuusi miestä.
  • Presidentinvaaleissa ensimmäinen naisehdokas oli vuonna 1982 Liberaalisen Kansanpuolueen Helvi Sipilä. Naisia on ollut säännönmukaisesti ehdolla vuoden 1994 vaaleista lähtien. Suomella on ollut yksitoista miespresidenttiä ja yksi nainen (Tarja Halonen 2000–2012). 

Kolmella eduskuntapuolueella on erillinen tasa-arvo-ohjelma

Puolueilla on tärkeä rooli sekä politiikan sisältöjen ja tavoitteiden muotoiluissa että vaalien ehdokasasettelussa. Puolueissa on myös erilaisia periaatteita ja tavoitteita sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi. Yhdeksästä eduskuntapuolueesta (2019)

  • kolmella (KOK, SDP, VIHR) on erillinen tasa-arvo-ohjelma
  • kuudella (KESK, KOK, RKP, SDP, VAS, VIHR) sukupuolten tasa-arvo on mukana puolueen periaateohjelmassa.

Suomalaisilla puolueilla ei ole käytössä ehdokasasettelun sukupuolikiintiöitä. Käytännössä useimmat suomalaiset puolueet pitävät kuitenkin tavoitteena sukupuolten tasapuolista edustusta ehdokaslistoilla.

Useimmissa puolueissa pyritään myös sukupuolten tasapuoliseen edustukseen puolueen omissa toimielimissä. Viidessä puolueessa on käytössä sääntömääräinen sukupuolikiintiö, joka koskee useimmiten puoluevaltuuskunnan tai -hallituksen kokoonpanoa:

  • Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
  • Suomen Keskusta
  • Suomen Kristillisdemokraatit
  • Vihreä liitto
  • Vasemmistoliitto.

Kaikilla eduskuntapuolueilla on lisäksi oma erillinen naisjärjestönsä ja vihreillä sekä perussuomalaisilla myös poliittinen miesjärjestö.

Tasa-arvolain kiintiösäännös velvoittaa valmistelevia toimielimiä

Yksi tapa vaikuttaa sukupuolten tasapuoliseen edustukseen on sukupuolikiintiöt. Suomessa ainoat lakisääteiset kiintiöt koskevat hallinnon valmistelevia toimielimiä. Kiintiöt ovat tasapainottaneet muun muassa kunnissa lautakuntien sukupuolijakaumia.
Kiintiöt ja tasapuolisuussääntö (Tasa-arvovaltuutettu)

Muualla maailmassa yleisempi sukupuolikiintiömalli on vaalien ehdokasasettelua koskeva kiintiö.  Suomen avoimiin listoihin perustuvassa vaalijärjestelmässä puoluekiintiöillä on vähäisempi merkitys kuin suljetussa listavaalijärjestelmässä. Esimerkiksi Ruotsissa puolueet noudattavat vapaaehtoista periaatetta, jossa asetetaan nais- ja miesehdokkaat vaalilistoille vuoron perään.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on osa demokratian edistämistä

Demokratian ja osallistumisoikeuksien toteutumisen edistäminen ja seuranta kuuluu oikeusministeriölle, joka tarjoaa myös erilaisia osallistumisen ja vaikuttamisen välineitä. 
Demokratia ja osallistuminen (Oikeusministeriö)

Demokratian tilaa seurataan indikaattorein, joista osa on eritelty sukupuolen mukaan.
Demokratiaindikaattorit (Suomen vaalitutkimusportaali)

Sukupuolinäkökulmasta olennaisia poliittisen osallistumisen kysymyksiä ovat muun muassa kansalaisjärjestötoiminta sekä kuulemiskäytännöt.

Sukupuolten yhtäläisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi on osoitettu erillistä rahoitusta kolmelle naisjärjestölle:

  • Naisjärjestöjen Keskusliitolle
  • Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry:lle 
  • Monika-Naiset Liitolle. 

Lakisääteinen rahoitus myönnetään sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen edistämiseen. Lisäksi viisi prosenttia valtion talousarviossa myönnetystä puoluerahoituksesta on tarkoitettu naisten poliittisen toiminnan tukemiseen.

Asiantuntijoiden kuulemista on tarkasteltu sukupuolinäkökulmasta toistaiseksi vain eduskuntatyön osalta. Vuonna 2009 julkaistun selvityksen mukaan valiokunnissa konsultoiduista henkilöasiantuntijoista naisia oli 34 prosenttia ja miehiä 66 prosenttia. Vuonna 2017 naisten osuus kuulluista asiantuntijoista nousi 41 prosenttiin.

Eniten miesasiantuntijoita käytettiin talous- ja puolustuspolitiikan asioissa. Tasa-arvoasiantuntijoiden kuuleminen oli hyvin vähäistä.

Kuulemisen avulla voi saada erinomaista tietoa valmisteltavan asian vaikutuksista eri sukupuoliin. Tästä syystä se on olennainen osa myös sukupuolivaikutusten arvioinnin menetelmää.
Sukupuolivaikutusten arviointi

Lähteet

Attila, Henna & Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina & Hokka, Päivi & Nieminen, Markku (2018) Tasa-arvobarometri 2017. Julkaisuja 8/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Borg, Sami & Kestilä-Kekkonen, Elina & Wass, Hanna (toim.) (2020) Politiikan ilmastonmuutos. Eduskuntavaalitutkimus 2019. Selvityksiä ja ohjeita 2020:5. Helsinki: Oikeusministeriö.

Dahlerup, Drude & Leynaar, Monique (toim.) (2013) Breaking Male Dominance in Old Democracies. Oxford: Oxford University Press.

Eduskuntavaalit 2023: Äänestysaktiivisuus (Tulospalvelu)

Grönlund, Kimmo & Borg, Sami (2019) Eduskuntavaalitutkimus 2019. Vaalitutkimuskonsortio, 2019.

Haavio–Mannila, Elina (1979) How women become political actors: Female candidates in Finnish elections. Scandinavian Political Studies 2(4), 351–371.

Hart, Linda & Kovalainen, Anne & Holli, Anne Maria (2009) Gender and Power in Politics and Business in Finland. Teoksessa Niskanen, Kirsti & Nyberg, Anita (toim.) Kön och makt i Norden: Del I: landsrapporter (TemaNord; vol. 569). Copenhagen: Nordic Council of Ministers, 65–126.

Hellsten, Villiina (2006) Demokratia ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Teoksessa Borg, Sami (toim.) Suomen demokratiaindikaattorit. Julkaisu 2006:1. Helsinki: Oikeusministeriö.

Holli, Anne Maria & Luhtakallio, Eeva & Raevaara, Eeva (toim.) (2007) Sukupuolten valta/kunta. Politiikka, muutos ja vastarinta suomalaisissa kunnissa. Tampere: Vastapaino.

Holli, Anne Maria & Saari, Milja (2009) Sukupuoli eduskunnan asiantuntijakuulemisissa. TANE-julkaisuja 11. Helsinki: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja sosiaali- ja terveysministeriö. 

Holli, Anne & Wass, Hanna (2010) Gender-based voting in the parliamentary elections of 2007 in Finland. European Journal of Political Research. 2010; Vol. 49, No. 5. pp. 598–630.

Kantola, Johanna (2010) Sukupuoli ja valta. Teoksessa Saresma, Tuija & Rossi, Leena-Maija & Juvonen, Tuula (toim.) Käsikirja sukupuoleen. Tampere: Vastapaino, 78–87.

Niemi, Mari K. (2017) Vallan ja johtajuuden sukupuoli: Onko tasa-arvo saavutettu? Teoksessa Mari K. Niemi, Ilkka Ruostetsaari & Tapio Raunio (toim.) Poliittinen valta Suomessa. Tampere: Vastapaino, 221–244.

Siukola, Reetta & Kuusipalo, Jaana & Haapea, Katariina (2020) Sukupuolella väliä eduskunnassa? Sukupuolten tasa-arvo eduskuntaryhmien ja valiokuntien toiminnassa. Raportti 5/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Eduskuntavaalit. Ehdokasasettelu 2019, 1. Äänestäneet eduskuntavaaleissa 2019. Helsinki: Tilastokeskus

Tilasto: Aluevaalit. 04 2022. Helsinki: Tilastokeskus

Muualla palvelussa