Väkivaltarikosasioiden sovittelu

Sovittelu on rikoksen osapuolille suunnattu palvelu, jossa ulkopuoliset, vapaaehtoiset sovittelijat auttavat käsittelemään rikosasiaa. Osapuolille sovitteluun osallistuminen on vapaaehtoista ja maksutonta.

Sovittelun tarkoitus on tarjota

  • ulkopuolisten sovittelijoiden (2) sekä sovittelupalveluiden ammattihenkilöstön apua asian käsittelyyn
  • turvallinen kohtaamispaikka rikoksen osapuolille ja tilaa tunteille
  • rinnakkainen ja täydentävä menettely muodolliselle oikeusprosessille
  • vaihtoehto oikeudenkäynnille asianomistajarikoksissa.

Esitutkintaa hoitava poliisi määrittelee, onko asiassa syytä epäillä rikosta. Vuonna 2020 hieman yli puolet kaikista sovitteluun ohjatuista asioista (53 %) oli väkivaltarikoksia, kuten lieviä tai perusmuotoisia pahoinpitelyjä. 

Väkivaltarikoksista lievä pahoinpitely on asianomistajarikos, kun taas vakavampi pahoinpitely on virallisen (yleisen) syytteen alainen rikos. Yleisen syytteen alaisessa rikoksessa syyttäjä päättää, onko asian rikosoikeudellista käsittelyä syytä jatkaa mahdollisesta sovinnosta huolimatta.

Soviteltavan väkivallan osapuolet voivat olla toisilleen tuntemattomia, mutta myös lähisuhdeväkivaltaa voidaan tietyin rajoituksin sovitella. Lähisuhdeväkivallan osalta myös lievä pahoinpitely on virallisen syytteen alainen. Lähisuhdeväkivaltarikoksissa sovittelualoitteen tekeminen on mahdollista vain poliisille tai syyttäjälle.

Tällä sivulla:

Sovitteluprosessi väkivaltarikosasioissa

Sovittelutoimistot ottavat vastaan sovittelualoitteet. Aloitteen voi tehdä asianosainen, hänen vanhempansa tai esimerkiksi viranomainen. Poikkeuksena ovat lähisuhdeväkivaltatapaukset, joissa aloitevalta on rajattu oikeusviranomaisille.

Sovittelutoimiston ammattihenkilöstö arvioi jokaisen aloitteen kohdalla, voiko sitä käsitellä sovittelussa. Ammattihenkilöstö tukee osapuolia joka tapauksessa aina myös palveluohjauksen keinoin. 

Myönteisen sovittelupäätöksen saaneet asiat ohjataan sovittelijoille. Sovittelijat ovat vapaaehtoisia ja tehtävään koulutettuja, ulkopuolisia henkilöitä. Sovittelijat ovat vaitiolovelvollisia: he eivät saa kertoa sovittelun tapahtumista muille. Sovittelutoimiston ammattihenkilöt tukevat, ohjaavat ja valvovat sovittelijoiden työtä. 

Sovittelijat järjestävät varsinaisen sovittelutapaamisen. Varsinkin lähisuhdeväkivalta-asioissa osapuolille järjestetään ennen yhteistapaamista myös erillistapaamiset. Erillistapaamisissa arvioidaan edelleen yhteistapaamisen mahdollisuutta.

Yhteistapaamisessa osapuolet voivat puhua välillään tapahtuneesta rikoksesta. He voivat kertoa toisilleen kokemuksistaan, tunteistaan ja tarpeistaan asiaan liittyen. Osapuolet käsittelevät sovittelussa myös heille aiheutuneita vahinkoja ja haittoja. Osapuolet voivat myös sopia, miten vahingot korvataan.

Sovittelussa keskeistä on, että osapuolet saavat vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn ja ratkaisuun. Sovittelijoiden tehtävä on huolehtia, että molemmat osapuolet hyväksyvät lopputuloksen. Ratkaisu voidaan muotoilla sovittelussa sovittelusopimukseksi. Sopimuksen tekeminen on täysin vapaaehtoista. Osapuolet voivat keskeyttää sovittelun milloin tahansa.

Mikäli sovittelualoitteen on tehnyt poliisi tai syyttäjä, sovittelutoimiston ammattihenkilöstö lähettää tiedon sovittelun lopputuloksesta heille. Poliisi tai syyttäjä arvioi sovittelun merkityksen rikosprosessin kannalta. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjä päättää, käsitelläänkö asia mahdollisen sovittelun lisäksi myös oikeudenkäynnissä.

Sovittelutoimiston henkilöstö neuvoo osapuolia asian jatkokäsittelyyn liittyvissä kysymyksissä.

Mitä väkivaltarikoksia voidaan sovitella?

Sovitella voidaan monenlaisia väkivaltarikoksia. Sovittelutoimiston ammattihenkilö arvioi jokaisen väkivaltarikosasiaa koskevan, yleensä poliisin tai syyttäjän lähettämän sovittelualoitteen kokonaisuutena. Ammattihenkilöstö ottaa huomioon esimerkiksi rikoksen laadun, tekotavan sekä osapuolten väliset suhteet.

Sovittelun ammattihenkilöstö 

  • kuulee osapuolia henkilökohtaisesti
  • selvittää osapuolten voimavaroja ja motivaatiota sovitteluun
  • kuulee osapuolten toiveet ja tarpeet asian ratkaisemiseksi sekä
  • antaa osapuolille yksilöllisesti tietoa heidän oikeusturvastaan sekä muista mahdollisista tukipalveluista.

Alaikäiseen kohdistunut rikos ei lain mukaan sovi sovitteluun, jos uhrilla on erityinen suojan tarve. Sovittelutoimiston tehtävä on arvioida, sopiiko tapaus sovitteluun ja onko osapuolilla voimavaroja osallistua siihen.

Myös vakavia väkivaltarikoksia voidaan sovitella. Vaikka sovittelu sijoittuu yleensä rikosprosessin alkuvaiheeseen, esimerkiksi vakavia väkivaltarikoksia voidaan sovitella myös tuomion määräämisen ja täytäntöönpanon jälkeen. Tällaista ns. jälkikäsittelyä ja vankilasovittelua hoitavat ainakin toistaiseksi vain ammattilaiset.

Mitä väkivaltarikoksia ei voida sovitella?

Sovitteluun ei voida ottaa

  • alaikäiseen kohdistunutta rikosta, jos uhrilla on erityinen suojan tarve
  • toistuvaa lähisuhdeväkivaltaa
  • osapuolen tekemää aloitetta lähisuhdeväkivalta-asiassa, vaan näissä asioissa sovittelualoitteen voi tehdä vain poliisi tai syyttäjä.

Sovittelutoimistot

Sovittelutoimisto on toimintayksikkö, joka tarjoaa sovittelupalveluja tietyllä alueella. Sovittelun ohjaajat ja vastuuhenkilöt työskentelevät sovittelutoimistoissa. Myös vapaaehtoiset sovittelijat toimivat sovittelutoimistojen alaisuudessa.

Tällä hetkellä sovittelutoimistoja on Suomessa 18 ja toimipisteitä yhteensä 32.
Sovittelupalveluiden yhteystiedot

Lainsäädäntö

Keskeisimmät sovittelua koskevat oikeuslähteet ovat: 

Päivitetty: