Vammaiset lapset ja nuoret ja väkivalta
Väkivaltakokemukset ovat yleisempiä toimintarajoitteisilla lapsilla.
- Monet väkivallan ja kaltoinkohtelun kokemukset ovat yleisempiä vammaisilla ja toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla verrattuna muihin lapsiin ja nuoriin.
- Vammaisuus on yksi riskitekijä väkivallalle, mutta väkivalta voi myös aiheuttaa vammautumisen.
- Toimintarajoitteisille nuorille kasautuu muita useammin eri väkivallan muotojen kokemuksia. Kouluterveyskyselyn mukaan toimintarajoitteiset nuoret olivat muita useammin kokeneet vähintään kahta väkivallan eri muotoa. Toimintarajoitteisista tytöistä jopa lähes puolet olivat kokeneet 2–4 väkivallan eri muotoa.
- Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyyn vastanneet toimintarajoitteiset nuoret olivat kokeneet seksuaalista häirintää puolitoista- tai kaksinkertaisesti ja seksuaalista väkivaltaa 2- tai 3-kertaisesti verrattuna muihin nuoriin kaikilla kouluasteilla. Toimintarajoitteisilla ja muilla tytöillä seksuaalinen häirintä ja seksuaaliväkivalta olivat yleistyneet vuonna 2021 merkittävästi verrattuna vuoteen 2019.
- On havaittu, että henkisen ja fyysisen väkivallan kokemukset ovat yleisempiä lapsilla, joilla on neurologisia tai psyykkisiä vammoja tai pitkäaikaissairauksia verrattuna muihin lapsiin.
- Toimintarajoitteisilla lapsilla on myös kohonnut riski kokea kotonaan väkivaltaa. Koulukiusaaminen on myös yleisempää toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla verrattuna muihin lapsiin ja nuoriin.
Vammaisiin lapsiin kohdistuva väkivalta on moniulotteinen ilmiö
Kokonaisuuden hahmottamista ja väkivallan määrittelemistä vaikeuttaa muun muassa käsitteellinen moninaisuus. Esimerkiksi käsitteitä lapsen kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja lapsiin kohdistuva väkivalta käytetään rinnakkain.
Vammaisiin lapsiin voidaan kohdistaa väkivaltaa eri tavoin:
- fyysisesti
- psyykkisesti
- kemiallisesti
- seksuaalisesti
- sosioekonomisesti
- hoidon ja huolenpidon laiminlyönnillä
Osa-alueet eivät aina esiinny erillisinä, vaan saattavat olla toisiinsa nivoutuneita.
Väkivalta voi olla perheensisäistä tai perheen ulkopuolella ilmenevää. Väkivallalle voi myös altistua perheen sisällä tilanteissa, joissa lapsi näkee tai kuulee muihin henkilöihin kohdistuvaa väkivaltaa olematta kuitenkaan itse väkivallan kohde.
Vammaisilla lapsilla voi olla muita enemmän vaikeuksia kertoa kokemastaan väkivallasta
Toimintarajoitteisilla nuorilla, voi olla muita nuoria enemmän vaikeuksia saada apua tarvitsemiinsa asioihin, kuten väkivaltaan. Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn tulosten mukaan toimintarajoitteiset nuoret eli he, joilla oli vaikeuksia ja kykenemättömyyttä kuulla, nähdä, kävellä, oppia, keskittyä tai muistaa asioita, kokivat saaneensa apua sitä tarvitessaan noin kaksi kertaa harvemmin kuin muut samanikäiset nuoret. Lisäksi toimintarajoitteisilla nuorilla oli jonkin verran harvemmin kokemuksia siitä, että he olivat voineet keskustella mieltä painavista asioista koulun aikuisen kanssa.
- Vammaisilla lapsilla voi olla vaikeuksia sanoittaa esimerkiksi seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksia.
- Syyllisyyden tai häpeän tunne voivat hankaloittaa väkivaltakokemusten kertomista aikuiselle.
- Turvataitojen ja omien rajojen opettaminen on tärkeää toimintarajoitteisille lapsille ja nuorille. Turvataitojen opettamisella voidaan auttaa lapsia ja nuoria kertomaan kokemasta väkivallastaan ja hakemaan apua.
- Toimintarajoitteiset ja vammaiset lapset voivat tarvita erilaista turvataitokasvatusta kuin vammattomat lapset.
- Tavallisten ohjeiden mukaiset turvataidot voivat olla mahdottomia vammaiselle lapselle toteuttaa esimerkiksi kommunikaatiovaikeuksien tai fyysisen toimintarajoitteen vuoksi. Lisäksi kehitysvammaisella lapsella voi olla vaikeuksia tunnistaa tilanne, jossa on tapahtunut väkivaltaa.
- Lasten ja nuorten kanssa työskentelevillä tulisi olla mahdollisuus käyttää esimerkiksi tulkkia tai muita kommunikaatiokeinoja vammaisten lasten ja nuorten kanssa keskustellessa.
Turvataidot selkokielellä (Rinnekodin verkkosivut)
Lähteet
- Ahola, S. & Nordlund-Spiby, R. 2021. THL blogi: Miten suojelemme toimintarajoitteisia lapsia ja nuoria väkivallalta?
- Ervasti, E. & Vuorenmaa, M. 2022. Toimintarajoitteisten nuorten väkivallan kokemukset. Teoksessa Luoma, M-L. (toim.); Valtokari, M. (toim.); Väre, A. (toim.); Holm, M.E.; Sainio, P.; Ervasti, E.; Vuorenmaa, M.; Hiekkala, S.; Leppäjoki-Tiistola, S.; Heini, A.; Purhonen, S.: Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus: Määrällinen ja laadullinen tarkastelu. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:24.
- Väkivallaton lapsuus : toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025.
- Piispa, M. 2013. Uskalla olla, uskalla puhua: vammainen nainen ja väkivalta. (pdf 1,6Mt)
- Koivula, T. 2019. Erityistä tukea tarvitseviin lapsiin kohdistuva väkivalta.
- Koivula, T., Ellonen, N., Janson, S., Jernbro, C., Huhtala, H., & Paavilainen, E. 2018. Psychological and physical violence towards children with disabilities in Finland and Sweden. Journal of child health care, 22(3), 317–331.
- Jones, L., Bellis, M. A., Wood, S., Hughes, K., McCoy, E., Eckley, L., ... & Officer, A. 2012. Prevalence and risk of violence against children with disabilities: a systematic review and meta-analysis of observational studies. The Lancet, 380(9845), 899-907.
- Sullivan PM & Knutson JF. 2000. Maltreatment and disabilities: A population-based epidemiological study. Child Abuse & Neglect 24, 1257-1273.
- Westat, Inc. 1993. A report on the maltreatment of children with disabilities. Washington, DC: National Center on Child Abuse and Neglect.
- Sullivan P.M. & Knutson J.F. 1998. The association between child maltreatment and disabilities in a hospital-based epidemiological study. Child Abuse & Neglect 22, 271–288.