Radikalisoitumiseen liittyvä käsitteistö
Tämän radikalisoitumiseen liittyvän käsitteistön tarkoitus on varmistaa, että ammattilaisilla on yhdenmukainen käsitys siitä, mitä erilaisilla käsitteillä tarkoitetaan. Tämä helpottaa ammattilaisten välistä yhteistyötä. Lisäksi käsitteistön kautta ammattilaisille välittyy nopeasti löydettävällä tavalla perustietoa ilmiöstä.
Monista käsitteistä ei ole olemassa vain yhtä kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Silloin kun se on mahdollista, käytetään samoja määritelmiä kuin Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn ja torjunnan toimenpideohjelmassa 2024–2027.
Käsitteistö
Jonkun ihmisryhmän jakama joukko uskomuksia siitä, millainen maailma on, millainen sen tulisi olla ja mitkä keinot tämän asiantilan saavuttamiseen ovat tarpeen
Kun aatemaailmaan kuuluu väkivallan oikeuttaminen (poliittisten, uskonnollisten tai ideologisten) tavoitteiden saavuttamiseksi, puhutaan ekstremistisestä aatemaailmasta. Väkivaltainen ekstremismi viittaa siis toimintatapaan, jossa poliittisia, ideologisia tai uskonnollisia päämääriä edistetään nimenomaan väkivaltaisin keinoin.
Väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi eivät sinänsä liity tai synny jonkun tietyn ideologian tai uskonnon piirissä, vaan niitä esiintyy kaikenlaisista aatemaailmoista ammentavissa ääriliikkeissä. Suomessa vuonna 2022 yleisimmät väkivaltaista ääriajattelua edustavat suunnat ovat äärioikeisto, vasemmistoanarkismi, ympäristöaktivismi, jihadismi sekä koulusurmien aatemaailma.
Aatesuuntaus, jonka keskiössä on pyrkimys romahduttaa nykyinen yhteiskuntajärjestelmä terrori-iskujen keinoin
Suomessa akselerationismi ymmärretään erityisesti äärioikeistoon liittyvänä trendinä. Toisaalta sillä on myös yhteyksiä ekofasismiin, jonka mukaan ympäristöä on suojeltava totalitaristisin keinoin ja ihmisten määrää maapallolla täytyy rajoittaa muun muassa valikoituihin ihmisryhmiin tehdyin terrori-iskuin.
Akselerationististen uusnatsien tavoitteena on romahduksen kautta käynnistää etnisten väestöryhmien välinen konflikti, ns. rotusota. Voitettuaan rotusodan akselerationistit perustaisivat uuden, kansallissosialistisen yhteiskunnan.
Toisin kuin ne uusnatsismin suuntaukset, jotka odottavat yhteiskunnallisen romahduksen tapahtuvan myöhemmin tulevaisuudessa, akselerationistinen uusnatsismi painottaa terroristisen väkivallan välitöntä tarvetta keinona vauhdittaa kyseistä romahdusta. Terroristinen väkivalta ja sen ihannointi muodostaa toisin sanottuna akselerationistisen uusnatsismin aatteellisen ytimen.
Yleisiä kohteita ovat olleet esimerkiksi etniset ja uskonnolliset vähemmistöt, mutta myös yhteiskunnalle kriittinen infrastruktuuri, kuten sähköverkko tai ydinvoimalat.
Lue lisää
Yksilön täydelliseen vapauteen tähtäävää toimintaa, jolla taistellaan kaikkea sosiaalista, poliittista ja taloudellista valtahierarkiaa vastaan
Fasismia vastustava aatesuunta
Antifasismi on yläkäsite fasismin vastaisille liikkeille ja aatteille. Suomessa antifasistinen toiminta painottuu äärioikeiston vastustamiseen.
Radikaalien antifasistien toiminta kanavoituu suoraan kaduilla tapahtuvan vaikuttamisen sijaan pitkälti verkkovaikuttamiseen. Tyypillisin toimintamalli on tietojen julkaiseminen äärioikeistolaisista henkilöistä sekä äärioikeiston tapahtumista ja niiden järjestämispaikoista. Kaduilla toiminta näyttäytyy ensisijaisesti äärioikeistoa vastustavina mielenosoituksina, joissa yksittäiset henkilöt ovat myös pyrkineet väkivaltaisiin yhteenottoihin äärioikeiston kanssa.
Vihamielinen suhtautuminen juutalaisiin joko heidän juutalaisen uskonsa tai kansallisuutensa vuoksi
Antisemitistit eli juutalaisvastaisuuden kannattajat syyttävät yleisesti juutalaisia tai juutalaisten edustajia salaliitosta, jolla vahingoitetaan ihmiskuntaa, ja sen perusteella juutalaisia syytetään usein siitä ”miksi asiat menevät pieleen”. Syytökset esitetään puhuttuna, kirjoitettuna (esimerkiksi graffiteina, tarroina tai muina kirjoituksina), kuvallisessa muodossa tai tekoina ja niissä käytetään uhkaavia stereotypioita ja negatiivisia luonnehdintoja.
Näillä voidaan oikeuttaa juutalaisiin kohdistettua syrjintää tai väkivaltaa, kuten esimerkiksi erilaisissa juutalaisvainoissa on tapahtunut (esimerkiksi Saksan natsihallinnon (1933-1945) aikainen holokausti tai Ranskassa Pariisissa 2015 tapahtunut terrori-isku).
Antisemitismi käsitteenä liittyy läheisesti syrjintään, rasismiin, vihapuheeseen ja viharikoksiin.
Esimerkkejä antisemitismistä ovat:
- holokaustin kieltäminen ja vääristely tai argumentit, joiden mukaan ”juutalaiset” ansaitsivat sen.
- salaliittoteoriat, joissa mallinnetaan ”juutalaiset” voimakkaaksi, lähes kaikkialla läsnä olevaksi ryhmäksi, joka hallitsee maailmantaloutta, kansainvälisiä suhteita, sisäpolitiikkaa ja tiedotusvälineitä
- syytökset juutalaisten epärehellisyydestä ja juonittelusta, joita on käytetty oikeuksien, vapauksien tai kansalaisuuden viemiseen tai syrjinnän tai vainon sallimiseen laissa
- yritykset kieltää juutalaisilta itsemääräämisoikeus, ja kyseenalaistaa Israelin oikeus olemassaoloon
- juutalaisten eri puolilla maailmaa, kollektiivisesti tai yksilöinä, pitäminen vastuussa Israelin valtion toimista
Lue lisää
Antisemitism - Overview of antisemitic incidents recorded in the European Union 2011-2021 (FRA EU)
Toivottavaa toimintatapaa, asiantilaa tai päämäärää koskeva yleisluontoinen käsitys tai uskomus
Arvot ohjaavat valintoja ja arvioita tilanteista, ihmisistä ja asioista. Arvoja ilmaistaan konkreettisesti esimerkiksi sanoin, toiminnallisesti ja erilaisin symbolein. Arvoja voidaan tunnistaa myös esimerkiksi siitä, miten resursseja jaetaan tai mihin aikaa käytetään.
Vaikka arvot ovat abstrakteja, eli käsitteellisiä, niihin liittyy samalla myös tunteita. Esimerkiksi arvojen vastainen käytös herättää negatiivisia tunteita, ja arvojen mukaisten päämäärien saavuttamiseen liittyy tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyden tunnetta. Merkitykselliset päämäärät koetaan arvokkaina ja toisaalta arvojen mukaiset päämäärät tuntuvat merkityksellisiltä.
Arvot ohjaavat ihmisten ja ryhmien toimintaa erityisesti valintatilanteissa. Erilaiset arvot voidaan laittaa tärkeysjärjestykseen, ja esimerkiksi oman lähipiirin hyvinvointi on tyypillisesti yksi tärkeimmistä arvoista kaikille ihmisille. Nuorille tyypillisesti tärkeitä arvoja ovat puolestaan esimerkiksi seikkailujen kokeminen ja hauskanpito.
Ihmisryhmillä tai kulttuureilla on jaettuja arvoja. Kulttuurien arvot omaksutaan lapsuudessa omalta perheeltä ja kasvatukseen osallistuvien organisaatioiden kautta. Tällaiset arvot muuttuvat hitaasti. Suomalaisille tutkitusti tärkeitä arvoja ovat esimerkiksi luottamus, rehellisyys, tasa-arvo ja ahkeruus. Ryhmien välisessä vastakkainasettelussa arvoista tulee usein kiistakapuloita ja ulkoryhmän arvot nähdään vastakkaisina ja huonompina kuin oman ryhmän.
Ryhmissä, joissa esiintyy ääri-ideologista ajattelua, ihmisiä, tapahtumia ja asioita arvioidaan sen mukaan ovatko ne ryhmän aatemaailman mukaan oikein/pyhiä/puhtaita vai väärin/turmiollisia/saastaisia/likaisia.
Ekstremistisissä ryhmissä yhdenmukaisuus on myös erittäin tärkeä arvo, eli jäsenten halutaan jakavan ryhmän arvot, tavoitteet ja päämäärät, sekä toimintatavat, eikä niistä poikkeamista pidetä hyvänä, vaan siitä saatetaan rangaista.
Lue lisää
Helkama, K. (2015) Suomalaisten arvot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura
Aatemaailmaan tai ideologiaan perustuvien radikaalien näkemysten edistäminen väkivaltaisin keinoin joko väkivallan käytöllä tai sillä uhkaamisella, siihen yllyttämisellä tai kannustamisella tai sen oikeuttamisella
Väkivaltainen ekstremismi on useimmiten luonteeltaan yhteisöllistä, minkä vuoksi puhutaan ääriliikkeistä tai ekstremistisistä ryhmistä. Radikalisoitumisprosessin aikana yksilöt löytävät tiensä samanmielisten joukkoon, joka on omiaan vahvistamaan käsitystä oman aatemaailman oikeutuksesta. Tällaiset ryhmät voivat toimia sekä verkossa että kasvokkain ja voivat olla joko keskusjohtoisia tai muodostua itsenäisistä soluista, jengeistä tai kaveripiireistä. Nämä ryhmät voivat myös olla kokonaan verkkoympäristössä, jolloin jäsenet eivät tunne toisiaan tai edes pyri tapaamaan kasvokkain. Silti ne ovat jäsenilleen merkityksellisiä ja tarjoavat todellista vuorovaikutusta.
Väkivaltaisissa ekstremistisissä ryhmissä on mukana erilaisia ihmisiä, joiden syyt liittymiseen ja siteet ryhmään vaihtelevat suuresti sivustakatsojista ja mahdollistajista aina ideologeihin ja erilaisten iskujen toteuttajiin saakka.
Ne henkilökohtaiset ja sosiaaliset ominaisuudet, jotka sisältyvät minäkuvaan ja juontavat juurensa ihmisen samaistumisesta yksilöihin ja ryhmiin
Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään, vastausta kysymykseen ”Kuka minä olen?”. Identiteetti eli käsitys itsestä muovautuu koko ihmisen elinajan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tähän kuuluu myös itsensä vertailu muihin ja samastuminen sellaisiin, joiden kanssa ajattelee olevansa samankaltainen.
Sosiaalinen identiteetti tai ryhmäidentiteetti puolestaan koostuu yksilölle tärkeistä ryhmäjäsenyyksistä, siitä mihin tai keihin hän kokee kuuluvansa ja millaisia tunteita tähän liittyy. Ryhmäjäsenyydestä tulee tärkeä osa minäkuvaa ja sen avulla pyritään vahvistamaan positiivista käsitystä itsestä.
Sosiaaliseen identiteettiin liittyvät myös stereotypiat eli yleistykset siitä, millaisia ihmiset ovat. Ihmiselle on luontaista luokitella ja ryhmitellä asioita ja ihmisiä. Tämän takia myös ryhmistä haetaan (oletettujakin) yleistäviä piirteitä, joilla ryhmät ja niiden jäsenet voidaan helpointen erottaa toisistaan. Tähän liittyy myös tarve nähdä oma sisäryhmä positiivisessa valossa. Niinpä erotteleviksi piirteiksi luonnollisesti haetaan sellaiset, joilla ”me” näyttäydymme parempina kuin ”he”.
Sosiaalinen identiteetti voi siten vahvistaa yksilön hyvinvointia, jos hän kokee olevansa arvostettu jäsen ryhmässä, tai jos hän kokee, että ryhmä on arvostettu. Jos hän samastuu voimakkaasti ryhmäänsä, ryhmän kokemat uhat tai menestys tuntuvat henkilökohtaiselta uhalta tai menestykseltä.
Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää tukea henkilön identiteetin rakentumista sellaiseksi, johon väkivallan käyttö päämäärien tavoittelemisen välineenä ei kuulu. Lisäksi on tärkeä tukea henkilön sosiaalista identiteettiä ja sen kiinnittymistä muihin kuin ekstremistisiin ryhmiin.
Alakulttuuri, joka koostuu ihmisistä, jotka määrittelevät itsensä kyvyttömäksi saamaan romanttista tai seksuaalista kumppania, vaikka he haluaisivat saada sellaisen
Termi incel tulee sanoista involuntary celibate (tahdonvastaisesti selibaatissa oleva). Incel-ilmiössä on kyse viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana internetin keskustelupalstoilla kehittyneestä alakulttuurista ja virtuaalisesta yhteisöstä, jolle on tyypillistä voimakas naisviha, ja katkeruus omasta syrjäytymisestä. Yhteisön jäsenet pitävät heihin kohdistuvan syrjinnän syynä ulkonäkökeskeistä maailmaa, jonka seksuaalinen vallankumous ja feminismi ovat heidän mielestään aiheuttaneet. Väkivaltaa pidetään incel-yhteisöissä oikeutettuna vastaiskuna seksuaaliselle torjumiselle. Yhteisön jäsenet kokevat, etteivät he ole valinneet identiteettiään, vaan joutuivat siihen, ja tästä seuraa katkeruus, jolla väkivaltaisia tekoja oikeutetaan.
Islamin jyrkkärajaisista tulkinnoista nouseva, uskontoon pohjautuva, väkivaltainen ideologia eli aatemaailma
Kannattajilleen se näyttäytyy kokonaisvaltaisena liikkeenä, jota yhdistää aatteen lisäksi jaettu käsitys identiteetistä, kulttuurista ja siitä miten asioista puhutaan ja miten niitä kuvataan, eli millainen narratiivi liikettä yhdistää.
Jihadistiseen liikehdintään kuuluu monenlaisia tahoja: yksilöistä soluihin, verkostoihin ja aina selkeästi johdettuihin järjestäytyneisiin organisaatioihin saakka. Taistelualueilla jihadistiseen kumoukselliseen sodankäyntiin saatetaan ottaa mukaan myös vierastaistelijoita.
Jihadismin tavoitteena on luoda tai ylläpitää sellaista poliittista järjestelmää, joka perustuu tietynlaiseen islaminuskon konservatiiviseen ja tiukkaan tulkintaan. Sille on tyypillistä uskonnollisen puhdasoppisuuden korostaminen. Itse asiassa jihadismin keskiössä on ajatus siitä, että on myös liikkeeseen kuuluvien henkilökohtainen uskonnollinen velvollisuus puolustaa ja edistää jihadismin päämääriä käyttämällä väkivaltaa niitä kohtaan, jotka liikkeen näkemyksen mukaan ovat aidon islamin ja globaalin muslimiyhteisön vihollisia. Jihadistisen aatemaailman mukaan länsimaat ovat myös vihollisia ja siksi ne ovat jihadistisen terrorismin kohteita.
Joskus jihadismi-sanaa käytetään virheellisesti ainoana synonyyminä terrorismille. Terrorismia on myös muunlaista kuin islaminuskolla perusteltua terrorismia. LINKKI terrorismi- osioon
Lue lisää
Malkki, L. & Saarinen, J. (2019). Jihadistinen liikehdintä Suomessa (Valto)
Väkivallatonta poliittista protestointia, joka tähtää yhteiskunnan muuttamiseen ja johon sisältyy lain noudattamatta jättäminen tai sen rikkominen
Kansalaistottelemattomuus eroaa ekstremistisistä radikaaleista yhteiskuntaan vaikuttamisen muodoista ennen muuta siinä, ettei siihen kuulu väkivaltaa tai sen hyväksymistä tai siihen yllyttämistä päämäärien saavuttamiseksi.
Esimerkkejä tästä ovat Koijärvi-liike, totaalikieltäytyminen ase- ja siviilipalveluksesta, ja jotkut Greenpeacen teoista.Etukäteen suunniteltu ja valmisteltu väkivaltainen teko yhtä tai useampaa ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan
Kohdennettu väkivalta on tahallista, tarkoituksellista, suunniteltua ja vailla erityistä tunnekiihtymystä (vrt. impulsiivinen väkivalta). Henkilöllä voi esiintyä molempia.
Lue lisää
Meloy, J.R. & Hoffmann, J. (toim.) (2021). International Handbook of Threat Assessment. 2. painos. New York: Oxford University Press.
Teko, jolla teon tekijä tappaa (tai tapattaa) itsensä lisäksi samaan aikaan muita ihmisiä
Esimerkkejä laajennetusta itsemurhasta ovat esimerkiksi perhesurmat, mutta myös terroristisessa tarkoituksessa itsemurhaiskut voidaan lukea näihin, samoin kuin koulusurmat.
Laajennetuissa itsemurhissa henkilö ei välttämättä kuitenkaan itse surmaa itseään, vaan laskee sen varaan, että tulee itse esimerkiksi turvallisuusviranomaisten surmaamaksi tekoa tehdessään.
Kokonaiskäsitys maailmasta
Katso myös aatemaailma.
Järjestelmällinen häirintä, jonka tavoite on vaientaa uhri ja vaikuttaa hänen yhteiskunnalliseen tai ammatilliseen toimintaansa
Maalittamisen kohteeksi on viime vuosina joutunut esimerkiksi virkamiehiä, tutkijoita, terveysviranomaisia, toimittajia, kansalaisaktivisteja, poliiseja, syyttäjiä, tuomareita ja poliitikkoja.
Maalittaminen voi ilmetä muun muassa suorana tai epäsuorana uhkailuna, häirintänä, mustamaalaamisena tai yksityiselämän tietojen esiin kaivamisena ja niiden vääristelemisenä ja levittämisenä julkisuuteen. Näiden tekojen tarkoituksena on saattaa uhri suuren yleisön silmissä huonoon valoon ja pelotella uhri esimerkiksi vaikenemaan tai jättämään joitain työtehtäviään tekemättä. Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta.
Maalittamiseen kuuluu yleensä eri rikosten tunnusmerkistötekijöitä, mutta yksittäiset teot voivat olla niin vähäisiä, etteivät ne ylitä rikoksen tunnusmerkistöä. Ilmiötä pitää kuitenkin arvioida kokonaisuutena, jotta sen kokonaisvaikutus voidaan tunnistaa. Maalittamisen uhriksi joutunut henkilö ei välttämättä muista tai osaa aluksi yhdistää kaikkea asiaan liittyvää ja siksi uhri tarvitsee tukea esimerkiksi työnantajaltaan ja tietoisuuden siitä, että hän ei jää yksin asian kanssa. Maalittaminen ja sen pelko voi rajoittaa ihmisten halukkuutta ja uskallusta ilmaista itseään, joten se häiritsee julkisen keskustelun ilmapiiriä ja vahingoittaa oikeusvaltiota.
Lue lisää
Ideologisesti värittynyt suurempi kehyskertomus, joka vakiinnuttaa eri tapahtumien välisen järjestyksen tai loogisen suhteen ja asettaa ne jatkumoon
Narratiivi on yhteisön selitysmalli siitä, ketkä ovat hyviä tai pahoja, sekä siitä, mikä on pielessä ja miten se korjataan. Lisäksi tarinat vastaavat kysymykseen, miten elämästä voi tulla merkityksellistä, ihailtavaa ja miten hyvä elämä voidaan saavuttaa. Ne tarjoavat vastauksia yksilön erilaisille tarpeille linkittämällä henkilökohtaisen tarinan osaksi suurempaa kokonaisuutta ja maailmanselitystä.
Narratiivit antavat myös ryhmille tavan tulkita tapahtumia ja ilmiöitä oman selitysmallinsa kannalta katsoen. Ryhmän jäsenten oletetaan jakavan ryhmän narratiivi ja ryhmän tulkintojen kyseenlaistajiin saatetaan suhtautua negatiivisesti. Kehystarinat (narratiivit) voivat olla kovin tiukkoja ja mustavalkoisia sekä sisältää tiukkarajaisia ulossulkevia viholliskuvia.
Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä on tärkeää kuunnella henkilöiden itsestään kertomaa tarinaa. Kuuntelevan kohtaamisen tarkoituksena on huomata ja vahvistaa niitä henkilön narratiivissa esiintyviä identiteettiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole kytkeytyneet väkivaltaiseen käytökseen. Ekstremistisiä narratiiveja voi kyseenalaistaa tuomalla esille vaihtoehtoisia näkemyksiä tapahtumista, ryhmistä ja yksilöistä.
Jyrkästi vastakkain asetteleva ajatusrakenne
Polarisaatioon liittyy kommunikointia ja viestintää, jossa tehdään jakoa ”meihin ja muihin”, ”oikean ja väärään”. Polarisaatio jakaa erityisesti yhteiskunnallisen keskustelun kohteena olevat asiat ja ihmiset kahteen ”leiriin”, vaikka todellisuudessa maailma on paljon monimutkaisempi. Polarisaatio on erilaisia näkökulmia ymmärtämään pyrkivän vuorovaikutuksen vastakohta.
Polarisaation polttoaineena toimii puhe, joka määrittää toisen ryhmän identiteettiä sen oletettujen ominaisuuksien perusteella mustavalkoisesti: ”He tekevät aina niin…” ”He eivät koskaan…”
Kohteena olevaa ryhmää puolustavat henkilöt saattavat hyväntahtoisesti yrittää pyrkiä luomaan kuvaa siitä, kuinka hyvä ryhmä on. Tämä on kuitenkin yhtä mustavalkoinen ajatus kuin edeltäväkin - asetelmasta tulee edelleen ”hyvä” vs. ”paha”. Eniten vastakkainasettelua kuitenkin lietsotaan vihapuheella, jossa vastakkaiseen ryhmään liitetään kielteisiä määritelmiä.Vahvasti polarisoitunut yhteiskunta toimii suotuisana kasvualustana konflikteille ja väkivaltaiselle radikalisoitumiselle, sillä se luo ihmisryhmien välille mustavalkoista kahtiajakoa ja jännitteitä.
Lue lisää
Prosessi, jonka edetessä väkivalta alkaa näyttäytyä yksilölle tai ryhmälle hyväksyttävänä keinona aatemaailman mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi
Kansainvälisesti väkivaltaiselle radikalisoitumiselle ei ole yhtä yhtenäistä määritelmää. Suomessa käytettävät väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin määritelmät on esitetty kansallisessa toimenpideohjelmassa.
Väkivaltainen radikalisoituminen kuvaa sitä prosessia, joka voi johtaa väkivaltaiseen ekstremismiin. Tämä prosessi on monipolvinen ja sen taustalla voivat vaikuttaa useat eri syyt. Ei ole olemassa vain yhtä polkua radikalisoitumiseen, eikä vai yhtä aatemaailmaa tai yhtä aatetta, jonka vuoksi siihen päädytään.
Usein prosessissa kuvataan olevan kolme erillistä osa-aluetta: narratiivin ja aatemaailman omaksuminen, ryhmään liittyminen sekä aatemaailman motivoimien väkivallan tekojen tekeminen. Se missä järjestyksessä prosessin osa-alueet etenevät, vaihtelee yksilöiden välillä. Esimerkiksi joskus yksilöt löytävät ensin tiensä sosiaaliseen verkostoon ja sitten omaksuvat sen aatemaailman ja narratiivin. Toisinaan taas yksilö on ensin päätynyt tietynlaisiin ajatuksiin ja sen jälkeen hakeutuu samanhenkiseen ryhmään. Ryhmässä voi myös vedota karismaattinen johtohahmo, sen selkeät säännöt, yhteisön tuki ja luottamus, arvostuksen saaminen ja ideologian syventäminen.
Väkivaltaiseen radikalisoitumiseen on liitetty monenlaisia taustatekijöitä, joita kuvataan erilaisin käsittein. Usein alttiutta lisäävät tekijät on erilaisissa kuvauksissa jaettu työntäviin ja vetäviin tekijöihin. Myös erilaiset tilannesidonnaiset tekijät voivat vaikuttaa radikalisoitumiseen.
Ongelmallista erilaisten tekijöiden listaamisessa on se, että ne ovat kovin yleisiä väestössä, eikä niiden avulla siksi voida luotettavasti ennustaa yksilön väkivaltaista radikalisoitumista. Yksi tai useampi näistä tekijöistä löytyy hyvin monen ihmisen elämästä. Silti vain hyvin harva radikalisoituu.
Lue lisää
- Arie W. Kruglanski, Jocelyn J. Bélanger & Rohan Gunaratna (2019), Three Pillars of Radicalization: Needs, Narratives, and Networks (Oxford UniversityPress)
- Juntunen, M. (2021). Kun perheenjäsen radikalisoituu. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa (pdf 620 kt)
Yhteiskunnallinen liike, jonka piirissä vaaditaan perinpohjaisia muutoksia vaihtoehtona yhteiskunnassa yleisesti vallitseville suuntauksille
Radikaalien vaihtoehtoliikkeisiin lukeutuvat Suomessa radikaalit ydinvoimanvastaiset liikkeet, radikaali eläinoikeusliike ja ilmastonmuutokseen kytkeytyvä ulkoparlamentaarinen liikehdintä.
Pääosin radikaalien vaihtoehtoliikkeiden toiminta on ollut tänä päivänä rauhanomaista ja mielenilmauksissa on noudatettu väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden LINKKI periaatteita. Toimintaan liittyen on kuitenkin kirjattu useampia rikosilmoituksia esimerkiksi liikenteen häirinnästä ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.
Valtavirrasta poikkeavat (poliittiset) näkemykset, joihin sisältyy vaatimuksia merkittävistä perustavanlaatuisista yhteiskunnallisista muutoksista
Radikalismi ei ole väkivaltaista, mutta se voi olla kumouksellista. Se sisältää ajatuksia siitä, miten havaittuihin epäkohtiin ja vääryyksiin tulisi puuttua ja miten yhteiskuntaa tulisi muuttaa paremmaksi. Radikalismin tai radikaalin ajattelun ja väkivaltaisen ekstremismin ero on suhtautumisessa väkivaltaan tavoitteiden saavuttamisen välineenä. Radikalismi eroaa siis väkivaltaisesta ekstremismistä ennen muuta siinä, millä keinoin muutoksiin pyritään.
Radikalismissa saatetaan tavoitella yhteiskunnan epäkohtien korjaamista esimerkiksi kansalaistottelemattomuudella. Tällaista toimintatapaa edustivat esimerkiksi naisten äänioikeutta vaatinut liikehdintä 1800-luvun lopussa, tai rotuerottelun vastainen liikehdintä USA:ssa 1960-luvulla.
Tekijät, jotka saattavat kiihdyttää alkanutta radikalisoitumisprosessia tai luoda ympäristön, jossa ekstremistisiin ryhmiin liittyminen on yksilölle mahdollista tai helpompaa
Esimerkiksi asuinpaikka ja ympäristö voivat vaikuttaa siihen, miten radikalisoitumisprosessi etenee ja miten ääriajatuksille altistutaan. Näiden lisäksi myös verkkoympäristöillä ja väkivaltaisten sisältöjen saatavuudella on merkitystä tilannesidonnaisina tekijöinä. Väkivaltaista radikalisoitumista tapahtuu helpoimmin paikoissa, joissa on pelkoa, epävarmuutta ja erilaisia arjen selviytymishaasteita. Myös lainvalvonnan puutteet tai tehottomuus alueella luovat tilaa paikallistasoiselle radikalisoitumiselle. Alueella toimivat ekstremistiset ryhmät voivat lisätä yksilöiden alttiutta väkivaltaiselle radikalisoitumiselle.
Erilaisten ihmisryhmien välinen erottelu ja konfliktit voivat erottua altistavina tekijöinä paikallistasoisessa radikalisoitumisessa. Vahvasti polarisoitunut yhteiskunta toimii suotuisana kasvualustana konflikteille ja väkivaltaiselle radikalisoitumiselle, sillä se luo ihmisryhmien välille mustavalkoista kahtiajakoa ja jännitteitä.
Tilannesidonnaisten tekijöiden ennaltaehkäisyssä korostuvat yhteiskuntatasoiset ja alueelliset toimenpiteet, minkä vuoksi työ edellyttää laajasti yhteiskunnan eri sektorien osallistumista.
Tekijät, jotka työntävät yksilöä kauemmas väkivallattomista sosiaalisista suhteista, verkostoista ja yhteisöistä ja kohti ekstremististä aatemaailmaa, ryhmää tai toimintaa
Työntävät tekijät etäännyttävät yksilöä sellaisista yhteiskunnan rakenteista ja sosiaalisista suhteista, jotka eivät jaa samanlaista kokemusta ja tarvetta muutokseen. Esimerkiksi kokemukset itseen tai omaan yhteisöön (sisäryhmään) kohdistuvista uhista ja kohtelun epäkohdista voivat olla työntäviä tekijöitä. Myös toistuvat pettymykset viranomaisiin tai heidän toimintaansa voivat aikaansaada laajempaa tyytymättömyyttä koko yhteiskuntaan ja työntää yksilöä irti tästä.
Työntävät tekijät ovat taipuvaisia lisäämään yksilön ulkopuolisuutta, eristäytymistä ja syrjäytymistä. Ne saavat henkilössä aikaan sisäisen avautumisen, eli halun hakea jonkinlaista ratkaisukeinoa kuormittavaan tilanteeseen tai epäkohtien poistamiseen. Henkilö kokee, etteivät aiemmat ajatus- tai toimintamallit anna vastauksia ja näin syntyneeseen tyhjiöön haetaan uusia vastauksia. Tämä voi synnyttää tilaa ääri-ideologioiden edistämille ajatuksille.
Työntävien tekijöiden ennaltaehkäisyssä tavoitteena on kiinnittää henkilö terveisiin sosiaalisiin verkostoihin ja vahvistaa osallisuuden tunnetta ja mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnassa rauhanomaisin keinoin.
Tekijät, jotka vetävät yksilöä kohti ekstremististä aatemaailmaa, ryhmää tai toimintaa, vastaten erilaisiin sisäisiin tarpeisiin
Vetävät tekijät voivat toimia vastauksina työntävien tekijöiden aikaansaamiin kysymyksiin ja tarpeisiin. Esimerkiksi sosiaalisten verkostojen puute voidaan nähdä työntävänä tekijänä ja toisaalta läheiset perhe- tai ystävyyssuhteet ja lojaliteetti ekstremistisen ryhmän jäseniin taas vetävänä tekijänä. Ryhmän merkitys yksilölle voi olla myös sen antama turva kuviteltua tai todellista uhkaa vastaan.
Huomioitavaa on, että vetävät tekijät voivat olla olemassa myös itsenäisesti ja ne voivat olla ensisijaisia henkilön radikalisoitumisprosessissa. Aina taustalla ei siis ole ensin työntäviä tekijöitä, joihin henkilö etsii vastauksia vetävistä tekijöistä. Ekstremistinen ryhmä voi esimerkiksi tarjota arvostusta, tarpeellisuuden tunnetta ja merkityksellisyyttä elämään. Lisäksi tilannesidonnaiset tekijät, kuten naapurusto, voivat voimistaa vetävien tekijöiden vaikutusta, esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuden liittyä ekstremistiseen ryhmään helposti, lähellä ja tutussa ympäristössä.
Poliittiset, ekstremistiset tai sotilaalliset tahalliset vahingonteot, joiden tarkoitus on tuottaa haittaa tai vahinkoa viholliseksi tai vastustajaksi mielletylle henkilölle, ihmisryhmälle tai organisaatiolle
Sabotaasilla tarkoitetaan kaikenlaisia sellaisia toimenpiteitä, joiden tarkoitus on tuottaa vahinkoa viholliseksi tai vastustajaksi mielletylle henkilölle, ihmisryhmälle tai organisaatiolle. Sabotaasi voi olla esimerkiksi omaisuuden tahallista vahingoittamista tai tuhoamista. Rikoslain yleisestä vahingonteon määritelmästä sen erottaa poliittinen, ekstremistinen tai sotilaallinen ulottuvuus.
Lue lisää
Usko siihen, että eliitti manipuloi tiettyjä tapahtumia tai tilanteita salassa kulissien takana pahoin aikein
Salaliittoteoriat vaikuttavat usein loogiselta selitykseltä vaikeasti ymmärrettäville asioille ja luovat harhan hallinnasta sekä toimijuudesta. Vastausten tarve korostuu epävarmoina aikoina, kuten COVID-19-pandemian aikana.
Salaliittoteorioita on monenlaisia, eikä niillä kaikilla ole ainakaan suoraa yhteyttä väkivaltaiseen ajatteluun tai käyttäytymiseen. Salaliittoteorioilla on kuitenkin monia yhteiskunnallisia vaikutuksia, eivätkä ne missään nimessä ole harmittomia: ne polarisoivat yhteiskuntaa, murentavat luottamusta ja tekevät tilaa ääriliikkeiden päämäärille ja ajatuksille.
Salaliittoteoriat kohdistuvat usein kokonaisiin ryhmiin, jotka kuvataan todellisen tai kuvitellun uhan taustalla olevana vihollisena. Niissä määritetään salainen suunnitelma, joka uhkaa ihmisten henkeä tai uskomuksia. Ne saattavat synnyttää puolustusmekanismin, joka voi lietsoa syrjintää, viharikoksia tai väkivaltaisten ääriryhmien toimintaa.
Salaliittoteoriat levittävät epäluottamusta julkisia instituutioita kohtaan, mikä voi johtaa maalittamiseen, poliittiseen välinpitämättömyyteen tai radikalisoitumiseen. Lisäksi ne horjuttavat luottamusta tieteeseen, millä voi olla vakavia seurauksia esimerkiksi sairauksien torjunnassa tai hoidossa. Salaliittoteorioiden lietsomat epäluulot ja vääristyneet uskomukset kohdistuvat usein erityisesti terveydenhuoltoon, oikeuslaitokseen, lainsäätäjiin ja poliisiin.
Vähemmistöryhmät ovat erityisen alttiita joutumaan salaliittoteorioiden, vihapuheen ja disinformaatiokampanjoiden kohteeksi. Näihin ryhmiin kuuluvat erilaista alkuperää, uskontoa tai sukupuolista suuntautumista edustavat henkilöt. Esimerkiksi COVID-19-pandemian aikana eri vähemmistöryhmien edustajia on saatettu syyttää viruksen leviämisestä Euroopassa.
Lue lisää
Sisäryhmä: Ryhmä, johon yksilö tuntee yhteenkuuluvuutta, johon hän samaistuu ja jonka jäsenistä hän käyttää sanaa ”me”
Ulkoryhmä: Ryhmä, johon yksilö ei tunne yhteenkuuluvuutta, johon hän ei samaistu ja jonka jäsenistä hän käyttää sanaa ”he/muut”
Kaikenlaisille ryhmille on tyypillistä se, että niiden jäsenet tunnistavat toisensa ja että ryhmään pääsee jäseneksi tietyillä kriteereillä. Ryhmäperustaisissa ennakkoluuloissa ja vastakkainasetteluissa ihmisiin suhtaudutaan sen mukaan, millaisiin ryhmiin heidän oletetaan kuuluvan.
Ekstremistiset ryhmät vaativat usein jäseniltään tietynlaista käytöstä tai tietynlaisia mielipiteitä, jotta voi kuulua sisäryhmään, esimerkiksi ekstremistisen ryhmän tulkintaa maailmasta, historiasta ja vihollisista. Ekstremistisille ryhmille on myös tyypillistä se, että ulkoryhmän jäsenet nähdään ryppäänä ennemminkin kuin yksilöinä. Ulkoryhmän oletetaan ajavan sisäryhmälle vastakkaisia arvoja, toimintatapoja tai kulttuuria. Väkivaltaisessa radikalisoitumissa tyypillistä on se, että oma ryhmä (eli sisäryhmä) nähdään hyvänä, puhtaana, oikeassa olevana ja ulkoryhmä nähdään vihollisina, joita kohtaan on oikeus ja velvollisuus käyttää väkivaltaa. Tätä viholliskuvaa ruokitaan esimerkiksi erilaisilla halventavilla nimittelyillä tai vihapuheella.
Kaikki ihmiset kuuluvat yhtaikaa monin eri ryhmiin, joista osa on valittuja ja osa ei. Esimerkiksi ikäluokka tai synnyinperhe ovat ryhmiä, joita ei ole itse valittu, kun taas esimerkiksi urheiluseura on ryhmä, joka on itse valittu. Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä on olennaista laajentaa käsitystä ryhmistä ja niihin kuulumisesta. On myös tärkeää vahvistaa sitä näkemystä, että on olemassa sellaisia ryhmiä, joissa vastakkainasettelun mielekkyys häviää ja ”meidän” kaikkien katsotaan olevan samaa joukkoa (esim. ihmiskunta).
Sisäiset ja ulkoiset voimavarat, prosessit ja rakenteet, jotka vahvistavat yksilöiden, ryhmien ja yhteiskunnan mahdollisuuksia ehkäistä väkivaltaa, mukaan lukien väkivaltaista ekstremismiä
Suojaavat tekijät vahvistavat hyvinvointia laajasti ja ehkäisevät monenlaisia sosiaalisia ja psyykkisiä ongelmia.
Yksilöllä voi olla sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja, jotka suojelevat väkivaltaan radikalisoitumiselta. Sisäisiä voimavaroja ovat esimerkiksi erilaiset taidot, kuten vuorovaikutustaidot, tunnetaidot ja kriittisen ajattelun taidot. Lisäksi henkilöä suojaavat myönteiset sisäiset kokemukset ympäröivästä maailmasta, kuten vahva kokemus osallisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksista omassa elämässä, yhteisössä ja yhteiskunnassa. Resilienssi, eli joustava vaikeuksista palautuminen, suojaa yksilöä erityisesti uhriutumiselta ja auttaa häntä torjumaan väkivaltaiseen toimintaan vetäviä yllykkeitä vaikeissakin elämäntilanteissa.
Ulkoisilla voimavaroilla tarkoitetaan sellaisia elämän olosuhteita, jotka tukevat yleisesti henkilön psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Tällaisia ovat esimerkiksi riittävällä tavalla täyttyvät perustarpeet: ruoka, asunto, koulutus ja työ. Tärkeitä ovat myös rohkaisevat, myönteiset sosiaaliset suhteet, joissa ei ole väkivaltaa eikä väkivaltaa hyväksytä.
Yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan suojaavat tekijät ovat vuorovaikutuksessa ja suhteessa toisiinsa. Ne saavat myös yksilöiden elämässä keskenään erilaisia painoarvoja. Esimerkiksi resilienssiin vaikuttavat yksilön sisäiset kokemukset ympäröivästä yhteiskunnasta. Tarjolla olevat tukijärjestelmät vaikuttavat näihin kokemuksiin keskeisesti ja siksi oikea-aikaiset ja laadukkaat hyvinvointipalvelut voivat vahvistaa yksilön resilienssiä.
Suunnitelmallinen väkivallanteko, jonka tarkoituksena on pelkoa ja levottomuutta aiheuttaen vaikuttaa teon suoraa kohdetta laajemman ihmisjoukon asenteisiin ja käyttäytymiseen ja sitä kautta edistää poliittisia tai uskonnollisia tavoitteita
Äärimmilleen vietynä väkivaltainen ekstremismi voi johtaa terrorismiin. Terrorismi on aina väkivaltaista ekstremismiä, mutta kaikki väkivaltainen ekstremismi ei ole terrorismia. Terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset on määritelty rikoslaissa (RL 34a14). Terroristinen väkivalta on kumouksellista, ja sen kohteena ovat maat tai kansainväliset järjestöt. Terrorismin tarkoituksena on muun muassa aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa. Väkivaltaisen ekstremismin ilmenemismuodot sisältävät myös muita rikoksia kuin terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset.
Lue lisää
Toiminta omien oikeuksiensa puolesta ilman laillista lupaa tai tukea sellaisella tavalla, jota ei laillisesti saa tehdä ilman viranomaisen myötävaikutusta
Vigilantismi on yksi väkivaltaisen ekstremismin ilmenemismuodoista.
Sen taustalla on näkemys yhteiskunnasta, joka ei pysty tai halua puuttua koettuihin epäkohtiin, esimerkiksi takaamaan ihmisten turvallisuutta. Näkemyksestä seuraa ajatus, että omaa tulkintaa oikeudenmukaisuudesta on puolustettava puuttumalla epäkohtiin itse ja ”viranomaistyötä” on alettava tehdä ilman laillista lupaa tai tukea. Esimerkkinä tästä ovat ekstremistisiin ideologioihin kytkeytyvät katupartiot. Katupartioiden toiminnassa ei välttämättä esiinny suoranaista lainvastaisuutta, mutta toiminnan taustalla on ekstremistisiä motiiveja ja tarkoituksena on aiheuttaa pelkoa tietyissä ihmisryhmissä.
Kaikki sellaiset ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat vihaa, joka pohjaa kohteen ominaisuuksiin ja/tai jonka taustalla on suvaitsemattomuus
Vihapuhe kohdistuu sekä ryhmiin että yksittäisiin ihmisiin, jotka valikoituvat kohteiksi taustansa, henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, tehtäviensä ja/tai kannanottojensa perusteella. Vihapuheella pyritään sulkemaan tiettyjä ihmisiä ja ryhmiä ulkopuolelle. Yksittäiseen henkilöön suunnattu teko toimii viestinä koko ryhmälle, jota uhri edustaa.
Vihapuheella on laajoja vaikutuksia, ja se on erityisen haitallista haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien tilanteessa. Vihapuhe vaikuttaa siihen, millaisena ihminen näkee itsensä. Se vaikuttaa myös itsetuntoon, sillä vihapuheella pyritään häpäisemään sen kohde. Vihapuheella pyritään lisäksi epäämään kohteen oikeus ja mahdollisuus tuntea itsensä arvokkaaksi ja pystyväksi.
Vihapuheen tavoitteena on aiempaa selkeämmin vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja julkiseen keskusteluun. Sillä pyritään vaikuttamaan myös esimerkiksi tutkijoihin, toimittajiin, poliitikoihin ja muihin julkisuudessa mielipiteitä esille tuovia henkilöihin (ks. maalittaminen LINKKI).
Suomen lainsäännössä ei ole määritelty viharikoksen käsitettä, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan rikosta, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin edustamaa kansanryhmää kohtaan (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan). Teko voi kohdistua myös valtaväestöön.Viharikoksen vaikuttimiksi ja rikoslain mukaisiksi rangaistuksen koventamisperusteiksi katsotaan
- rotu
- ihonväri
- syntyperä
- kansallinen tai etninen alkuperä
- uskonto tai vakaumus
- seksuaalinen suuntautuminen
- vammaisuus
- muu edellisiin rinnastettava vaikutin.
Lue lisää
- Vihapuhe (syrjinta.fi)
- Viharikokset (poliisi.fi)
- Mäkinen, K (2019): Sanat ovat tekoja: Vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostaminen (Valto)
- Rauta, J: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2021 (Theseus)
- Knuutila, A., Kosonen, H., Saresma, T., Haara, P., Pöyhtäri, R. (2019) Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon (Valto)
- Saresma, T., Pöyhtäri, R., Knuutila, A., Kosonen, H., Juutinen, M., Haara, P., Tulonen, U., Nikunen, K., Rauta, J. (2022) Verkkoviha: Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit (Valto)
Ulkoparlamentaarinen poliittisen oikeiston jyrkkärajaisista tulkinnoista nouseva, väkivaltainen ideologia, eli aatemaailma
Väkivaltaisen äärioikeiston kenttä on ideologisesti moninainen. Äärioikeistolaiset käsitykset ja kehystarinat pitävät tyypillisesti tärkeänä vieraina pidettyjen kulttuuristen vaikutusten vastustamista. Ulkopuolisten katsotaan uhkaavan rodulliskulttuurista puhtautta ja väestön monimuotoistumisen ajatellaan johtavan yhteiskunnan epävakauteen. Lisäksi aatteen sisällä on suuntauksia, jotka tavoittelevat demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamista väkivaltaa käyttämällä.
Suomessa väkivaltaiselle äärioikeistolaiselle ideologialle on tyypillistä äärinationalismi, joka nostaa etnisen yhteenkuuluvuuden ja muukalaisvihamielisyyden tärkeimmiksi arvoiksi. Maahanmuuttajia pidetään ”maahantunkeutujina” ja yhteiskunnan monimuotoistumiseen suopeasti suhtautuvat samaistetaan maanpettureihin. Ideologiaan kuuluvat myös muun muassa avoin rasismi ja antisemitismi.
Äärioikeistolaisen ekstremismin on katsottu lisääntyneen kaikkialla EU-maissa viimeisen kymmenen vuoden aikana, myös Suomessa. Sosiaalisen median ja viestipalvelujen kautta liikkeet ovat kytköksissä myös kansainvälisiin äärioikeistolaista terrorismia kannattaviin suuntauksiin.
Lue lisää
Ulkoparlamentaarinen poliittisen vasemmiston jyrkkärajaisista tulkinnoista nouseva, väkivaltainen ideologia, eli aatemaailma
Väkivaltaisella ulkoparlamentaarisella äärivasemmistolla tarkoitetaan Suomen kontekstissa erityisesti anarkismia ja antifasismia.
Äärivasemmiston radikaaliliikehdintään ei tyypillisesti kuulu järjestäytyminen selkeästi määriteltäviksi ryhmittymiksi. Laajempi käytännön toiminta toteutetaan usein löyhien tilapäisten verkostojen kautta. Äärivasemmiston ekstremistiset toimet kanavoituvat yleensä mielenosoitusten kautta poliisin vastustamiseksi, mutta yleensä vailla väkivaltaan turvautumista.
Yhden kysymyksen ympärille keskittyvä ekstremistinen liikehdintä, joka nojaa väkivaltaan, ilkivaltaan tai terrorismiin halutessaan pakottaa yhteiskunnan muuttamaan asennettaan heidän edustamansa katsantokannan mukaiseksi jossain tietyssä yksittäisessä kysymyksessä
Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi ydin- tai tuulivoiman vastaiset liikkeet, abortin vastustajat, COVID-19 rajoitustoimia vastustavat liikkeet.
Vaikka näitä liikkeitä on esiintynyt historian aikana useita ja eri asioihin keskittyvinä, ei niitä pidetä nykyään juurikaan merkittävinä terrorismin uhan kannalta Euroopassa.
Henkilö, joka tekee itsenäisesti terrori-iskun tai muun laajamittaisen väkivallanteon, jonka tarkoituksena on synnyttää levottomuutta ja vakavaa pelkoa
Yksittäisiä toimijoita ei välttämättä motivoi pelkästään ekstremistinen aatemaailma, vaan myös muut tekijät, kuten vääryydenkokemus ja henkilökohtaisen elämän ongelmat, jotka altistavat väkivaltaiselle käytökselle. Aatemaailman sisältö ja sen merkitys yksittäisille toimijoille vaihtelee. Vaikka yksittäiset toimijat toteuttavat iskun yksin, hekin ovat yleensä osa jotain sosiaalista ympäristöä, joko kasvokkain tai internetissä.
Yksittäiset toimijat ja pienryhmät muodostavat Suojelupoliisin mukaan tällä hetkellä (joulukuu 2022) suurimman vakavan väkivallan uhkan Suomessa.
Päivitetty:
