Tuulivoima ja melu

Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvalla energialla, kuten tuulivoimalla, vähentää terveydelle haitallisia pienhiukkaspäästöjä ja hidastaa ilmastonmuutosta. Tuulivoimaloiden äänen mahdolliset haitat terveydelle ja hyvinvoinnille aiheuttavat kuitenkin huolta tuulivoiman tuotantoalueiden lähellä asuvissa.

Tuulivoimamelulle on annettu Suomessa omat ulkomelutason ohjearvot, jotka ovat tiukemmat kuin muulle ulkomelulle annetut ohjearvot valtioneuvoston päätöksessä 993/1992. Tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää melulle altistuvalla alueella seuraavia ohjearvoja:

Pysyvä asutus, loma-asutus, hoitolaitokset ja leirintäalueet

Päiväajan keskiäänitaso ulkona L_Aeq 07–22 ei saa ylittää 45 dB:ä (päiväohjearvo)
Yöajan keskiäänitaso ulkona L_Aeq 22–07 ei saa ylittää 40 dB:ä (yöohjearvo)

Oppilaitokset ja virkistysalueet

Päiväajan keskiäänitaso ulkona L_Aeq 07–22 ei saa ylittää 45 dB:ä (päiväohjearvo)

Kansallispuistot

Päiväajan keskiäänitaso ulkona L_Aeq 07–22 ei saa ylittää 40 dB:ä (päiväohjearvo)
Yöajan keskiäänitaso ulkona L_Aeq 22–07 ei saa ylittää 40 dB:ä (yöohjearvo)

Lue lisää:

Tuulivoimaloiden ääni voi häiritä unta

Ympäristömelun yleisimpiä haittoja ovat häiritsevyys ja unen häiriintyminen. Nämä haitat ovat samoja riippumatta melun lähteestä.

Äänen voimakkuutta kuvaavan äänenpainetason lisäksi häiritsevyyteen vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten näköyhteys melulähteeseen, asenteet melulähdettä kohtaan ja huoli terveyshaitoista. Tuulivoimamelun yhteydestä unihäiriöihin on vähemmän näyttöä kuin häiritsevyydestä, mutta on selvää, että mikä tahansa riittävän voimakas ääni voi häiritä unta.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan oleskelun häiriintymisen ja unihäiriöiden lisäksi muiden terveyshaittojen yhteydestä tuulivoimameluun ei ole näyttöä.

Lue lisää: Environmental Noise Guidelines for the European Region (WHO, englanniksi)

Kahdessa laajassa tieteellisessä tutkimushankkeessa, kanadalaisessa Health Canada’s Community Noise and Health Study -tutkimuksessa ja tanskalaisessa koko maan kattavassa rekisteritutkimuksessa, ei myöskään saatu näyttöä etäisyyden tai mallinnetun äänenpainetason yhteydestä oireisiin tai sairauksiin. Sen sijaan terveyshaittojen todennäköisyys kasvoi, jos tuulivoimaloiden ääni, valot tai vilkkuva varjostus koettiin häiritseväksi.

THL:n kyselytutkimuksessa^1,2 on selvitetty muun muassa erilaisten oireiden yleisyyttä viiden tuulivoimatuotantoalueen ympäristössä Suomessa. Oireiden yleisyydessä edeltävän kuukauden aikana ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja eri etäisyysvyöhykkeiden välillä.

Infograafi, jonka sisältö on kerrottu tekstissä.

Infraääntä esiintyy kaikkialla luonnossa ja rakennetussa ympäristössä

Tuulivoimalat tuottavat laajakaistaista ääntä, joka sisältää myös pieniä taajuuksia ja infraääntä. Infraääni tarkoittaa hyvin pientaajuista eli matalaa ääntä, jonka taajuus eli värähtelyjen lukumäärä sekunnissa on alle 20 Hz.

Infraääntä esiintyy yleisesti kaikkialla luonnossa ja rakennetussa ympäristössä yhdessä kuultavan äänen kanssa. Infraääni on yleensä kuulokynnyksen alapuolella.

Tuulivoimaloiden aiheuttamaa infraääntä on viime vuosina ehdotettu tuulivoimaloiden mahdollisten terveyshaittojen aiheuttajaksi. Osa tuulivoimatuotantoalueiden läheisyydessä asuvista henkilöistä on kertonut monenlaisista elämänlaatua heikentävistä oireista, jotka he ovat itse yhdistäneet tuulivoimaloiden infraääneen. Yleisimpiä heidän kuvaamiaan oireita ovat päänsärky ja muut säryt, pahoinvointi, huimaus, uupumus, paineen tunne korvassa, tinnitus, korkea verenpaine ja rytmihäiriöt.

Tuulivoiman terveyshaitoista tehtiin riippumaton ja kattava selvitys

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa vuoteen 2030 linjattiin, että tuulivoiman terveys- ja ympäristöhaitoista on tehtävä riippumaton ja kattava selvitys. THL osallistui vuonna 2017 selvityksen ensimmäiseen vaiheeseen, jossa käytiin läpi aiheeseen liittyvä kansainvälinen vertaisarvioitu kirjallisuus ja raportit.

Selvityksen tärkein johtopäätös oli, että tieteellistä näyttöä tuulivoimaloiden tuottaman infraäänen terveysvaikutuksista ei ole, mutta asiaa on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän, eikä pitkäaikaisen altistumisen haittoja voida täysin sulkea pois³.

Kirjallisuusselvityksen lisäksi mitattiin infraäänitasoja kahden tuulivoimatuotantoalueen ympäristössä sekä vertailun vuoksi myös kaupunkialueella ja luonnonympäristössä. Mittauksissa tuulivoima-alueiden läheisyydessä laajakaistaisen äänen äänenpainetasot ovat tyypillisesti pienempiä kuin esimerkiksi liikenneympäristöissä³. Infraäänen äänenpainetasot ovat tyypillisesti samaa tasoa tai pienempiä kuin kaupunkikeskustoissa ja suurempia kuin luonnonympäristöissä.

Infraäänen vaikutuksia tutkittiin tieteellisesti

Tuulivoimaloiden infraäänen mahdollisia haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tutkittiin tieteellisin menetelmin selvityksen toisessa vaiheessa vuosina 2018–2020^4,5,6.

Tutkimuksessa selvisi, että tuulivoimalat muuttivat asuntojen ääniympäristöä kaupunkimaiseen suuntaan. Tuulivoiman tuotantoalueelta tehdyn infraäänen pitkäaikaismittauksen tulos, 74 dB (A-painotettuna 52 dB), oli samaa suuruusluokkaa kuin aiemmissa mittauksissa.

Alueilla, joilla etukäteen arvioitiin olevan eniten asukkaiden tuulivoimaloiden infraääneen liittämää oireilua, oireet olivat

Melko yleisiä (15 %, 34 oireilevaa) lähellä tuulivoimaloita (≤ 2,5 km)
Harvinaisempia (5 %, 70 oireilevaa) koko tutkimusalueella (≤ 20 km)

Kolmasosa tuulivoimaloiden infraääneen oireitaan liittävistä luokitteli oireensa vakaviksi. Infraääneen liitettyjen oireiden kirjo oli hyvin laaja.

Tuulivoimaloiden infraääneen oireitaan liittävät henkilöt muun muassa asuivat keskimäärin lähempänä tuulivoimaloita ja heillä oli yleisemmin kroonisia sairauksia sekä toiminnallisia oireita ja häiriöitä. He myös kokivat tuulivoimalat yleisemmin häiritseviksi ja pitivät tuulivoimaloita yleisemmin terveysriskinä kuin henkilöt, jotka eivät liittäneet oireitaan tuulivoimaloiden infraääneen.

Moni tuulivoimaloiden infraääneen oireitaan yhdistävä koki tuulivoimaloiden kuuluvan äänen häiritseväksi ja liitti oireitaan myös tuulivoimaloiden aiheuttamaan tärinään ja sähkömagneettiseen kenttään.

Kuuntelukokeissa infraäänen esiintymistä tuulivoimaloiden äänessä ei kyetty havaitsemaan eikä infraääni vaikuttanut tuulivoimaloiden äänen häiritsevyyteen. Suurempi äänenpainetaso ja merkityksellinen sykintä lisäsivät kuuluvan äänen häiritsevyyttä. Tahdosta riippumattoman hermoston stressiä ilmentävissä vasteissa ei nähty eroa sen suhteen, oliko esitetyssä ääninäytteessä infraääntä vai ei, tai annettiinko väittämä, että infraääntä oli läsnä.

Pieni altistustaso, jolla ei ole tunnettuja terveysvaikutuksia, laaja oireiden kirjo sekä se, että altistuskokeessa ei voitu osoittaa tuulivoimaloiden infraäänellä olevan suoria elimistövaikutuksia viittaavat siihen, että oireilua selittävät muut tekijät kuin tuulivoimaloiden infraääni.

Tuulivoimatuotantoalueiden ympäristössä selvitettiin reseptilääkkeiden käyttöä

THL:n rekisteritutkimuksessa⁷ on selvitetty, onko tuulivoimaloiden läheisyydessä asuminen yhteydessä reseptilääkkeiden käyttöön johtaviin sairauksiin. Diabeteslääkkeiden, sydän- ja verisuonitautilääkkeiden (mm. rytmihäiriölääkkeet), hermostoon vaikuttavien lääkkeiden (mm. uni- ja rauhoittavat lääkkeet, masennus-, kipu- ja huimauslääkkeet), sekä tulehduskipu- ja reumalääkkeiden käyttö tuulivoimaloiden läheisyydessä ennen ja jälkeen tuulivoimatuotannon alkamisen ei ollut yleisempää kuin vertailualueilla samana ajanjaksona. Em. reseptilääkkeille ei myöskään ilmaantunut uusia käyttäjiä tuulivoimatuotannon käynnistymisen jälkeen sen enempää kuin vastaavana aikana ennen tuotannon alkamista.