Ilmansaasteet
Ilmansaasteet ovat haitallisia hiukkasmaisia tai kaasumaisia aineita, jotka ovat peräisin luonnosta tai seurausta ihmisen toiminnasta.
Kehittyneissä maissa, kuten Suomessa, suurimpia ilmansaasteiden päästölähteitä ovat
- tieliikenne
- energiantuotanto- ja teollisuuslaitokset
- puun pienpoltto
- työkoneet
- satamissa ja rannikoiden läheisyydessä olevat laivat.
Hiukkasmaiset ilmansaasteet aiheuttavat eniten vakavia terveyshaittoja
Altistuminen hiukkasmaisille ilmansaasteille aiheuttaa kehittyneissä maissa eniten vakavia terveyshaittoja – enemmän kuin kaikki muut ympäristötekijät yhteensä. Pitkäaikaisen altistumisen pienhiukkasille (PM2.5 – aerodynaaminen halkaisija alle 2.5 mikrometriä) on arvioitu aiheuttaneen vuonna 2010 yhteensä noin 380 000 ennenaikaista kuolemaa 28 EU-maassa.
Voimakas pitkäaikainen altistuminen saattaa lyhentää kroonisia sydän- ja verisuonitauteja tai hengityselinsairauksia sairastavien elinikää jopa yli 10 vuodella. Suomessa tapahtuvan pitkäaikaisen altistumisen pienhiukkasille on arvioitu aiheuttavan noin 1800 ennenaikaista kuolemaa vuodessa.
Liikenne ja puun pienpoltto ovat kaupungeissa ja taajamissa suurimmat ilmansaasteiden lähteet
Kaupungeissa ja taajamissa liikenteen ja puun pienpolton päästöt aiheuttavat suuren osan väestön kokonaisaltistumisesta ilmansaasteille.
Nämä päästöt syntyvät paikoissa, joiden lähellä suuri joukko ihmisiä asuu ja liikkuu päivittäin. Näiden päästölähteiden läheisyydessä erityisesti hiukkasmaisten ilmansaasteiden pitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin keskimäärin kaupunkiympäristöissä. Lisäksi pienhiukkaset ja jotkut kaasumaiset yhdisteet tunkeutuvat tehokkaasti asuntojen sisätiloihin, joissa vietetään paljon aikaa.
Otsoni on haitallisin kaasumainen ilmansaaste
Otsonin on arvioitu aiheuttaneen vuonna 2010 yhteensä noin 26 000 ennenaikaista kuolemaa 28 EU-maassa.
Suomessa tapahtuvan otsonille altistumisen arvioidaan aiheuttavan lämpimään ja aurinkoiseen vuodenaikaan noin 100 ennenaikaista kuolemaa vuodessa.
Monet tekijät vaikuttavat paikalliseen ilmanlaatuun
Kulloinkin vallitsevaan paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat päästömäärät, päästökorkeudet, vuodenaika, sääolot sekä ympäristön maastonmuodot.
Esimerkiksi talvella monien päästöjen (mm. polttoperäisten pienhiukkasten) määrät ovat usein suurempia kuin lämpimään vuodenaikaan. Heikkotuulisten olosuhteiden vuoksi päästöjen sekoittuminen ja laimeneminen ovat pakkasiltoina, -öinä ja -aamuisin usein heikentyneet ja silloin mitataan kaikkein korkeimpia pienhiukkasten tuntipitoisuuksia. Keväällä ilmanlaatua heikentää puolestaan suuri katupölyn määrä ja lisääntynyt otsonin muodostuminen. Kaupunkien ja taajamien ulkoilma on puhtainta sateisella ja tuulisella säällä syksyllä.
Osa päästöistä kulkeutuu muualta Euroopasta
Kaukokulkeuman osuus etenkin Etelä-Suomen pienhiukkas- ja otsonipitoisuuksissa on merkittävä. Esimerkiksi Helsingissä keskimäärin puolet ulkoilman pienhiukkaspitoisuudesta ja kesän korkeimmat otsonihuiput ovat peräisin maamme rajojen ulkopuolelta Keski-Euroopasta, Venäjältä ja Baltian maista.
Keväisin ja kuivina loppukesinä Suomeen kulkeutuu ajoittain laajojen maasto- ja metsäpalojen savuja Länsi-Venäjältä ja muualta Itä-Euroopasta. Tällöin hiukkaspitoisuudet voivat olla useiden päivien, harvemmin viikkojen, ajan tavanomaista selvästi korkeampia. Terveyshaitat ovat tällöin mahdollisia varsinkin riskiryhmissä.
Lisätietoja
Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:7.
Commission Staff Working Document: impact assessment (pdf 9,09 Mt). European Commission 2013.
Elin- ja työympäristön riskit Suomessa. Ympäristö ja Terveys -lehti (3/2010).
Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa. Ympäristö ja Terveys –lehti (3/2010).
