Melu

Liikennettä rautatieaseman edessä.

Ääni on kaasussa, nesteessä tai kiinteässä aineessa etenevää mekaanista värähtelyä eli aaltoliikettä, joka saa aikaan kuuloaistimuksen. Äänen taajuus kertoo aaltojen lukumäärän sekunnissa ja sen mittayksikkö on hertsi (Hz).

Ihminen kuulee parhaiten 200 Hz–10 kHz taajuista ääntä. Myös pientaajuista ääntä (<200 Hz) ja infraääntä (<20 Hz) voi kuulla, jos äänenpainetaso on riittävän suuri. Hyvin matalilla taajuuksilla (noin 16 Hz) kokemus sävelkorkeudesta kuitenkin häviää ja 10 Hz:n alapuolella aistimus muuttuu paineen tunteeksi tärykalvoissa ja jaksoittaisiksi, laskettavissa oleviksi sykäyksiksi.

Elinympäristössä esiintyvä ääni on tyypillisesti laajakaistaista eli se sisältää kaikkia taajuuksia.

Melu on ei-toivottua ääntä

Melu on ei-toivottua ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi tai häiritseväksi tai joka on kuulolle haitallista. Äänen kokeminen meluksi on hyvin yksilöllistä. Melun aiheuttaman haitan suuruuteen vaikuttavat muun muassa:

  • Äänen fysikaaliset ominaisuudet, kuten voimakkuus, taajuus, kapeakaistaisuus ja impulssimaisuus
  • Altistumisen aika ja paikka
  • Yksilölliset ominaisuudet, kuten meluherkkyys ja asenne äänilähdettä kohtaan.

Suurin osa (noin 85 %) ympäristömelusta on peräisin tieliikenteestä. Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) mukaan vuonna 2017 noin 600 000 ihmistä altistui Suomessa vähintään Lden 55 dB:n tieliikennemelulle.

Lue lisää:

Melun aiheuttamat terveyshaitat

Häiritsevyys

Häiritsevyys on yleisin ja samalla myös tutkituin ympäristömelun haitta. Viihtyvyyshaitan lisäksi melu voi häiritä keskittymistä ja sitä kautta vaikeuttaa suoriutumista tehtävistä. Lapsilla pitkäaikainen melualtistus voi johtaa häiriöihin mm. kielellisessä kehityksessä, oppimisessa ja muistissa.

Unen häiriintyminen

Melu saattaa vaikeuttaa nukahtamista ja herättää kesken unien, mutta ihmisen elimistö reagoi meluun, vaikka henkilö itse ei havahtuisi unesta. Tiedostamattomat vaikutukset ovat havaittavissa mm. sydämen sähköisessä toiminnassa verenpaineen ja sydämen sykkeen nousuna, aivosähkökäyrässä ja lisääntyneenä liikehdintänä. Melu voi myös heikentää unen laatua muuttamalla unen vaiheiden luonnollista rytmiä, unen syvyyttä ja kestoa.

Pitkäaikainen vakava univaje voi lisätä sydänsairauksien riskiä suoraan sekä heikentyneen psyykkisen terveyden kautta, mutta on epäselvää, kuinka melututkimuksissa havaitut unenaikaiset fysiologiset muutokset tai lievät unihäiriöt vaikuttavat sydänterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin.

Elimistön stressireaktio

Melun aiheuttama elimistön stressireaktio on osin tiedostamaton, ja se välittyy autonomisen hermoston ja umpieritysrauhasten toiminnan kautta. Stressireaktio ilmenee mm. verenpaineen, sydämen sykkeen ja stressihormonipitoisuuksien (esim. syljestä mitattava kortisoli) kohoamisena.

Pitkittynyt elimistön stressitila voi aiheuttaa haitallisia muutoksia rasva-aineenvaihdunnassa, nostaa veren hyytymistekijöiden pitoisuuksia sekä heikentää immuunijärjestelmän toimintaa ja siten edesauttaa tulehdusprosessien kehittymistä. On siis mahdollista, että melualtistuksen aiheuttama pitkittynyt psyykkinen stressi johtaa vakavampiinkin terveyshaittoihin.

Sydän- ja verisuonisairauksien riski

Melun pitkäaikaisvaikutusten tutkimista vaikeuttaa se, että kaupunkiympäristöissä liikennemelu ja liikenteen ilmansaasteet esiintyvät tyypillisesti yhtä aikaa ja vaikutuksia on vaikeaa erottaa toisistaan. Muutamissa tutkimuksissa on havaittu, että melualtistus on yhteydessä sydäninfarktin riskiin ja kohottaa verenpainetta riippumatta samanaikaisesta altistumisesta liikenteen ilmansaasteille, mutta pääasiallista vaikutusmekanismia ei vielä tunneta.

Linkki melualtistuksesta psykofysiologisen stressin kautta sydän- ja verisuonisairauksiin on biologisesti uskottava: stressi kohottaa verenpainetta ja sydämen sykettä sekä kiihdyttää tulehdusprosesseja, jotka ovat kaikki sydänsairauksien riskitekijöitä. Muita mahdollisia mekanismeja ovat univaje ja henkisen hyvinvoinnin huononeminen. Lisäksi on vielä epäselvää, kuinka korkeilla melutasoilla vaikutukset alkavat, ja miten tottuminen ja herkistyminen vaikuttavat melun haittojen voimakkuuteen.

Henkinen hyvinvointi

Häiritseväksi koettu melu voi heikentää henkistä hyvinvointia, jos melu on pitkäkestoista ja altistumista ei ole mahdollista välttää. Melun ja psyykkisten sairauksien välisiä yhteyksiä ei ole juurikaan tutkittu, mutta melun arvellaan olevan yhteydessä masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen.

Ihmisten herkkyys melulle vaihtelee, ja toiset kokevat melun häiritsevämpänä, reagoivat siihen voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin melulle vähemmän herkät henkilöt. Meluherkkyys saattaa voimistaa melun vaikutuksia terveyteen. Herkkyys melulle on ainakin osin perinnöllistä, mutta esimerkiksi ikääntyminen ja muutokset kuulossa vaikuttavat meluherkkyyteen.

Asuinympäristön meluun liittyvä lainsäädäntö

Ulkomelu

Ulkomelua säädellään yleisesti valtioneuvoksen päätöksellä (993/1992), jota sovelletaan meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi.

Asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa tai taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla:

  • Päiväajan keskiäänitaso ulkona LAeq 07–22 ei saa ylittää 55 dB:ä (päiväohjearvo)
  • Yöajan keskiäänitaso ulkona LAeq 22–07 ei saa ylittää 50 dB:ä (yöohjearvo)
  • Uusilla asuinalueilla yöohjearvo ulkona on 45 dB.

Lue lisää:

Sisämelu

Sisämelua säädellään asumisterveysasetuksella (545/2015), jota sovelletaan terveydensuojelulain nojalla tehtävään asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisten olosuhteiden valvontaan.

Asuinhuoneistoissa, palvelutaloissa, vanhainkodeissa, lasten päivähoitopaikoissa ja vastaavissa tiloissa:

  • Päiväajan keskiäänitaso LAeq 07–22 ei saa ylittää 35 dB:ä sisällä asuinhuoneissa ja oleskelutiloissa (toimenpideraja)
  • Yöajan keskiäänitaso LAeq 22–07 ei saa ylittää on 30 dB:ä sisällä asuinhuoneissa ja oleskelutiloissa (toimenpideraja)
  • Lisäksi on annettu erikseen toimenpiderajat taajuuskaistoittain pienitaajuiselle sisämelulle nukkumiseen tarkoitetuissa tiloissa
  • Melutaso mitataan ikkunat, ulko-ovet ja tuuletusluukut kiinni.

Sisämelua säädellään lisäksi rakentamista koskevalla ääniympäristöasetuksella (796/2017).

Lue lisää:

EU:n ympäristömeludirektiivi

EU:n ympäristömeludirektiivi (2002/49/EY) määrittelee ympäristömelun raportointirajoiksi:

  • Lden 55 dB päivä-, ilta ja yöajalle
  • Lnight 50 dB yöajalle.

Lden tarkoittaa koko vuorokauden keskiäänitasoa, jossa ilta-ajan (klo 19–22) keskiäänitasoa painotetaan +5 dB ja yöajan (klo 22–07) melutasoa +10 dB melun häiritsevyyden kuvaamiseksi.

Lnight tarkoittaa yöajan keskiäänitasoa ja vastaa suomalaisessa lainsäädännössä käytettyä yöajan keskiäänitasoa LAeq 22–07.

Lue lisää: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta

WHO:n ohjeistus

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee, että tieliikennemelun ilta- ja yöpainotetun vuorokauden äänitason tulisi alittaa Lden 53 dB ja yöajan äänitason tulisi alittaa Lnight 45 dB. Nämä lukuarvot perustuvat vakavaa häiritsevyyttä ja vakavia unihäiriöitä kokevien melulle altistuneiden osuuksiin.

Lue lisää: Environmental Noise Guidelines for the European Region (2018) (WHO, englanniksi)

Mitä teen, jos asuinympäristöni melu aiheuttaa minulle kohtuutonta haittaa?

Jos asuinympäristössä on häiritsevää melua, tulee ensisijaisesti olla yhteydessä melun aiheuttajaan. Monilla melua aiheuttavilla toimijoilla on omilla verkkosivuillaan yhteystiedot meluun liittyvän palautteen antamiseksi.

Jos yhteyttä melun aiheuttajaan ei ole saatu tai jos yhteydenotto ei ole tuottanut tulosta, kannattaa ottaa yhteyttä oman asuinkunnan ympäristö- ja ympäristöterveysviranomaisiin.

Yleisissä ympäristömeluun liittyvissä kysymyksissä voi ottaa yhteyttä myös paikalliseen ELY-keskukseen.

THL on asiantuntija- ja tutkimuslaitos, jonka päätehtäviä on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. THL ottaa kantaa melun terveysvaikutuksiin vain yleisellä tasolla, ei yksittäistapauksissa.

Tieliikenteen melulle altistumista voi vähentää itse

Omaa altistumista tieliikenteen melulle voi vähentää:

  • Pidä ikkunat kiinni
  • Vaihda huonejärjestystä siten, että makuuhuone on mahdollisimman kaukana tiestä
  • Valitse kävellessäsi tai pyöräillessäsi mahdollisimman hiljainen reitti
  • Vähennä osaltasi liikennemelun syntymistä valitsemalla meluarvoltaan hiljaisemmat renkaat, noudattamalla nopeusrajoituksia ja käyttämällä julkista liikennettä oman auton sijaan.

Lue lisää: Neuvoja asuintalon meluntorjuntaan (Helsingin kaupunki, pdf 3,7 Mt)

Lisätietoja

  1. Yli-Tuomi T. ym. (2023) Asunnon ominaisuuksien vaikutus autoliikenteen melun häiritsevyyteen. Ympäristö ja terveys -lehti 1/2023. 
  2. Turunen A. ym. (2022) Kevyiden moottoriajoneuvojen melun häiritsevyys kaupungeissa. Ympäristö ja terveys -lehti 5/2022.
  3. Turunen A ym. (2021). Eri ympäristömelulähteiden häiritsevyys Suomessa. Ympäristö ja Terveys -lehti 2/2021.
  4. Yli-Tuomi T ym. (2019) Tieliikennemelun häiritsevyys pääkaupunkiseudulla. Ympäristö ja Terveys -lehti 2/2019.
  5. Reinikainen J ym. (2017). Liikennemelun terveys- ja hyvinvointivaikutukset Kuopiossa ja Jyväskylässä. Ympäristö ja Terveys -lehti 6/2017.
  6. Vartiainen A-K ym. (2015) Meluherkkyydellä on tärkeä rooli melun kokemisessa. Psykologia 04/2015.
  7. Lanki T (2011) Tieliikenteen melun ja ilmansaasteiden vaikutukset sydänterveyteen. Ympäristö ja Terveys -lehti 2–3/2011.

Ympäristöterveysyksikkö
Yksikön yhteystiedot ja tehtävät