Ympäristömyrkyt

Ympäristömyrkyt ovat kemikaaleja, jotka ovat joutuneet ympäristöön ihmisen toiminnan seurauksena ja jotka ovat haitallisia ihmiselle tai eliöille.

Suomessa ihmiset altistuvat ympäristömyrkyille pääasiassa ravinnon kautta, mutta myös hengitysteitse ja joissakin tapauksissa ihon läpi.

Tämän sivun sisältö:

Ympäristömyrkyt kulkevat pitkän matkan ennen niille altistumista

Ympäristömyrkkyjen matkaan ilmakehässä, maaperässä ja vesistöissä voi mennä vuosia. 

Infograafi, jonka sisältö on kerrottu tekstissä.

Teollisuudesta, liikenteestä ja hajalähteistä ympäristöön päässeet haitalliset aineet kulkeutuvat ilmakehässä. Ne laskeutuvat maahan ja kulkeutuvat edelleen kasveihin ja eläimiin, joita käytämme ravinnoksi. Haitallisia aineita voi päästä myös juomaveteen.

Kaikki ympäristömyrkyt eivät kierrä elimistöömme ympäristön kautta, vaan voimme altistua niille myös suoraan ihon kautta tai hengittämällä niitä sisältävää pölyä.

Kemikaaleilla on monia käyttötarkoituksia

Kemikaaleilla on yhteiskunnassa monia tärkeitä käyttötarkoituksia, ja oikein käytettynä ne ovat lähes aina turvallisia.

Palonestoaineet esimerkiksi pelastavat ihmishenkiä, kun tulipalon syttyminen estyy tai palon eteneminen hidastuu. Muovi taas ei soveltuisi pakkausmateriaaliksi ilman muovinpehmentimiä. Muovin korvaavat vaihtoehdot eivät olisi yhtä käyttökelpoisia, sillä ne heikentäisivät ruuan säilyvyyttä.

Jotkin kemikaalit ovat kuitenkin osoittautuneet terveydelle haitallisiksi.

Erityisen hankalia ovat sellaiset kemikaalit, jotka hajoavat huonosti ympäristössä tai rikastuvat ravintoketjussa. Tällaiset kemikaalit voivat kertyä ravintoketjun huipulla oleviin eläimiin ja ihmiseen. Huonon hajoamisen vuoksi tällaisten kemikaalien määrä ympäristössä pienenisi hyvin hitaasti, vaikka niiden käyttö lopetettaisiin kokonaan.

Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat Suomessa pieniä

Monien ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ympäristössä ovat pienentyneet paljon viime vuosikymmeninä lainsäädännöllisten toimien ansiosta.

Myös suomalaisten altistuminen on vähentynyt. THL on seurannut dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuutta suomalaisessa ravinnossa ja äidinmaidossa 1980-luvulta asti, ja tänä aikana pitoisuudet ovat pienentyneet huomattavasti.

Graafi, joka osoittaa, että dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet isossa silakassa ja äidinmaidossa ovat pienentyneet huomattavasti viime vuosikymmeninä.

Ympäristömyrkyt eivät kuitenkaan ole poistuva ongelma. 

Kaikkien haitallisiksi arveltujen kemikaalien pitoisuudet eivät ole vielä laskeneet, vaikka niille on asetettu käyttörajoituksia. Uusimpien kemikaalien pitoisuuksista ympäristössä ja ihmisessä ei välttämättä ole vielä lainkaan tietoa.

Kemikaalien terveysriskejä on perinteisesti arvioitu yksi aine kerrallaan, mikä voi aliarvioida terveyshaittoja. Todellisuudessa ihmiset eivät altistu pelkästään yhdelle kemikaalille, vaan useiden kemikaalien seoksille. Ilman, veden, ruuan tai ihon kautta tulevaan altistukseen voivat vaikuttaa sadat eri kemikaalit yhtä aikaa.

Kiertotalous eli toimintamalli, jossa pyritään minimoimaan kierrosta poistuva jäte, tuo haasteita ympäristömyrkkyjen hallintaan. Käytöstä poistetut kuluttajatuotteet, materiaalit ja raaka-aineet saattavat sisältää sellaisia aineita, jotka on niiden elinkaaren aikana tunnistettu haitallisiksi. Materiaalien uudelleenkäytössä on tärkeää varoa, etteivät haitalliset aineet palaa kiertoon ja samalla aiheuta ongelmia ihmisen terveydelle.

THL tutkii ja seuraa uusien kemikaalien, kemikaaliseosten sekä kiertotalouden aiheuttamia riskejä suomalaisten terveydelle.

Kemikaalia löytyi näytteestä – onko aihetta huoleen?

Nykytekniikalla ihmisestä tai ympäristöstä otetuista näytteistä voidaan määrittää äärimmäisen pieniä pitoisuuksia.

Esimerkiksi verestä on helposti mitattavissa pitoisuus, joka vastaa yhtä sokeripalaa liuotettuna uima-altaaseen. Ei siis ole poikkeuksellista, että esimerkiksi ihmisestä löydetään haitallisia kemikaaleja.

Monet ympäristömyrkyt ovat valitettavasti levinneet laajalle ympäristöön ja niitä pystytään mittaamaan pieniä määriä lähes jokaisesta. Kemikaalin löytyminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että odotettavissa on myös terveyshaittoja. Oleellista on se, ylittääkö määrä turvalliselle pitoisuudelle asetetun raja-arvon.

Raja-arvot ovat työkalu terveyden turvaamiseksi

Väestön terveyden turvaamiseksi ympäristömyrkyille on annettu erilaisia raja-arvoja, kuten enimmäispitoisuuksia kuluttajatuotteissa tai ruoka-aineissa. Esimerkiksi dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuus kalassa tulisi olla alle 6,5 pikogrammaa grammassa.

Raja-arvot voivat koskea myös päivä- tai viikkokohtaista saantia: esimerkiksi bisfenoli A:lle ei tulisi altistua yli 0,2 nanogrammaa painokiloa kohti päivässä.

Raja-arvot ovat aina ainekohtaisia. Joskus ne asetetaan erikseen eri tuotteille, ruoille tai ikäryhmille. Jos raja-arvo on terveysperusteinen, se kuvaa pitoisuutta, jolle ihminen voi keskimääräisellä kulutuksella altistua koko elämänsä ajan ilman merkittävää terveyshaittojen riskiä.

Viranomaiset selvittävät raja-arvojen ylitykset

Kun raja-arvojen ylityksiä havaitaan, tulee viranomaisten selvittää ylityksen syy ja ryhtyä tarvittaessa toimiin altistumisen vähentämiseksi.

Joskus ympäristömyrkyille altistumista voidaan rajoittaa, vaikka yhteyttä haittavaikutuksiin ei olisi vielä täysin osoitettu. Tällaisissa tilanteissa on perusteltu syy epäillä, että kemikaali voi olla terveydelle haitallinen. Näin noudatetaan varovaisuusperiaatetta.

Kuluttajan tulisi suhtautua yksittäisiin raja-arvojen ylityksiin kuten nopeusrajoituksiin. Hetkellinen ylinopeus ei välittömästi aiheuta onnettomuutta, vaan lisää onnettomuuden riskiä. Samalla tavoin lyhytaikainen altistuminen raja-arvot ylittävälle määrälle ei välittömästi aiheuta sairastumista. Terveyshaitan riski lisääntyy, jos altistuminen jatkuu vuosia.

Raja-arvoihin on aina sisällytetty turvaraja, jonka ansiosta ylittymisiin on mahdollista puuttua, ennen kuin haittaa ehtii tapahtua.

Lainsäädäntö suojaa kuluttajien terveyttä

Lainsäädäntö suojaa nykyään kuluttajia melko hyvin altistumiselta ympäristömyrkyille, ja siten myös niiden aiheuttamilta mahdollisilta terveyshaitoilta.

Kansainväliset sopimukset, lait ja asetukset rajaavat haitalliseksi osoittautuneiden kemikaalien käyttöä tai kieltävät käytön kokonaan. Tällaisia lakeja ja asetuksia ovat muun muassa

  • Tukholman yleissopimus
  • POP-asetus
  • Kosmetiikka-asetus ja kosmetiikkalaki
  • REACH-asetus
  • Elintarvikelainsäädäntö
  • Talousvesilainsäädäntö.

Lainsäädännössä on vielä aukkoja esimerkiksi tatuointivärien kohdalla tai sellaisilla markkinoille tulevilla aineilla, joiden valmistusmäärät ovat hyvin pieniä.

Tukholman yleissopimus

Tukholman sopimus on vuonna 2001 solmittu maailmanlaajuinen yleissopimus, joka kieltää tai rajoittaa pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteet eli persistent organic pollutants) tuotantoa, kauppaa, käyttöä ja päästöjä. Sopimus astui voimaan toukokuussa 2004 ja se koski alun perin 12 yhdistettä. Sopimukseen on myöhemmin lisätty uusia aineita ja nykyisin se koskee 28 yhdistettä. Lisää Tukholman sopimuksesta ympäristöministeriön sivuilla.

Lue lisää: Kansainvälinen yhteistyö ja EU-asiat – kemikaalit (Ympäristöministeriö)

POP-asetus

Tukholman yleissopimuksen velvoitteet sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1021 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä. Asetus on sellaisenaan voimassa Suomessa.

Lue lisää: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1021 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä

Kosmetiikka-asetus ja kosmetiikkalaki

Kosmetiikan kemikaaleja säädellään EU:n kosmetiikka-asetuksen (EY N:o 1223/2009) ja kosmetiikkalain (492/2013) avulla. Kosmeettisiksi aineiksi luetaan kehon ulkopuolisten osien kanssa kosketuksissa olevat aineet, kuten meikit, voiteet ja hammastahnat.

Lue lisää: 

REACH-asetus

Markkinoille tulevia uusia kemikaaleja säädellään EU:ssa REACH-asetuksen avulla (EY N:o 1907/2006). REACH-asetuksen tavoitteena on, ettei uusia, terveydelle tai ympäristölle haitallisia aineita pääsisi markkinoille.

REACH-asetusta sovelletaan sekä teollisissa prosesseissa käytettäviin kemikaaleihin että päivittäisessä elämässä käytettäviin kemikaaleihin, joita on esimerkiksi

  • puhdistusaineissa
  • maaleissa
  • kuluttajatuotteissa
  • vaatteissa
  • huonekaluissa 
  • sähkölaitteissa.

Myös tatuointivärit kuuluvat kemikaalilainsäädännön piiriin. Komissio on parhaillaan valmistelemassa tatuointiväreille omaa erityislainsäädäntöä.

Lue lisää: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus)

Elintarvikelainsäädäntö

Kalassa ja muissa elintarvikkeissa oleville vierasaineille on asetettu enimmäismääriä EU:n Komission asetuksessa (EU N:o 2023/915). Asetuksen liitteessä lueteltuja elintarvikkeita ei saa myydä, jos ne sisältävät vierasaineita yli enimmäismäärän.

Koska Suomessa on osoitettu kalan terveyshyötyjen ylittävän ympäristömyrkkyjen aiheuttamat haitat, Suomella on poikkeuslupa myydä omalla alueellaan rajat ylittäviä kaloja. Tämä edellyttää, että kuluttajille kerrotaan näitä lajeja koskevista syöntirajoituksista.

Lue lisää: Komission asetus (EU) 2023/915, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2023, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismääristä ja asetuksen (EY) N:o 1881/2006 kumoamisesta

Talousvesilainsäädäntö

Talousvedessä oleville haitta-aineille on asetettu laatuvaatimuksia Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 1352/2015. Asetuksella toimeenpannaan kansallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2020/2142 vaatimuksia. 

Lue lisää:  Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 1352/2015 talousveden laadusta ja valvonnasta sekä rakennusten vesilaitteistojen riskinhallinnasta

Paras keino vähentää ympäristömyrkkyjä on noudattaa kotimaisia kalansyöntisuosituksia

Kala on suomalaisten suurin yksittäinen ympäristömyrkkyjen lähde.

Tämä johtuu siitä, että monilla ympäristömyrkyillä on taipumus – erilaisista päästölähteistä ja kemiallisista ominaisuuksista huolimatta – päätyä vesistöihin ja ravintoketjujen huipulla oleviin kaloihin. Noudattamalla kotimaisia kalansyöntisuosituksia voi siis parhaiten välttää altistumista.

Erityyppiset ympäristömyrkyt kertyvät eri kalalajeihin. Kalan pyyntipaikka vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon siinä on ympäristömyrkkyjä. Esimerkiksi:

  • Dioksiineille ja PCB-yhdisteille voi altistua syömällä Itämeren rasvaista kalaa, kuten lohta, taimenta ja silakkaa. 
  • Elohopealle taas voi altistua syömällä sisävesien petokaloja kuten haukea.

Kannattaa siis syödä eri kalalajeja vaihtelevasti, jotta altistuminen millekään yhdelle kemikaalille ei kasva liian suureksi.

Kalansyönnin terveyshyödyt voittavat mahdolliset haitat

Kalansyöntiä ei kannata vähentää ympäristömyrkkyjen pelossa, koska kalan terveyshyödyt peittoavat sen sisältämien ympäristömyrkkyjen mahdolliset haitat.

Vähentämisen sijaan kannattaa syödä sellaisia kalalajeja, jotka eivät sisällä ympäristömyrkkyjä tai sisältävät niitä vain vähän.

Kalansyönnillä on monia terveyshyötyjä:

  • Kalasta saa monia ravintoaineita, joita elimistö ei pysty itse tuottamaan. 
  • Kala sisältää terveellisiä pehmeitä rasvoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. 
  • Kala on erityisen hyvä D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen lähde. 
  • Kalasta saa myös seleeniä, B12-vitamiinia, jodia, kaliumia ja fosforia. Nämä ravintoaineet ovat erityisen tärkeitä normaalille sikiönkehitykselle, joten kalansyöntiä ei kannata vähentää raskausaikanakaan.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan:

  • Kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa
  • Eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen.

Lue lisää:

Ruokaviraston antamat poikkeukset kalansyönnistä erityisryhmille

Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat 

  • Isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai Itämerestä pyydettyä lohta tai Itämerestä pyydettyä taimenta vain 1–2 kertaa kuukaudessa. Nämä lajit voivat sisältää dioksiineja ja PCB-yhdisteitä yli enimmäismäärän.
  • Järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussa. Nämä lajit voivat sisältää elohopeaa yli enimmäismäärän.

Raskaana olevat tai imettävät

  • Isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai Itämerestä pyydettyä lohta tai Itämerestä pyydettyä taimenta vain 1–2 kertaa kuukaudessa. Nämä lajit voivat sisältää dioksiineja ja PCB-yhdisteitä yli enimmäismäärän.
  • Haukea ei ole suositeltavaa syödä lainkaan elohopean takia.

Sisävesialueiden kalaa päivittäin syövät

  • Suositellaan vähentämään elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat erityisesti hauki ja sen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.

Lue lisää: Kalan turvallisen käytön ohjeet (Ruokavirasto)

Muita keinoja vähentää altistumista ympäristömyrkyille

Kalan lisäksi ympäristömyrkyille voi altistua myös muuta kautta.

Yhdisteestä riippuen muita ympäristömyrkkyjen lähteitä voivat olla esimerkiksi sienet ja sisäelimet, mutta saanti näistä lähteistä on yleensä vähäistä. Lisäksi joistakin elintarvikepakkauksista voi irrota haitallisia aineita ruokaan. Kasvatetussa kalassa ja tuotantoeläinten lihassa on erittäin vähän ympäristömyrkkyjä.

Joillekin kemikaaleille voi altistua jonkin verran myös kosmetiikan tai erilaisten kuluttajatuotteiden kautta. Altistuminen voi tapahtua joko suorassa ihokosketuksessa tai hengittämällä pölyä tai ilmaa, johon haitallisia aineita on irronnut. Altistumislähteet vaihtelevat suuresti aineesta riippuen.

Omassa arjessa on mahdollista tehdä valintoja, jotka vähentävät altistumista ympäristömyrkyille:

  • Ruuan valmistuksessa, säilytyksessä ja lämmityksessä kannattaa käyttää astioita, jotka ovat siihen tarkoitukseen valmistettuja.
  • Kertakäyttöiseksi tarkoitettuja juomapulloja ei kannata käyttää jatkuvasti.
  • Kannattaa tiedostaa, että EU:n ulkopuolelta ostetut tuotteet voivat olla riski terveydelle.
  • Pesuaineiden käytössä tulee noudattaa käyttöohjeita ja varoitukset kannattaa lukea.
  • Raskausaikana kosmetiikkaa ja ihon puhdistus- ja kosteutustuotteita kannattaa käyttää kohtuudella.

Eri ympäristömyrkyistä tarkemmin niiden sivuilla

Lue myös:

Päivitetty: