Sovitteluohjelmien käytön perusperiaatteet

Tällä sivulla on YK:n päätöslauselma 2002/12 rikosasioiden sovitteluohjelmien käytön perusperiaatteista.

YK:n talous- ja sosiaalineuvosto

  • muistuttaa sovitteluhankkeiden määrän merkittävästä lisääntymisestä maailmanlaajuisesti
  • tunnustaa, että nämä hankkeet perustuvat usein perinteisiin ja kotimaisiin oikeusmuotoihin, joissa rikollisuutta pohjimmiltaan pidetään ihmisille vahingollisena
  • painottaa, että sovittelutoiminta on jatkuvasti kehittyvä rikollisuuden vähentämiseen pyrkivä tapa, joka kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa ja tasa-arvoa, kehittää keskinäistä ymmärrystä ja edistää sosiaalista harmoniaa parantamalla uhreja, rikoksentekijöitä ja yhteisöjä
  • korostaa, että sovittelun lähestymistapa antaa mahdollisuuden niille, joihin rikollisuus on vaikuttanut, kerto-maan avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan ja pyrkii vastaamaan heidän tarpeisiinsa
  • on tietoinen siitä, että lähestymistapa mahdollistaa sen, että uhrit voivat saada korvausta, tuntea itsensä turvalliseksi ja saattaa asia päätökseen sekä sen, että rikoksentekijät ymmärtävät paremmin käytöksensä syitä ja seurauksia ja ottavat vastuuta toimistaan mielekkäällä tavalla; lähestymistapa mahdollistaa myös, että yhteisöissä ymmärretään paremmin rikollisuuden taustatekijöitä ja edistetään yhteisön hyvinvointia ja ehkäistään rikollisuutta
  • ottaa huomioon, että sovittelutoiminta synnyttää joukon toimenpiteitä, jotka ovat joustavasti oikeudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset olosuhteet huomioon ottaen mukautettavissa vallitsevaan rikosoikeusjärjestelmään, jota sovittelutoimintaa täydentää
  • on tietoinen siitä, että sovittelutoiminnan käyttö ei estä valtiota asettamasta epäiltyjä rikoksentekijöitä syytteeseen.

Termien käyttö

Sovitteluohjelmalla tarkoitetaan mitä tahansa ohjelmaa, joka hyödyntää sovitteluprosesseja ja pyrkii aikaansaamaan sovittelusopimuksia.

Sovitteluprosessilla tarkoitetaan mitä tahansa prosessia, jossa uhri ja rikoksentekijä ja, soveltuvin osin, kuka tahansa muu henkilö tai yhteisön jäsen, johon rikos on vaikuttanut, osallistuvat yhdessä aktiivisesti rikokseen liittyvien asioiden ratkaisemiseksi yleensä sovittelijan avustuksella. Sovitteluprosessi voi koostua välimiesmenettelystä, sovittelusta, neuvottelusta ja ns. puhepiireistä.

Sovittelusopimuksella tarkoitetaan mitä tahansa sovitteluprosessissa saavutettua sopimusta. Sovittelusopimuksiin voi sisältyä esimerkiksi vahingonkorvausta, omaisuuden palauttamista tai yhdyskuntapalvelua, jonka tavoitteena on yksilöllisten ja yhteisöllisten tarpeiden tyydyttäminen ja osapuolten vastuiden määrittäminen sekä uhrin ja rikoksentekijän uudelleensopeuttaminen yhteisöön.

Osapuolilla tarkoitetaan uhria, rikoksentekijää ja ketä tahansa henkilöä tai yhteisön jäsentä, johon rikos on vaikuttanut ja joka voi osallistua sovitteluprosessiin.

Sovittelijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka tehtävänä on toimia sovittelijana oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti sovitteluprosessin osapuolten välillä.

Rikosasioiden sovitteluohjelmien käyttö

Sovitteluohjelmia voidaan käyttää missä tahansa kansallisen lainsäädännön sallimassa rikosoikeusprosessin vaiheessa.

Sovitteluprosessia tulisi käyttää vain tapauksissa, joissa todisteet riittävät rikoksentekijän syytteeseen asettamiseen ja joissa sekä uhri että rikoksentekijä ovat vapaaehtoisesti antaneet suostumuksensa sovitteluun. Sekä uhrilla että rikoksentekijällä tulisi olla mahdollisuus peruuttaa suostumuksensa missä tahansa prosessin vaiheessa. Osapuolten tulisi päästä sopimukseen vapaaehtoisesti, ja sopimusten tulisi sisältää vain kohtuullisia ja oikein suhteutettuja velvoitteita.

Sekä uhrin että rikoksentekijän tulisi yleensä olla yhtä mieltä tapauksen perusasioista, jotta he voivat osallistua sovitteluprosessiin. Rikoksentekijän osallistumista sovitteluprosessiin ei tulisi käyttää todisteena syyllisyyden myöntämisestä myöhemmässä oikeusprosessissa.

Voimasuhteiden epätasapainoon johtavat erot sekä osapuolten väliset kulttuurilliset erot tulisi ottaa huomioon, kun asia lähetetään sovitteluun ja kun sovitteluprosessi on käynnissä.

Osapuolten turvallisuus on otettava huomioon lähetettäessä rikosasiaa sovitteluun ja sovitteluprosessin aikana.

Tapauksissa, joissa sovitteluprosessi ei ole soveltuva tai mahdollinen menetelmä, tulisi juttu ohjata rikosoikeudellisille viranomaisille, ja jatkotoimista tulisi päättää viivytyksettä. Tällaisissa tapauksissa rikosoikeudellisten viranomaisten tulisi pyrkiä kannustamaan rikoksentekijää kantamaan vastuunsa sekä uhria että rikoksesta kärsinyttä yhteisöä kohtaan. Viranomaisten tulisi myös tukea uhrin ja rikoksentekijän uudelleensopeutumista yhteisöön.

Sovitteluohjelmien toiminta

Jäsenvaltioiden tulisi harkita suositusten ja normien laatimista tarvittaessa lainsäädännön keinoin sovitteluohjelmien käytön ohjaamiseksi.

Suositusten ja normien tulisi kunnioittaa tässä asiakirjassa määriteltyjä perusperiaatteita ja kattaa muun muassa:

  • jutun sovitteluohjelmaan ohjaamisen ehdot
  •  jutun käsittelyn sovitteluprosessin aikana
  • sovittelijoiden pätevyysvaatimukset, koulutuksen ja arvioinnin
  • sovitteluohjelmien hallinnon
  • sovitteluprosessin toiminnan kelpoisuusehdot ja menettelyohjeet.

Uhrin ja rikoksentekijän oikeudenmukaisen kohtelun takaavaa prosessioikeudellista perusturvaa tulisi soveltaa kaikissa sovitteluprosesseissa ja erityisesti seuraavissa sovitteluprosesseissa:

  • Kansallisen lainsäädännön puitteissa sekä uhrilla että rikoksentekijällä tulisi olla oikeus kääntyä lainopillisen avustajan puoleen sovitteluprosessia koskien ja tarvittaessa saada käännös- ja/tai tulkkausapua. Alaikäisillä tulisi lisäksi olla oikeus vanhemman tai huoltajan avustukseen.
  • Osapuolten tulisi saada tietoa oikeuksistaan, prosessin luonteesta ja heidän päätöksensä mahdollisista seurauksista ennen kuin he antavat suostumuksensa sovitteluprosessiin osallistumisesta.
  • Uhria tai rikoksentekijää ei tulisi painostaa tai taivutella vilpillisin keinoin osallistumaan sovitteluprosessiin tai hyväksymään sovittelusopimusta.

Sellaisten sovitteluprosessin aikana käytyjen keskustelujen, joita ei ole käyty julkisesti, tulisi olla salassa pidettäviä, eikä niitä tulisi paljastaa myöhemmin ellei osapuolet muuta sovi tai kansallinen lainsäädäntö muuta määrää.

Sovitteluprosessissa solmittujen sopimusten tuloksia tulisi mahdollisuuksien mukaan seurata oikeudellisesti tai ne tulisi sisällyttää oikeudellisiin päätöksiin tai tuomioihin. Jälkimmäisessä tapauksessa sopimuksen tulisi olla samassa asemassa kuin mikä tahansa muu oikeudellinen päätös tai tuomio, ja sen tulisi estää syytteen nostamisen samoissa asioissa.

Mikäli osapuolten välille ei synny sovittelusopimusta, juttu tulisi ohjata takaisin tavanomaiseen rikosoikeudelliseen prosessiin ja jatkotoimista tulisi päättää viivytyksettä. Sopimuksen syntymättömyyteen ei saa vedota myöhemmässä oikeuskäsittelyssä.

Mikäli sovitteluprosessissa syntynyttä sopimusta ei toimeenpanna, tulisi juttu ohjata takaisin sovitteluohjelmaan tai, kansallisen lainsäädännön niin vaatiessa, tavanomaiseen rikosoikeudelliseen prosessiin. Jatkotoimista tulisi päättää viipymättä. Sopimuksen toimeenpanon laiminlyöntiä, sikäli kun kyseessä ei ole oikeudellinen päätös tai tuomio, ei tulisi käyttää perusteluna ankaramman rangaistuksen määräämiselle myöhemmässä oikeudenkäsittelyssä.

Sovittelijoiden tulisi toimia puolueettomasti ja kunnioittaa osapuolten ihmisarvoa. Sovittelijoiden tulisi varmistaa, että osapuolet toimivat toisiaan kunnioittaen ja auttaa osapuolia löytämään asiaankuuluvat ratkaisut keskenään.

Sovittelijoiden on tunnettava hyvin paikallisia kulttuureja ja yhteisöjä ja tarpeen vaatiessa heidän on saatava koulutusta ennen sovittelutehtävien aloittamista.

Sovitteluohjelmien jatkokehittäminen

Jäsenvaltioiden tulisi harkita sellaista kansallista strategiaa ja politiikkaa, jolla pyrittäisiin sovittelutoiminnan kehittämiseen ja sovittelutoiminnalle suotuisan kulttuurin edistämiseen lainvalvonnan, oikeus- ja sosiaaliviranomaisten sekä paikallisten yhteisöjen keskuudessa.

Rikosoikeusviranomaisten ja sovitteluohjelmien hallintoviranomaisten tulisi neuvotella säännöllisesti yhteisymmärrykseen pääsemiseksi, sovitteluprosessien ja -sopimusten tehostamiseksi, sovitteluprosessien käytön laajentamiseksi ja sen selvittämiseksi, miten sovittelu voitaisiin sisällyttää rikosoikeuden käytäntöihin.

Jäsenvaltioiden tulisi, soveltuvin osin yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa, edistää sovitteluohjelmien tutkimusta ja arviointia selvittääkseen miten usein sovitteluohjelmat johtavat sovittelusopimuksiin, miten sovitteluohjelmat täydentävät tai korvaavat rikosoikeudellista prosessia sekä tuottavat positiivisia tuloksia kaikille osapuolille. Sovitteluprosesseja on mahdollisesti uudistettava ajan myötä. Jäsenvaltioiden tulisi siksi kannustaa sovitteluohjelmien jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen. Tutkimus- ja arviointituloksia tulisi käyttää politiikan ja ohjelmien jatkokehittämisessä.

Poikkeusmääräys

Mikään asia näissä perusperiaatteissa ei vaikuta millään lailla mihinkään kansallisessa lainsäädännössä tai soveltuvassa kansainvälisessä oikeudessa säädettyyn rikoksentekijän tai uhrin oikeuteen.

YK:n talous- ja sosiaalineuvoston päätöslauselma 2002/12, 37. täysistunto 24.6.2002