Huumeseulat ja päihtymyksen arviointi

Terveydenhoidollinen testaus on osa potilaan hoitoa ja vaatii hänen suostumuksensa. Terveydenhoidollisen huumetestauksen tavoitteena on testattavan terveyden edistäminen. Terveydenhoidollisen huumetestauksen syynä voi olla esimerkiksi päihteiden ongelmakäytön tunnistaminen ja hoidon seuranta sekä erotusdiagnoosi päihteiden käytön ja psykiatristen häiriöiden, myrkytysten ja sairauksien välillä. Huumeseulat eivät ole ainoa päihdetilanteen seurannan mittari, vaan ne ovat hoidon ja seurannan yksi väline. 

Terveydenhoidollisen huumeseulan tulos tulkitaan osana kokonaistilannetta eikä yksittäisen seulatuloksen perusteella saa evätä hoitoa, kuntoutusta tai palvelua. Testauksen toteuttaminen ja tuloksen merkitys sovitaan potilaan kanssa etukäteen ja periaatteet kirjataan hoitosuunnitelmaan.

Valvonnallisen huumetestauksen tuloksesta voi tulla tutkittavalle oikeudellisia, taloudellisia, sosiaalisia tai muita oikeusturvaan liittyviä seurauksia.

Valvonnallisista syistä voidaan tehdä huumetestejä oikeuslääketieteellisiä selvityksiä varten, kuten rikosten, huumaantuneena ajamisen tai kuolinsyyn selvittelyssä, sekä huumausaineiden käytön selvitystä varten vankien, työnhakijoiden, työntekijöiden, oppilaitosten oppilaiden ja lastensuojelun piirissä.

Lastensuojelussa huumetesti voidaan määrätä tehtäväksi sijaishuollossa olevalle laitokseen sijoitetulle lapselle, jos on perusteltua syytä epäillä lapsen käyttäneen päihteitä. Tästä voi päättää laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Lisäksi huumetestin tulos voi olla viranhaltijan päätöksellä asetettu edellytykseksi esimerkiksi lapsen ja vanhemman tapaamiselle. Näissä tilanteissa huumeseulonta on valvonnallista.

Toisin kuin terveydenhuollollisessa testauksessa, valvonnallisessa tarkoituksessa otetussa testissä yksittäiselläkin tuloksella voi olla merkitystä. Valvonnallisen huumetestauksen perusperiaatteisiin kuuluu, että kaikki seuraavista toteutuvat: valvottu näytteenotto, näytteiden koskemattomuus, analysointi akkreditoidussa laboratoriossa, kaikkien positiivisten tulosten varmistaminen ja tulosten oikea tulkinta.

Huumepikaseulat ja sairaalalaboratorioiden tavalliset seulat perustuvat immunologiseen tekniikkaan, jossa hyödynnetään tutkittavalle aineelle tai aineryhmälle valmistettua vasta-ainetta. Immunologiset seulatulokset saadaan nopeasti ja ne ovat edullisia. Toisaalta seulottavien aineiden valikoima ja menetelmän luotettavuus ovat rajalliset. Immunologisissa seuloissa saattaa tulla vääriä positiivisia tuloksia ristireaktioiden seurauksena. Siksi positiiviset immunologiset seulatulokset täytyy aina varmistaa luotettavalla, kromatografis-massaspektrometrisella varmistusanalyysillä.

Erikoislaboratorioissa tehtävät varmistusanalyysit eroavat merkittävästi immunologisista tekniikoista, sillä niillä tutkittavat aineet tunnistetaan aina yhdisteittäin. Varmistuksen positiivinen testitulos osoittaa, että tutkittava näyte sisältää todettua ainetta. Näin voidaan vahvistaa esimerkiksi pikatestin tulos.

Massaspektrometrisia menetelmiä voi käyttää myös huumaus- ja lääkeaineiden seulonnassa. Seulonnat kattavat laboratoriosta riippuen joitakin satoja yhdisteitä. Massaspektrometrinen seulonta eroaa varmistusanalyysistä siinä, että varmistustasoisessa tutkimuksessa analyysit tehdään yhden näytteen sijaan kahdessa vaiheessa kahdesta eri osanäytteestä. Näin voidaan minimoida väärien positiivisten tulosten mahdollisuus esimerkiksi analyysin aikana tapahtuvan näytteen kontaminaation tai muun inhimillisen virheen vuoksi.

Päihteiden käyttöä seulotaan tavallisesti virtsasta. Virtsan huumetestit kertovat testattavan aineen käytöstä muutamia päiviä ennen seulan ottamista. Jotkut aineet saattavat olla todennettavissa virtsasta jopa joitakin viikkoja. Pienet pitoisuudet ja käyttömäärät, käytön jäänteet ja useita päiviä sitten tapahtunut käyttö voivat jäädä havaitsematta niin pikaseuloissa kuin seulojen varmistuksissakin.

• Huumetestien viitteellisiä aikarajoja (Käypä hoito -suosituksen liite)
• Huumepikatestien vääriä positiivisia löydöksiä (Käypä hoito -suosituksen liite)

Verestä voidaan mitata lääkeainepitoisuus, joka kertoo aineen vaikutuksesta näytteenottohetkellä. Pitoisuusmittauksia voi hyödyntää esimerkiksi sen arvioimiseen, käyttääkö henkilö lääkkeitään, käyttääkö hän lääkityksiään ohjeiden mukaisesti tai onko hänellä geneettistä poikkeavuutta, joka voi vaikuttaa lääkkeen annosteluun.

Verinäytteestä mitattu lääke- tai huumepitoisuus ei suoraan kerro, miten paljon tai milloin henkilö on ainetta ottanut ja mikä on aineen koettu vaikutus. Lääkkeen tai huumeen aiheuttamaan vaikutukseen vaikuttavat pitoisuuden lisäksi myös esimerkiksi tottuminen aineen vaikutuksiin eli toleranssi sekä käytön säännöllisyys.

Sylkinäyte kertoo verinäytteen tavoin huumeen akuutista käytöstä. Sylkinäytteistä voidaan tutkia pikatesteillä joitakin huumeita ja lääkkeitä. Sylkinäytteestä ei voi luotettavasti arvioida henkilön päihtymystilaa. Mikäli sylkinäytteestä todetaan jotain ainetta, se ei välttämättä ole henkilön oireilun tai päihtymyksen syy, vaan elimistössä voi olla muita aineita, jotka eivät paljastu sylkinäytteestä.

Hiuksista voidaan pyrkiä selvittämään huumeiden käyttöä viime kuukausien aikana. Hiusnäytteistä ei voida arvioida äskettäistä käyttöä eikä päihtymystilaa. Hiusnäytteiden huumetutkimuksia tehdään vain harvinaisissa poikkeustilanteissa, joissa tieto on erityisen tarpeellista eikä sitä voi muuten saada.

Mekonium eli vastasyntyneen lapsenpihka antaa tietoa äidin raskaudenaikaisesta huumeiden ja lääkkeiden käytöstä ja alkoholin runsaasta käytöstä. Mekonium kertoo viimeisen kolmanneksen aikaisesta päihteiden käytöstä. Vastasyntyneen loppuraskauden aikaista altistumista päihteille voidaan tutkia myös napanuoran verestä, lapsen virtsanäytteestä tai hiuksista.