Lapsi vammautuu tapaturmaisesti

Tämän sivun sisältö

Lapsen tai nuoren äkillinen vammautuminen esimerkiksi liikenneonnettomuudessa tai muussa tapaturmassa muuttaa aina koko perheen elämää.

Lapsen vammautuminen tapaturman seurauksena on aina menetys sekä lapselle itselleen että perheelle. Lapsi tai nuori menettää eheän ja terveen elämän ja perhe terveen lapsen. On aika ennen ja jälkeen tapaturman.

Jokainen reagoi menetykseen omalla tavallaan

Vammautumisen kautta haavoittumattomuuden illuusio särkyy. Perheet kokevat usein tulleensa henkisesti loukatuiksi. Aiemmin vastaavanlaiset tapahtumat olivat vain uutisointeja, mutta omakohtaisen kokemuksen jälkeen ne tulevat todellisiksi, arkea koskettaviksi tapahtumiksi.

Perheet ja perheen jäsenet reagoivat muuttuneeseen elämäntilanteeseen kuitenkin eri tavoin. Ei ole olemassa yhtä tapaa surra menetystä tai löytää selviytymisreittiä uudelle elämänpolulle.

Ihmisten toimintatavat kriisissä ja siitä selviytymisessä ovat yksilöllisiä. Niihin vaikuttavat mm. aikaisemmat elämänkokemukset, tapahtuneen tapaturman taustatekijät, perhekulttuuri sekä perheen ja yksilön sen hetkinen elämäntilanne.

Ammattihenkilöiden on kyettävä tunnistamaan kunkin yksilön ja perheen yksilölliset selviytymiskeinot ja tuen tarve.

Ammattilaiset astuvat perheen elämään

Lapsen vammauduttua perhe joutuu tahtomattaan uudelle elämänpolulle ja tarvitsee laajan tukiverkoston. Lapsen ja perheen elämään tulee yhtäkkiä paljon uusia, tuntemattomia ihmisiä: ammattihenkilöitä.

Perhe joutuu opettelemaan uuden kielen, jolla kommunikoida ammattilaisten kanssa. On hyväksyttävä erilaiset tutkimukset, lääkkeet ym. toimenpiteet. On tärkeää muistaa, että perhe on oman elämänsä asiantuntija muuttuneesta elämäntilanteesta huolimatta.

Tietoa ja tukea uudessa tilanteessa

Uusi muuttunut elämäntilanne lisää myös perheen tiedon ja tuen tarvetta. Tietoa on paljon, mutta mikä auttaisi perhettä löytämään sen helposti ja omien tarpeiden mukaisesti? Miten ja millaista tukea tulisi tarjota perheelle?

Akuutissa vaiheessa vanhemmat eivät pysty ottamaan vastaan kovinkaan paljon tietoa, koska heillä on huoli lapsen selviytymisestä ja mahdollisten muiden perheen lasten tilanteesta. Silloin on tärkeää, että perheelle tarjotaan konkreettista tukea esimerkiksi lastenhoitoapua tai kotiapua.

Usein myös erilaisten korvausten hakeminen (vahinkoilmoitus, matkakorvaukset, sairausloma) ja lomakkeiden täyttäminen on perheelle vierasta, ja he tarvitsevat siihen myös ohjausta ja tukea.

Vammautumisen seuraukset ja vamman vaikeusaste

Lapsille ja nuorille sattuneiden tapaturmien seuraukset vaihtelevat pienistä murtumista vaikeisiin pitkäaikaista hoitoa ja kuntoutusta vaativiin vammoihin. Osa vammoista on pysyviä ja kulkevat lapsen mukana läpi elämän.

Fyysisten vammojen lisäksi lapselle tai nuorelle voi tapaturmasta aiheutua myös henkisiä traumoja, jotka vaativat hoitoa ja kuntoutusta. Niiden tunnistaminen on usein vaikeaa ja toisinaan ne saattavat ilmetä pitkänkin ajan päästä onnettomuuden tai tapaturman sattumisesta.

Ammattihenkilöiden on tärkeä olla "kuulolla" mitä lapselle tai nuorelle on tapahtunut ja mitä hänelle kuuluu ja pyrkiä aistimaan hänen elämässään esiin tulevia haasteita ja kulmakiviä ja niiden mahdollista seurausta tapahtuneesta onnettomuudesta tai tapaturmasta.

Mukana olevien auttajien tai ammattihenkilöiden on tärkeää tietää esimerkiksi, mistä henkisiin traumoihin ja kriisireaktioihin voi saada apua (esim. koulupsykologi, perheneuvola, lasten ja nuorten psykiatriset hoitoyksiköt).

Lapsen tai nuoren iän vaikutus sopeutumiseen

Lapselle sattuneen tapaturman aiheuttamat muutokset ja perheen sopeutuminen eivät johdu pelkästään vamman vaikeusasteesta. Sopeutumiseen vaikuttaa myös lapsen ikä.

On tärkeää muistaa, että lapsilla on omat reaktionsa ja selviytymisen keinot. Usein ne ilmenevät tekoina ja käyttäytymisen muutoksina. Tapahtuneen sanottaminen on lapsille vaikeaa.

Pienen lapsen on vaikea ymmärtää tapahtunutta ja hän tarvitsee aikuisen turvaa ja huolenpitoa. Lapsi tarvitsee konkreettista, lapsen mielen ymmärtämää tietoa vammautumisestaan.

Kouluiässä lapsen tiedon tarve omasta tilanteestaan ja erilaisuudestaan kasvaa ja hän haluaa tietää mitä on tapahtunut ja miten. Lapsen tunteet vaihtelevat ja hän tarvitsee aikuista tunteiden sanottamiseen ja ymmärtämiseen.

Nuorten reaktiot vaihtelevat suuresti. Hän haluaa ehkä torjua tapahtuneen eikä halua puhua siitä, vaikka kykyä tapahtuman ymmärtämiseen jo onkin.

Sisarukset muuttuneessa elämäntilanteessa

Perheissä, joissa vammautuneen lapsen lisäksi on myös muita lapsia, on tärkeää huomioida sisarukset. Heidän kykynsä reagoida uuteen tilanteeseen riippuu lapsen iästä sen hetkisestä elämäntilanteesta.

Myös sisarukset kokevat surua, pelkoa ja ahdistusta, mutta myös vihaa ja syyllisyyttä. On tärkeää, että heidät huomioidaan omina erillisinä perheenjäseninä ja myös he saavat aikuisen huomiota, joka usein vanhemmilta tahtoo jäädä huomioimatta.

Pienemmät sisarukset tarvitsevat konkreettisia heidän arkimaailmastaan tuttuja asioita joiden kautta asiaa voisi lähestyä. Esimerkkinä voidaan mainita satukirja "Kurreliini ja Maailman paras Isoveikka". Kirja on sairaanhoitaja, perheterapeutti Outi Abrahamssonin kirjoittama ja kuvittama sisaruutta käsittelevä satukirja.

Tiedon tarve muuttuu ajan myötä

Loukkaantuneen lapsen tai nuoren tilanteen edetessä ja selkiytyessä selkiintyy myös perheen tuen tarve. Lievemmissä loukkaantumisissa avun ja tuen tarve on yleensä akuutin vaiheen käytännön asioiden hoitamisessa.

Vaikeasti vammautuneen lapsen tai nuoren perhe tarvitsee pitkäaikaista tukea mm.

  • erilaisten korvausten hakemisessa (vakuutusyhtiöt, Kela),
  • kotiin tehtävien muutostöiden suunnittelussa ja toteutuksessa ja
  • päivähoito- ja kouluasioiden järjestämisessä.

Tuen tarjoamisessa tulee huomioida perheiden yksilöllinen tilanne. Osalle perheistä riittää tieto olemassa olevista palveluista esim. verkkosivujen kautta, mutta osa perheistä tarvitsee konkreettista apua esim. perhetyöntekijöiden tai muiden ammattihenkilöiden antamana.

Tuen ja ohjauksen tarve voi jatkua useitakin vuosia perheen omista voimavaroista ja tilanteista riippuen. Onkin tärkeää, että perheet saisivat sellaista tukea kuin he tarvitsevat, heille sopivaan aikaan.

Palvelupolkumalli-portaali

Perheen tukena olevien ammattihenkilöiden tehtävänä on kertoa perheille heille kuuluvista palveluista ja tukitoimista ja tarvittaessa ohjata niiden käytössä. Ammattihenkilöiden rooli on myös auttaa perheitä löytämään heille tärkeää ja tarpeellista tietoa.

Yksi kanava keskitetyn tiedon löytämiseen on Palvelupolkumalli-portaali, josta löytyy tietoa eritavoin tapaturmaisesti vammautuneiden lasten perheille sekä heidän kanssaan työskenteleville ammattihenkilöille.

Kirjoittaja:
Timo Rautiainen, toiminnanjohtaja
TATU ry

Päivitetty: