Huumevalistus
Huumevalistustyön tavoitteena on huumeiden käytön ehkäisy ja käytöstä aiheutuvien haittojen ehkäiseminen.
Viestintää on tarpeen kohdentaa eri kohderyhmille, joita ovat esimerkiksi nuoret ja heidän vanhempansa, huumeita satunnaisesti käyttävät ja huumeita kokeilevat ihmiset, huumeita ongelmallisesti käyttävät ihmiset, päätöksentekijät ja ammattilaiset sekä suuri yleisö. Erityistä huomiota on hyvä kiinnittää haavoittuvassa asemassa oleviin ja heidän tavoittamiseensa sekä heitä kohtaaviin toimijoihin.
Viestinnällä on tärkeä rooli päihteitä käyttäviin ihmisiin ja heidän palveluihinsa kohdistuvien kielteisten asenteiden ja ennakkoluulojen vähentämisessä. Negatiiviset asenteet voivat johtaa palveluiden käyttämättömyyteen ja vahvistaa syrjäytymisen kierrettä. Viestintää tarvitaan myös poliittisen päätöksenteon tukena, jotta päättäjät voivat nojata päätöksissään tutkittuun tietoon.
Huumevalistustyössä huomioitavaa
- Vaikuttava valistus ei sisällä pelottelua, uhkakuvia, shokkitaktiikoita, moralisointia, liioittelua, yksittäisiä valistusiskuja tai entisten päihteitä käyttävien ihmisten kuvauksia.
- Parhaimmillaan valistus on virittävää eli keskustelevaa, pohdintaan herättelevää dialogia osana arkiympäristöjä.
- Valistus toteutetaan muun työn osana ja tukena, se ei ole itsenäinen menetelmä.
- Olennaista on aktivoida kohderyhmä mukaan toimintaan sekä suunnitella ja toteuttaa viestintää yhdessä kohderyhmän kanssa.
- Kohdenna, ei siis samaa kaikille. Valitse viesti kohderyhmän mukaan.
- Pyritään vaikuttamaan suojaaviin ja riskitekijöihin.
Huumevalistusta eri konteksteissa
Päihdekasvatuksessa käytetään vuorovaikutuksellisia menetelmiä, joilla vahvistetaan nuoren ongelmanratkaisukykyä, kriittistä ajattelua sekä sosiaalisia taitoja. Päihdekasvatuksen tulee olla stigmatietoista, eli kiinnitetään erityistä huomiota neutraaleihin termeihin sekä puhetapaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että henkilökeskeinen (ihminen ensin) lähestymistapa huomioidaan opetuksessa ja keskusteluissa. Henkilökeskeinen lähestymistapa tarkoittaa, ettei henkilöstä, jolla on huumeriippuvuus, käytetä leimaavia termejä kuten "huumeiden väärinkäyttäjä", "päihderiippuvainen", "addikti" tai "huumeriippuvainen", vaan puhutaan ihmisistä, joilla on päihde- tai huumeriippuvuus, päihteitä käyttävistä ihmisistä tai päihderiippuvuudesta toipuneista ihmisistä.
Lähiyhteisöjä aktivoimalla edistetään yhteisöjen hyvinvointia ja osallisuutta, sosiaalisia suhteita sekä hyviä väestösuhteita. Yhteistyötä tehdään monialaisesti asukkaiden, kuntien toimijoiden, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Lähiyhteisö muodostuu useista eri toimijoista: tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat esimerkiksi päättäjät, koulut ja oppilaitokset, lasten vanhemmat, harrasteyhteisöt, jalkautuvan/etsivän työn toimijat, nuorisotyötä tekevät, seurakunta ja muut uskonnolliset yhteisöt, poliisi, sote-toimijat sekä koko naapurusto.
Idea on, että yhteisössä toteutetaan esimerkiksi kouluympäristöihin, yöelämään ja vanhemmuuteen kohdentuen laaja-alaisia, samanaikaisia toimivaksi todettuja toimia. Yhdistämällä useita toimia saadaan varmemmin vaikuttavuutta. Viestinnällä vahvistetaan kohderyhmien ja toimijoiden valmiuksia ja itse toimeenpanoa. Interventioita on tarpeen toteuttaa myös esimerkiksi yöelämässä, sillä niissä voidaan lyhyessä ajassa tavoittaa uusia kohderyhmiä ja myös huumeita ajoittaisesti käyttäviä henkilöitä.
Huumekuolemien ehkäisyn näkökulmasta viestintä on yksi tärkeä tapa lisätä huumeita käyttävien ihmisten tietoa eri huumausaineiden vaikutuksista ja yhdistelmäkäyttöön liittyvistä riskeistä sekä muistuttaa avun hälyttämisen ja ensiavun tärkeydestä. Pitkän aikavälin tavoite on ehkäistä huumeiden käyttöä ja käytön aloitusta sekä vähentää huumausaineiden käytöstä käyttävälle itselleen, hänen läheisilleen, yhteisöille ja koko yhteiskunnalle koituvia haittoja.
Mitä kampanjoissa kannattaa huomioida?
Suurelle yleisölle suunnattu kampanja huumehaittojen ehkäisystä ei välttämättä ole paras tapa tavoittaa huumeita käyttäviä ihmisiä. Lisäksi yksittäisten, irrallisten tietoiskujen käyttäminen ei ole suositeltavaa, koska esimerkiksi yhden kampanjan avulla ei voida saavuttaa pysyviä asennemuutoksia. Tämän vuoksi sisältöteemoja kannattaa pitää esillä jatkuvasti.
Huumeita käyttäviä ihmisiä on tarpeen ottaa mukaan kampanjoiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, sillä huumausaineita käyttävillä ihmisillä on usein tärkeää tietoa yliannostusriskeistä sekä yliannostuskuolemien ehkäisyyn liittyvistä haasteista.
Koulutusta ja viestintää on hyvä suunnata nuorille esimerkiksi peruskoulussa, koulukodeissa ja sijaishuollossa. Tietoa on tarpeen viedä enemmän sinne, missä nuoret ovat ja mistä huumeita ostetaan, kuten salattuun Tor-verkkoon. Yhtä lailla tietoa täytyy jakaa pintaverkossa, erityisesti sosiaalisen median kanavissa. Nuorille suunnatussa viestinnässä on puhuttava myös kokeilu- ja satunnaiskäytöstä ja niihin liittyvistä riskeistä.
Kampanjoinnin ja viestinnän onnistumisen todennäköisyys kasvaa, kun niiden yhteydessä on muita täydentäviä toimia. Viestintä kannattaa yhdistää muuhun yhteisöpreventioon ja yhteensovittaa kunnan ja alueen muuhun toimintaan.
