Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotevaste immuunipuutosdiagnostiikassa
Tetanustoksiini on jäykkäkouristusta aiheuttavan bakteerin Chlostridium tetanii tuottama proteiini. Kurkkumätää aiheuttava bakteeri Corynebacterium diphtheriae tuottaa difteriatoksiinia.
Rokotteet sisältävät jäykkäkouristus- ja kurkkumätäbakteerien erittämän myrkyn eli toksiinin vaarattomaksi tehtyä muotoa eli toksoidia. Rokottamalla aikaansaadut vasta-aineet sitoutuvat bakteerien tuottamiin myrkkyihin. Tällöin myrkyt eivät pääse aiheuttamaan kudosvaurioita esimerkiksi hermostossa tai sydänlihaksessa.
Kun epäillään immuunipuutosta kliinisen kuvan perusteella, tulisi potilaalta tutkia aiempien rokotusten seurauksena muodostuneet vasta-ainepitoisuudet tetanus- ja difteriatoksoideille.
Immuunipuutosdiagnostiikassa vasta-aineiden muodostumista tetanus- ja difteriatoksoideille käytetään, kun halutaan arvioida, onko tutkittavalla normaali T-soluista riippuva B-soluvaste.
Epäillyn immuunipuutoksen selvittämiseksi vasta-aineet mitataan seeruminäytteistä, jotka on otettu ennen rokotusta ja rokotuksen jälkeen. Tetanus- ja difteriavasta-ainepitoisuuden mittaamiseen käytetään määrityksiä 2738 S-ClteAb (tetanus) ja 1253 S-CodiAb (difteria). Immuunipuutosdiagnostiikassa tulee aina arvioida myös vasteet 23-valenttiselle pneumokokkipolysakkaridirokotteelle.
Ohjeet rokotevasteen mittaamiseen
- Ota seeruminäyte ennen rokotusta ja 2–4 viikkoa rokottamisen jälkeen, kuitenkin viimeistään 2 kuukauden kuluessa.
- Samasta näytteestä voidaan mitata sekä tetanus- ja difteriatoksoidi- että pneumokokkipolysakkaridivasta-aineet.
Tetanus- ja difteriavasta-ainemääritysten tulkinta
Tutkittavalla katsotaan olevan riittävät suojaavat vasta-ainetasot, jos ennen rokotusta mitattujen vasta-aineiden pitoisuus on
- tetanukselle ≥ 0,1 IU/ml
- difterialle ≥ 0,1 IU/ml
Jos tutkittavalla ei ole suojaavia vasta-ainetasoja tetanus- ja difteriatoksoideille, mitataan vasta-ainepitoisuudet myös rokotuksen jälkeen otetusta näytteestä.
Rokotevasteen tulkitaan olevan normaali, mikäli vasta-aineiden pitoisuus nousee rokotuksen jälkeen kolminkertaiseksi.
Tutkittavalla katsotaan olevan riittävät pitkäaikaisesti suojaavat vasta-ainetasot, jos rokotuksen jälkeen mitattujen vasta-aineiden pitoisuus on
- tetanukselle ≥ 1 IU/ml
- difterialle ≥ 1 IU/ml
Positiivisena, luotettavasti kliiniseltä taudilta suojaavana vasta-ainepitoisuutena pidetään yleisesti pitoisuutta, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 0,1 IU/ml sekä tetanuksen että difterian osalta. Pitoisuuden, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 1 IU/ml katsotaan merkitsevän hyvää pitkäaikaista suojaa.
Suomalaisessa vuosina 2000–2001 kerätyssä seerumiaineistossa vasta-aineiden pitoisuus ylitti suojaavana pidetyn pitoisuuden 0,1 IU/ml tetanuksen osalta yli 95 prosentilla ja difterian osalta noin 80 prosentilla 30–49-vuotiaista aikuisista [1]. Vanhemmissa ikäryhmissä vasta-ainepitoisuudet olivat suojaavalla tasolla pienemmällä osalla etenkin difterian osalta [1].
Tetanus- ja difteriavasta-aineiden pitoisuus laskee rokottamisen jälkeisestä tasosta arvion mukaan 10 prosenttia vuodessa [2]. Kun suojaavan tason rajana pidetään pitoisuutta 0,1 IU/ml, rokotuksen jälkeisen vasta-ainepitoisuuden tulisi olla suurempi tai yhtä suuri kuin 1 IU/ml, jotta tetanus- ja difteriavasta-aineet säilyisivät suojaavalla tasolla seuraavan 20 vuoden ajan [1].
Viitteet
1. Ölander RM, Auranen K, Härkänen T, Leino T. High tetanus and diphtheria antitoxin concentrations in Finnish adults – time for new booster recommendations? Vaccine. 2009 Aug 27;27(39):5295–8.
2. Simonsen O, Badsberg JH, Kjeldsen K, Møller-Madsen B, Heron I. The fall-off in serum concentration of tetanus antitoxin after primary and booster vaccination. Acta Pathol Microbiol Immunol Scand C. 1986 Apr;94(2):77–82.
