Pneumokokkirokotevaste immuunipuutosdiagnostiikassa (polysakkaridi)

Immuunipuutosdiagnostiikassa rokotevasteiden arvion tulee aina sisältää vasteet 23-valenttiselle pneumokokkipolysakkaridirokotteelle, koska infektioalttiutta aiheuttavissa immuunipuutoksissa nämä vasta-ainepitoisuudet jäävät herkimmin mataliksi. 

Potilaat, joilla on perinnöllinen puutos kyvyssä muodostaa vasta-aineita polysakkaridiantigeeneille, kärsivät toistuvista kapselillisten bakteerien aiheuttamista infektioista (esim. Streptococcus pneumoniae). 

Ohjeet pneumokokkivasta-ainemäärityksen valintaan

Rajoitukset pneumokokkipolysakkaridirokotevasteen tulkinnassa

Pneumokokkipolysakkaridirokotteelle muodostuva vasta-ainevaste muodostuu 4 viikon kuluessa rokottamisesta. Tämän vuoksi seeruminäyte kannattaa ottaa aikaisintaan 4 viikkoa rokottamisen jälkeen, kuitenkin viimeistään 2 kuukauden kuluessa.

Polysakkaridirokotteella aikaansaatujen vasta-aineiden pitoisuuden perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä siitä, onko rokotettu yksilö suojassa pneumokokkitaudeilta. Rokotevasteiden tulkinnassa käytettävä raja-arvo 0,35 µg/ml ei kuvasta yksilön suojan tasoa. Raja-arvoa käytetään diagnostisena kriteerinä, jonka perusteella arvioidaan potilaan kykyä muodostaa vasta-aineita polysakkaridiantigeeneille. 

Jos potilas on saanut aiemmin pneumokokkikonjugaattirokotteen, tulee vastetta pneumokokkipolysakkaridirokotteelle tulkita vain konjugaattirokotteeseen sisältymättömiä serotyyppejä vastaan. Näitä ovat 2, 8, 10A, 11A, 12F, 15B, 17F, 20 ja 33F. Vastetta tulkitaan määrityksellä 6296 S-SpnAbNV.

Pneumokokkipolysakkaridirokotevasteen tulkinta 

Määritystä 6297 S-SpnAbVT (serotyypit 1, 4, 5, B, 7F, 9V, 14, 18C, 19F, 23F) käytetään polysakkaridirokotteen vasteen mittaamiseen silloin, kun potilas on saanut pneumokokkipolysakkaridirokotteen, mutta ei pneumokokkikonjugaattirokotetta. Näin siksi, että määritettävät serotyypit sisältyvät kumpaankin rokotteeseen.

Rokotevaste tulkitaan normaaliksi, jos tutkituista 10 serotyypistä yli puolella (6-10) vasta-aineiden pitoisuus on suurempi kuin 0,35 µg/mL.  

Kun potilas on saanut sekä polysakkaridirokotteen että konjugaattirokotteen, rokotevastetta polysakkaridirokotteelle arvioidaan määrityksen 6296 S-SpnAbNV perusteella.

Rokotevaste tulkitaan normaaliksi, jos tutkituista 9 serotyypistä yli puolella (5-9) vasta-aineiden pitoisuus on suurempi kuin 0,35 µg/mL. 

Rajapintaisten tapausten tulkinta

Rajapintaisissa tapauksissa arvioidaan lisäksi, kuinka suurelle osalle määritetyistä serotyypeistä tutkittavilla on vasta-aineita yli raja-arvon, jonka alapuolelle jää vain 5 prosenttia verrokkiryhmän vasta-ainepitoisuuksista [1]. 

Rokotevasteen katsotaan olevan normaali, mikäli vasta-aineiden pitoisuus on yli puolella tutkituista serotyypeistä suurempi kuin viiden prosentin persentiiliä vastaava serotyyppikohtainen vasta-ainepitoisuus.

Jos laboratoriolöydökset ovat rajapintaisia, kliininen taudinkuva on ratkaiseva immuunipuutoksen diagnostiikassa.

Raja-arvojen merkitys immuunipuutosdiagnostiikassa

Tämänhetkisen tiedon perustella immuunipuutosdiagnostiikassa on perusteltua käyttää normaalin rokotevasteen raja-arvona pitoisuutta 0,35 µg/mL. 

Vastaavia tiukkoja raja-arvoja rokotevasteiden tulkinnassa ovat käyttäneet myös brittiläiset tutkimukset, jotka osoittavat IgG-korvaushoidon elinikää merkittävästi pitkittävän tehon [2]. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa nähtävät korkeammat raja-arvot perustuvat julkaisemattomiin aineistoihin [3]. 

Kliinisessä työssä pitkäaikaisen IgG-korvaushoidon vakavia sivuvaikutuksia nähdään etenkin niillä potilailla, joilla rokotevasteiden tulkinta on ollut vähiten tiukkaa.

THL pyrkii lähivuosien aikana keräämään kattavan suomalaisen potilasaineiston, jonka perusteella pystytään tarkentamaan määritysten 6297 S-SpnAbVT ja 6296 S-SpnAbNV tulosten tulkinnassa käytettävää raja-arvoa, mahdollisesti serotyyppikohtaisesti. 

Polysakkariridokotevasteen tulkinnassa käytettävä viitearvoaineisto

Viitearvoaineisto perustuu suomalaisilla lapsilla (2-6-vuotiaat, n=56; 7-17-vuotiaat, n=33) ja aikuisilla (yli 18-vuotiaat, n=61) ennen ja jälkeen pneumokokkipolysakkaridirokotuksen mitattuihin vasta-ainepitoisuuksiin. 

Viitearvotaulukkoon on kerätty pneumokokin IgG-luokan vasta-ainepitoisuuksien (μg/ml) geometriset keskiarvot (GMC). Persentiili ilmaisee pitoisuuden, jonka alapuolelle verrokkiryhmän pitoisuuksista jää 5 prosenttia. Nousukerroin on laskettu ennen ja jälkeen rokotuksen geometristen keskiarvojen suhteesta. 

• Viitearvot 6297 S-SpnAb (VT), Streptococcus pneumoniae (serotyypit 1, 4, 5, 6B, 7F, 9V, 14, 18C, 19F ja 23F) (pdf 309 kt)
• Viitearvot 6296 S-SpnAb (NV), Streptococcus pneumoniae (serotyypit 2, 8, 10A, 11A, 12F, 15B, 17F, 20 ja 33F) (pdf 309 kt)

Viitteet 

1.    Borgers H, Moens L, Picard C, Jeurissen A, Raes M, Sauer K, Proesmans M, De Boeck K, Casanova JL, Meyts I, Bossuyt X. Laboratory diagnosis of specific antibody deficiency to pneumococcal capsular polysaccharide antigens by multiplexed bead assay. Clin Immunol. 2010 Feb;134(2):198– 205. 
 
2.    Seppänen M, henkilökohtainen tiedonanto prof Helen Chapel, Oxford, prof Dinakantha Kumararatne, Cambridge, prof Stephen Jolles, Cardiff.
 
3.    Beck SC. Making sense of serotype-specific pneumococcal antibody measurements. Ann Clin Biochem 2013 June; 50(6):517–9.