Esimerkkitapauksia tuberkuloosin jäljittämisestä
Tällä sivulla
Työikäisen maahanmuuttajan tuberkuloosi
EU:n ulkopuolelta korkean TB-ilmaantuvuuden maasta kotoisin oleva 43-vuotias mies saapui Suomeen toukokuun alussa ja työllistyi siivousalalle. Työterveyshuollon tekemä terveystarkastus oli puutteellinen eikä keuhkokuvaa otettu.
Vajaa vuosi myöhemmin henkilö hakeutui lääkärin tutkimuksiin pitkittyneen yskän vuoksi. Keuhkokuvassa ilmeni molemmissa keuhkoissa laajat, tuberkuloosiin sopivat muutokset ja kookas, noin 5 cm kokoinen ontelo oikealla.
Yskösvärjäys oli positiivinen. Pikaherkkyystesti osoitti kannan olevan herkän rifampisiinille. Tuberkuloosiviljelystä tehdyssä herkkyysmäärityksessä M. tuberculosis -kanta oli samoin herkkä tavanomaisille tuberkuloosilääkkeille.
Oireet alkaneet jo vuotta aiemmin
Lähipiirin antamien tietojen mukaan oireet ja yskä olivat alkaneet jo vuotta aiemmin. Värjäyspositiivisuuden ja keuhkokuvalöydösten perusteella tartuntariski oli suuri. Oireiden ja laajojen keuhkokuvamuutosten perusteella altistusajaksi määritettiin koko edeltävä vuosi.
Sairastunut kuului TB-riskiryhmään, sillä lähipiirin mukaan miehellä oli esiintynyt alkoholin ja suonensisäisten huumeiden käyttöä viime vuosina.
Tuberkuloosille altistui potilaan kotimaassa 4 aikuista perheenjäsentä, joille asiasta ilmoitettiin THL:n kautta. Suomessa tuberkuloosille altistui potilaan vaimon lisäksi samassa taloudessa asuneet 6 aikuista ja 2 lasta.
Lentoreitti Suomeen tapahtui kolmella eri lennolla, joissa lentoaika ei ylittänyt yli 8 tuntia, joten THL ei käynnistänyt tartunnanjäljitystä lentomatkojen osalta.
Tartunnanjäljityksen tulos
Tartunnanjäljityksessä ilmeni, että ollessaan tartuttavassa vaiheessa hän toimi kotisiivoustyössä 3 kuukauden ajan, jolloin altistui 1 aikuinen ja 3 lasta. Sen jälkeen toisessa siivousfirmassa lentoasemalla 5 kuukauden ajan, jolloin altistui 12 aikuista.
Suomessa altistuneet aikuiset olivat kaikki yli 35-vuotiaita, terveitä ja oireettomia. Kenelläkään heistä ei todettu keuhkokuvassa tuberkuloosiin viittaavia muutoksia. Heille annettiin tietoa tuberkuloosin oireista, mutta seurantaa ei jatkettu.
Kaikki viisi altistunutta lasta olivat kouluikäisiä. Kaikkien keuhkokuvat olivat normaalit, mutta IGRA-testi oli kahdella yli 1 U/ml. Heidät lähetettiin lastentautien poliklinikalle. Sairauteen viittaavaa ei todettu, ja lapset saivat latentin tuberkuloosi-infektion hoidon.
Nuoren miehen pleuriitti
20-vuotias kantaväestöön kuuluva nuori mies hakeutui tutkimuksiin toukokuun puolivälissä noin viikon kestäneen kuivan yskän, lämpöilyn, rintapiston ja hengenahdistuksen vuoksi.
Keuhkokuvassa todettiin oikealla pleuranestettä, keuhkoparenkyymissä ei ollut muutoksia.
Potilas lähetettiin tutkimuksiin yliopistollisen sairaalan keuhko-osastolle. Pleurapunktiossa todettiin pleuranesteen olevan eksudaattia, solukuva oli lymfosyyttivoittoinen. Pleuranesteen TB-värjäys ja TbNhO-osoitus olivat negatiiviset. Pleurabiopsiassa nähtiin granulomatoottinen tulehdus, biopsian TB-värjäys oli negatiivinen, mutta TbNhO-osoitus oli positiivinen ja rifampisiinin pikaherkkyystesti osoitti kannan olevan herkän rifampisiinille.
Kolmena perättäisenä aamuna kerätyt TB-yskösvärjäykset ja laadukkaimmasta yskösnäytteestä tehty TbNhO-osoitus olivat negatiivisia. Potilaalle aloitettiin neljän peruslääkkeen yhdistelmähoito.
Potilas oli HIV-negatiivinen, eikä hänellä ollut puolustusjärjestelmää heikentäviä taustasairauksia. Hän tupakoi satunnaisesti lähinnä viikonloppuisin. Alkoholia kului tuolloin myös humalatilaan saakka.
Nuorella, kantaväestöön kuuluvalla henkilöllä oli tuberkuloottinen pleuriitti. Kyseessä ei ollut tartuttava keuhkotuberkuloosi vaan keuhkojen ulkopuolinen tauti. Tartunnanjäljitys tehtiin tartunnan lähteen löytämiseksi. Nuorukainen oli saanut tartunnan todennäköisimmin 6 kuukautta – 2 vuotta ennen sairastumista.
Tartunnanjäljityksen kulku pleuriittitapauksessa
Hoitovastuussa oleva keuhko-osaston lääkäri otti yhteyttä sairaanhoitopiirin tartuntatautivastuulääkäriin. Sovittiin, että yksikön tehtävään nimetty hoitaja tekee haastattelun.
Lisäksi sovittiin, että sairaanhoitopiirin tartuntatautivastuulääkäri on tarvittaessa yhteydessä opiskelupaikkakunnan ja kotipaikkakunnan tartuntatautivastuuhenkilöihin sekä opiskeluterveydenhuoltoon ja tarpeen mukaan myös oppilaitoksen rehtoriin.
Hoitaja haastatteli nuorukaista useita kertoja varmistuakseen saadun tiedon luotettavuudesta. Nuorukainen oli muuttanut pois kotoa yhdeksän kuukautta aiemmin, edellisen vuoden syyskuussa, aloittaessaan opiskelun toisen kaupungin ammatillisessa oppilaitoksessa.
Mahdollisten altistuneiden kartoitus
Kantaperheeseen kuului vanhempien lisäksi kaksi sisarusta, jotka olivat 16- ja 18-vuotiaat. Nuorukainen oli käynyt kotonaan syyslomalla lokakuussa viikon ajan ja joululomalla kahden viikon ajan.
Kaikki perheenjäsenet vaikuttivat nuorukaisen antamien tietojen perusteella terveiltä, mutta heidät ohjattiin asuinpaikkakunnan terveyskeskukseen oirekyselyä ja keuhkokuvausta varten. Keuhkokuvat olivat kaikilla perheenjäsenillä normaalit eikä jatkotutkimuksia tarvittu.
Nuorukainen asui kahden muun opiskelijan kanssa 60 m² soluasunnossa. Kullakin oli omat makuuhuoneet, mutta avokeittiö oleskelutiloineen ja saniteettitilat olivat yhteiset. Asunnossa oli painovoimanmukainen ilmanvaihto. Sairastuneen haastattelussa ilmeni, että kämppäkaverit harrastivat aktiivisesti koripalloa ja olivat viikonloppuisinkin paljon pelimatkoilla.
Kumpikaan ei ollut yskinyt huomiota herättävästi, muutama tavanomainen, viikossa parantunut flunssa oli ollut kaikilla kolmella ennen joulua. Nämä 19- ja 21-vuotiaat kämppäkaverit ohjattiin tutkimuksiin asuinpaikkakunnan terveyskeskukseen. Heille tehtiin oirekysely ja keuhkokuvaus, joissa ei löytynyt moitittavaa.
Sairastuneen opiskelu oli sekä lähiopiskelua että verkkokurssien suorittamista. Yhteisiä luentoja oli keskimäärin kolmena päivänä viikossa, viisitoista tuntia viikossa ja niille osallistui sairastuneen lisäksi 15 opiskelijaa ja opettajia oli viisi. Luennot olivat uudessa oppilaitoksessa, noin 30 m² kokoisessa luokassa, jossa oli koneellinen ilmastointi.
Nuorukaisella ei ollut käsitystä siitä, että kukaan ryhmän jäsenistä olisi erityisesti yskinyt tai ollut sairauden vuoksi pitkään pois opiskeluista. Sovittiin, että tälle ryhmälle järjestettäisiin infotilaisuus, tehtäisiin oirekysely ja keuhkokuvaus, mikäli tartunnanlähdettä ei muualta saataisi selville.
Sairastunut ei seurustellut ja ystäväpiiri oli pieni. Mitään säännöllisiä harrastuksia ei ollut. Syyslukukaudella sairastunut oli viettänyt aikaa kahden työharjoittelussa olevan ystävän kanssa. Heidän kanssaan katsottiin elokuvia, käytiin jääkiekkomatseissa ja paikkakunnan baareissa ja musiikkitapahtumissa.
Tartunta illanvietoista
Viikonloppuisin sairastuneen asunnossa oli mahdollisuus pitää muutaman kerran isompia juhlia kämppäkavereiden ollessa pelimatkoillaan. Tuolloin harrastettiin myös kannabiksen polttelua. Vesipiipun ja kannabiksen oli tuonut mukanaan kaverin kaveri, jonka sairastunut muisteli olleen silmiinpistävän laiha. Hänellä oli ollut myös ikävän kuuloista ”tupakkayskää”.
Illanistujaisia oli ollut neljänä viikonloppuna, syyskuun puolivälissä, lokakuun alussa ja lopussa sekä marraskuun puolivälissä. Tapaamiset venyivät tavallisesti lauantai-illasta sunnuntain aamuyön tunneille. Marraskuun jälkeen juhlinta oli loppunut, sillä opinnot eivät edistyneet ja nuorukaiselle tuli kiire ottaa kiinni menettämiään kurssisuorituksia. Kahta ystävää sairastunut oli tavannut edelleen noin joka toinen viikonloppu.
Haastattelun perusteella päädyttiin ensisijaisesti hakemaan tartunnan lähdettä bileporukasta. Sairastunut nimesi kaikki paikalla olleet henkilöt. Heitä oli aiemmin mainittujen kahden kaverin lisäksi kolme muuta.
Nämä viisi henkilöä haastateltiin puhelimitse ja heidät ohjattiin tutkimuksiin asuinpaikkakunnan terveyskeskukseen. Vesipiipun omistajalta löytyi keuhkokuvauksessa onteloiva, laaja-alainen keuhkotuberkuloosi. Tätä tartunnanlähdettä hoidettiin samassa sairaalassa, jossa indeksitapaus diagnosoitiin.
Tartunnan lähteen yskösvärjäys ja TbNhO-osoitus ovat positiivisia, rifampisiinin pikaherkkyystesti osoitti kannan olevan herkän rifampisiinille. Potilaalle aloitettiin neljän lääkkeen yhdistelmähoito. Kyseessä oli suuren tartuntariskin potilas ja hänen tapauksensa ympärille tehtiin tartunnanjäljitystoimet sen mukaisesti.
Yliopistollisen sairaalan tartuntatautivastuulääkäri otti yhteyttä THL:n mykobakteerilaboratorioon ja toivoi nopeutettua M. tuberculosis -kantojen genotyypitystä epidemiologisen yhteyden osoittamiseksi. Tässä varmistuikin tapausten yhteenkuuluvuus.
Opintoryhmän tutkimisesta luovuttiin, sillä indeksitapaus ei ollut tartuttava eikä tartunnanlähteen haastattelussa tullut esille kanssakäymistä opiskeluryhmän kanssa.
Joukkoaltistus vanhainkodissa
82-vuotias vanhainkodissa asuva nainen sairastui ylähengitystieinfektioon tammikuussa. Influenssanäytteet olivat negatiiviset, mutta kuumeinen tauti kesti parin viikon ajan.
Jo ennen tätä hänellä oli ollut yskää ja ajoittain pientä lämpöilyä. Infektion jälkeen yskä pahentui ja rouva oli entistä väsyneempi. Hän ei ihan joka päivä jaksanut käydä ruokasalissa syömässä, mutta iltapäivisin hänet vietiin istumaan seurustelutiloihin.
Läheisen päiväkodin lapset kävivät kerran viikossa ilahduttamassa vanhuksia laulamalla ja juttelemalla, mikä oli kovasti vanhusten mieleen.
Helmikuun alusta rouva alkoi kuumeilla ja yskä muuttui entistä limaisemmaksi. Hän sai levofloksasiinikuurin keuhkokuumeajatuksella. Oireet lievittyivät, mutta palasivat muutaman viikon kuluttua. Maaliskuun alussa rouva lähetettiin keuhkokuvaukseen, jossa paljastui runsaat oikean keuhkon ylälohkon muutokset.
Muutosten joukossa oli yksittäinen pieni ontelo. Rouvasta tehtiin lähete keuhkoklinikkaan ja hänet kutsuttiin osastotutkimuksiin. Ysköksen värjäys oli positiivinen ja TbNhO-testi varmisti, että kyseessä oli tuberkuloosi. Lääkitys aloitettiin neljän peruslääkkeen yhdistelmällä. M. tuberculosis kasvoi viljelyssä ja varmentui täysin lääkeherkäksi.
Altistuneiden kartoituksen kulku
Keuhkoklinikan hoitava lääkäri totesi, että kyseessä on suuren tartuntariskin potilas, ja kirjasi tartunnanjäljityksen aloituspäätöksen. Tuberkuloosivastuuhoitaja sai tehtäväksi selvittää altistuneet.
Potilaan oireet olivat alkaneet vuoden vaihteessa, mutta tarkkaa ajankohtaa niiden alkamiselle ei potilas osannut sanoa. Altistusajaksi määritettiin 3 kuukautta taaksepäin potilaan tuberkuloosidiagnoosista siihen asti, kun hän joutui sairaalaan.
Mahdollisesti altistuneisiin kuuluivat toistuvasti vanhainkodissa vierailleet lähiomaiset, vanhainkodin yhteydessä toimivan päiväkodin lapset, vanhainkodin ja päiväkodin henkilökunta ja vanhainkodin asukkaita. Altistuneiden tiedot lähetettiin sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille ja kunnan tartuntataudeista vastaavalle lääkärille, joka jatkoi tartunnanjäljitystä.
Koska kyseessä oli joukkoaltistus, perusti kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri heti työryhmän suunnittelemaan tartunnanjäljityksen toimenpiteet.
Työryhmään kutsuttiin edustajat keuhkosairauksien yksiköstä (potilasta hoitava taho), sairaanhoitopiirin tartuntatautiyksiköstä (tartuntatautivastuulääkäri ja -hoitaja), kunnallisen terveydenhuollon tartuntatautivastuulääkäri ja -hoitaja, vanhainkodin henkilökunnan työterveyslääkäri ja -hoitaja sekä keskussairaalan lastenlääkäri. Ryhmässä sovittiin altistumistutkimusten toteuttamisesta, työnjaosta ja tiedottamisesta.
Huomio heti altistuneisiin lapsiin
Jo ennen työryhmän perustamista kiinnitettiin huomio altistuneisiin päiväkodin lapsiin. Kyseinen päivähoidon yksikkö toimi jakautuneena kahteen ryhmään, alle 4-vuotiaisiin ja 4–6-vuotiaisiin. Molemmista ryhmistä oltiin oltu mukana vanhainkotivierailuilla. Arvioitiin, että kerrallaan lapset olivat olleet paikalla puolesta yhteen tuntia, jolloin altistumisaikaa kertyi 6–13 tuntia. Kaikki lapset eivät kuitenkaan olleet mukana jokaisella kerralla.
Jouluna rouva oli viettänyt vuorokauden tyttärensä perheen luona, jonne olivat kokoontuneet myös rouvan lapsenlapset, joista yhdellä oli mukanaan 10 kuukauden ikäinen tyttärensä ja toisella kolmevuotias poikansa.
Ammattitehtävissä altistuneet
Kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri ja hoitaja kartoittivat yhdessä työterveyslääkärin kanssa merkittävästi altistuneita.
Vanhainkodin johtajan antamien työvuorolistojen ja henkilökunnan haastattelun perusteella kymmenen hoitajan ja yhden hoitajaharjoittelijan arvioitiin työskennelleen yhteensä yli 40 tunnin ajan potilaan kanssa läheisessä kontaktissa.
Lisäksi fysioterapeutti oli yskittänyt potilasta ja yksi hoitaja oli imenyt limaa potilaan hengitysteistä ilman hengityssuojaimia ja myös heidän arvioitiin olevan lähialtistuneita. Altistuneista viisi oli alle 35-vuotiaita ja yksi heistä oli raskaana.
Siivous oli ulkoistettu ja siivoojat vaihtuivat usein, kenenkään heistä ei arvioitu altistuneen yli 40 tunnin ajan. Kolme hoitajista työskenteli vuokrafirman kautta, ja heidän työterveyshuoltonsa oli eri yrityksessä. Heidät ohjattiin sinne työterveyslääkärin vastaanotolle.
Toimenpiteet työterveyshuollossa
Työnantajan kanssa sovittiin, että työterveyshuollossa tehdään altistuneiden alkuarvio, mutta varsinaiset seurantatutkimukset toteutetaan heidän kotikuntansa terveyskeskuksessa.
Altistuneet kutsuttiin viipymättä työterveyshuoltoon ja heidän sairauskertomuksiinsa kirjattiin tieto työssä tapahtuneesta altistumisesta. Työntekijöille kerrottiin tuberkuloosin oireista ja kehotettiin hakeutumaan tutkimuksiin herkästi. Erityisesti asiaa korostettiin raskaana olevalle ja kerrottiin keuhkojen röntgenkuvan tärkeydestä viimeisen raskauskolmanneksen alkupuolella.
Yhdellä työntekijällä esiintyi pitkittynyttä yskää ja limannousua ja häneltä katsottiin välittömästi keuhkojen röntgenkuva, kerättiin yskösnäytteet ja otettiin tulehdusverikokeet. Näissä ei todettu poikkeavia löydöksiä. Yksi altistuneista sairasti nivelreumaa, johon hänellä oli biologinen lääkehoito käytössä, minkä vuoksi laadittiin heti lähete reumapoliklinikalle latentin tuberkuloosi-infektion arvioon ja hoitoon.
Muut työntekijät olivat kotoisin kolmen eri lähikunnan alueelta ja heidän henkilötietonsa ilmoitettiin heidän kotikuntansa tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Lisäksi yhden harjoittelijan kotikunta sijaitsi 500 km päässä ja hänet päätettiin tutkia kunnassa, jossa hänen työpaikkansa vanhainkoti sijaitsi. Tämä kunta voi lähettää myöhemmin laskun tutkimuksista harjoittelijan kotikuntaan.
Alle 35-vuotiaille tehtiin IGRA-tutkimus 2 kuukautta viimeisen altistumisen jälkeen terveysasemalla. Tutkimuksissa todettiin yhdellä alle 35-vuotiaalla hoitajalla IGRA-arvo 3.8 IU/ml. Hänelle aloitettiin myöhemmin latentin tuberkuloosin hoito keuhkosairauksien poliklinikalla. Koska hänellä ei ollut aiempaa tuberkuloosialtistusta, laadittiin myös ammattitauti-ilmoitus ja toimitettiin työntekijän sairauskertomuskopiot työnantajan tapaturmavakuutusyhtiöön.
Altistuneiden lasten tutkiminen
Sukulaislapset
Keuhkoklinikan hoitaja selvitti altistuneiden lasten yhteystiedot rouvan tyttäreltä. Altistuneet lapset asuivat kahdella eri paikkakunnalla.
Keuhkolääkärin pyynnöstä hoitaja soitti heti lasten oman keskussairaalan lasten poliklinikalle, josta kehotettiin faksaamaan tiedot ja luvattiin kutsua lapset pikaisesti tutkimuksiin. Vanhemmat tavoitettiin nopeasti puhelimitse ja lapset pääsivät viikon sisällä poliklinikalle.
Lääkärintarkastuksessa todettiin 10 kuukauden ikäinen kukoistava lapsi, jonka keuhkokuva oli moitteeton ja laboratoriotutkimuksissa ei todettu poikkeavaa. Lapsi ei ollut saanut BCG-rokotusta. IGRA oli negatiivinen. Lapselle aloitettiin ehkäisevä lääkitys (isoniatsidi).
Jouluisesta altistumisesta oli kulunut kuukausi. Lääkitystä jatkettiin helmikuun loppuun, jolloin viimeisestä altistumisesta oli kulunut yli 2 kuukautta. Kliinisessä tarkastuksessa lapsi voi hyvin, kasvoi normaalisti ja IGRA oli edelleen negatiivinen. Tuberkuloositartuntaa ei todettu, joten ehkäisevä lääkitys lopetettiin ja lapselle annettiin BCG-rokotus. Seuranta lopetettiin, mutta perhettä muistutettiin lapsen tuberkuloosin oireista.
Toinen altistunut sukulaislapsi oli kolmevuotias. Hänen äitinsä oli kotoisin Thaimaasta, joten lapsi oli saanut synnyttyään BCG-rokotuksen. Lapsi oli hyväkuntoinen ja oireeton.
Ensimmäisellä tutkimuskerralla tammikuun lopussa ei todettu poikkeavaa, mutta uusituissa tutkimuksissa maaliskuun alussa IGRA oli selvästi positiivinen (B-TbIFNg 4.3 IU/ml). Lapsi oli täysin oireeton, ruokahalu ja kasvu hyvät ja keuhkokuva, lasko ja verenkuva normaalit, joten lisätutkimuksia tuberkuloosin etsimiseksi ei tarvittu.
Lapselle aloitettiin tuberkuloosi-infektion hoito. Eri vaihtoehdoista keskusteltiin vanhempien kanssa ja päädyttiin isoniatsidi-rifapentiiniyhdistelmään. Lapsi sai ensimmäisen annoksen poliklinikalla ja seuraavat omassa neuvolassa kerran viikossa yhteensä 12 viikon ajan.
Kun tutkimukset oli saatettu loppuun, lasten poliklinikalta toimitettiin tiedot indeksitapauksen kotikunnan tartuntatautivastuulääkärille.
Päiväkotilapset
Koska kyseessä oli joukkoaltistus, päätettiin kaikki vanhainkodissa esiintymässä käyneet 21 lasta tutkia samalla tavalla, arvioimatta täsmällistä altistumisaikaa.
Koska altistuminen oli tapahtunut isossa huonetilassa ja altistumisajat olivat lyhyitä, ei lapsia ohjattu poliklinikkatutkimuksiin vaan lasten tutkimukset järjestettiin päiväkodissa (haastattelu ja IGRA). Ehkäisevää lääkehoitoa ei katsottu tarpeelliseksi.
Tiedottaminen vanhemmille ja medialle
Kunnan tartuntatautilääkäri laati tiedotteen altistuneiden lasten vanhemmille, ja se lähetettiin sähköpostitse päiväkodin tiedotusjärjestelmän kautta. Vanhemmille kerrottiin seuraavalla viikolla järjestettävästä tiedotustilaisuudesta ja päiväkodin nettisivuilta löytyvästä informaatiosta.
Kunnan tiedotussihteeri laati lehdistötiedotteen, joka julkaistiin saman tien paikallislehden verkkosivuilla. Sekä sieltä että päiväkodin nettisivuilta oli linkki THL:n tuberkuloosisivuille sekä tuberkuloosi.fi -sivustolle.
Tiedotustilaisuudessa keskussairaalan lastenlääkäri kertoi lasten tartunnan olevan epätodennäköinen, mutta koska tuberkuloosi on lapsella vaarallinen ja nopeasti etenevä sairaus, tutkimukset järjestettäisiin pikaisesti. Hän kertoi lasten tuberkuloosin oireista ja lapsille järjestettävistä tutkimuksista.
Paikalla oli myös kunnan tartuntatautihoitaja, joka yhdessä keskussairaalasta jalkautetun lasten erikoissairaanhoitajan ja laboratoriohoitajan kanssa tuli seuraavalla viikolla päiväkotiin. Lapsille varattiin hoitajien tutkimusajat joko heti tiedotustilaisuudessa tai puhelimitse.
Hoitajat haastattelivat vanhemmat käyttäen valmista lomaketta, punnitsivat lapset, ja laboratoriohoitaja otti verinäytteen IGRA-testiä varten. Yhdellä lapsista todettiin painon laskeneen verrattuna kahden kuukauden takaiseen neuvolapainoon; hänet ohjattiin keskussairaalan poliklinikalle tutkimuksiin. Muut lapset olivat oireettomia.
Lasten IGRA-tulokset olivat alle 1.0 IU/ml, lukuun ottamatta yhtä, josta ei saatu tulosta. Lapsi lähetettiin keskussairaalan poliklinikalle tutkimuksiin. Hän oli oireeton, keuhkokuvassa ei todettu poikkeavaa, ja uusittu IGRA-testi oli alle 1.0 IU/ml.
Kun viimeisestä altistumistilanteesta oli kulunut 2 kuukautta, tutkimukset uusittiin. Yhdelläkään lapsella ei todettu tartuntaa. Tämä tiedotettiin päiväkodin nettisivuilla.
Altistuneet aikuiset sukulaiset
Altistuneista aikuisista sukulaisista vain potilaan tytär ja hänen miehensä olivat viettäneet yli 40 tuntia yhdessä rouvan kanssa tartuttavuusjaksona.
Terveyskeskuksen tartuntatautihoitaja haastatteli heidät puhelimitse ja heistä otettiin keuhkokuva. Molemmat olivat oireettomia ja röntgenkuvauksessa ei ollut löydöksiä. Molemmille annettiin informaatio tuberkuloosin oireista ja miten tulee menetellä, jos tulee oireita jatkossa. Seurantoja ei tarvittu, koska he eivät kuuluneet eri asuinpaikan vuoksi perhepiiriin.
