Itsemurhien ehkäisy

Mies on metsässä reppu selässä.

Itsetuhoisuuteen liittyy riskiä lisääviä ja myös suojaavia taustatekijöitä. Keskiössä ovat yksilölliset psyykkiset tekijät, jotka yhdistyvät lähipiirin vuorovaikutussuhteisiin sekä laajempiin sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tekijöihin.

Itsetuhoisuus ilmenee joko epäsuorasti riskinottona tai kuoleman toiveina tai suoraan itsemurha-ajatuksina sekä joskus myös yrityksinä, joista osa johtaa itsemurhaan. Itsetuhoisuus ei väistämättä tarkoita itsemurhakuolemaa, vaan asioiden kulkuun on monessa kohdin mahdollista puuttua ja siten itsemurhia voidaan estää.
Työkaluja itsemurhien ehkäisyyn

Itsemurhien vastuullinen uutisointi

Itsemurhien käsittelytapa mediassa vaikuttaa siihen, miten ja kuinka paljon itsemurhia tehdään. Itsemurhasta uutisoitaessa tulee ottaa huomioon erinäisiä asioita, jotta uutisointi ei osaltaan lisäisi itsemurhia.
Muistilista itsemurhista uutisointiin (pdf 34 kt)

Yleisyys Suomessa

Itsemurha-ajatukset eivät ole harvinaisia. Haastattelututkimusten mukaan joka kuudes on joskus elämänsä aikana ajatellut tekevänsä itsemurhan. Vuoden aikana itsemurha-ajatuksia on kahdella tai kolmella sadasta. Suurimmalla osalla nämä ajatukset ovat nopeasti ohimeneviä.

Kun haastattelututkimuksessa on voitu ottaa huomioon myös ne itsemurhayritykset, jotka eivät johda hoitoon hakeutumiseen, vuosittain itsemurhayrityksiä on ollut yhdellä sadasta. Itsemurhayritysten riskitekijät ovat samanlaisia kuin itsemurhien, mutta alkoholiongelmiin ja persoonallisuushäiriöihin liittyvän impulsiivisen käyttäytymisen osuus on itsemurhayrityksissä suurempi.

Itsemurhakuolleisuus suureni vuoteen 1990 asti. Sen jälkeen itsemurhakuolleisuus on tasaisen hitaasti pienentynyt. Vaikka itsemurhat ovat harvinaistuneet voimakkaasti viime vuosina, itsemurhien ehkäisy on edelleen ajankohtaista.

Kuvan sisältö on selitetty leipätekstissä.

Itsemurhakuolleisuus Suomessa vuodesta 1921 vuoteen 2021.

Taustatekijät

Itsetuhoisuus muodostuu vähitellen kasaantuvista riskitekijöistä, kuten mielenterveyshäiriöistä. Tämän lisäksi usein myös suojaavat tekijät, kuten sosiaalinen tukiverkosto, heikentyvät vähitellen ja lopulta puuttuvat. Itsemurhaan johtavassa kehityskulussa on lähes aina kyse kasaantuvista elämän ongelmista. Itsemurhien riskejä ovat muun muassa:

aikaisemmat itsemurhayritykset ja riittämätön apu
mielenterveyden häiriöt – etenkin masennus
lähipiirissä tapahtuneet itsemurhat ja läheisten sairastamat mielenterveyden häiriöt
päihdeongelmat
pitkäaikaiset, etenkin kipua aiheuttavat, sairaudet
yhteiskunnan arkielämästä syrjäytyminen
elämän kriisit silloin, kun niihin liittyy näköalattomuutta, toivottomuutta tai impulsiivisuutta

Itsemurhavaara voi näyttäytyä itsetuhoisen henkilön käyttäytymisessä ja toiminnassa. Itsemurhavaara on suuri, kun henkilö:

puhuu halustaan kuolla
etsii itselleen keinoa tappaa
puhuu tuntevansa itsensä toivottomaksi tai merkityksettömäksi
puhuu olevansa umpikujassa tai tuntevansa sietämätöntä kipua
puhuu olevansa muille taakkana
lisää alkoholin tai lääkkeiden käyttöään
käyttäytyy ahdistuneesti, kiihtyneesti tai levottomasti
nukkuu liian vähän tai liian paljon
vetäytyy omiin oloihinsa tai tuntee itsensä etääntyneeksi
osoittaa raivoa tai puhuu kostavansa
liikkuu tunnetiloiltaan äärimmäisyydestä toiseen

Itsemurhan vaara on sitä suurempi, mitä useampi yllämainituista seikoista täyttyy. Vastaavasti, mikäli henkilöllä on runsaasti suojaavia tekijöitä, se vähentää itsemurhariskiä. Itsemurhalta suojaavia tekijöitä ovat muun muassa:

perhe ja perheen ulkopuolinen tukiverkosto ja muut merkitykselliset ihmissuhteet
fyysinen terveys
positiivinen mielenterveys; toiveikkuus, ongelmanratkaisu- ja coping -taidot, kognitiivinen joustavuus
hyvä itsetunto, yhteenkuuluvuuden tunne
hyvä stressin sietokyky

Hoito

Itsetuhoisen auttamisessa korostuu masennustilan tai muun mielialahäiriön, tekojen seurauksista piittaamattoman impulsiivisen käyttäytymisen, todellisuudentajun katoamisen, ahdistuneisuuden ja päihdeongelmien hyvä hoito. Hänellä on yleensä samaan aikaan monta mielenterveyshäiriötä sekä usein myös elimellisiä sairauksia tai oireita. Keskeistä on hoitosuunnitelman välitön laatiminen ja riittävän tiivis voinnin seuranta.

Ehkäisevässä työssä terveydenhuollon hoitojärjestelmän toiminnalla on suuri vaikutus, mutta myös yleisen kulttuurisen ja kasvatuksen ilmapiirin painopiste tulisi saada itsetuntoa ja elämänuskoa tukevaksi. Ystävillä, läheisillä ja keskinäisellä välittämisellä on tärkeä merkitys. Jokainen voi auttaa.