Mielenterveyshäiriöt
Mielenterveyden häiriö on yleisnimike erilaisille psykiatrisille häiriöille. Ne ovat oireyhtymiä, joissa on kliinisesti merkitseviä psyykkisiä oireita, joihin liittyy kärsimystä tai haittaa. Mielenterveyden häiriöt luokitellaan oireiden ja vaikeusasteiden mukaan. Vakavimmat häiriöt aiheuttavat subjektiivista kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä. Hyvän hoidon avulla vaikeastakin mielenterveyden häiriöstä kärsivä voi kuitenkin elää tyydyttävää elämää.
Mielenterveys voi kuormittua joissain elämän vaiheissa ja tilapäinen henkinen pahoinvointi vaikeassa elämäntilanteessa on aivan normaalia. Mielenterveyden järkkyessä on kuitenkin tärkeää, että häiriö tunnistetaan ja että siihen saadaan sopivaa hoitoa. Mielenterveyden häiriöissä on kyse useiden tekijöiden summasta. Usein jokin stressitekijä lopulta laukaisee häiriön, jonka puhkeamiselle muut tekijät ovat jo aiemmin luoneet pohjaa.
Mielenterveyden häiriöksi ei lueta tavanomaisia reaktioita, jotka liittyvät arkielämään, kuten normaali surureaktio menetystilanteessa. Reaktioita normaaleihin elämän vastoinkäymisiin ei pidä nähdä sairautena. Myöskään voimakas ristiriita, esimerkiksi vakaumuksessa tai mielipiteissä, yksilön ja muiden ihmisten välillä ei ole peruste mielenterveyshäiriön diagnosoinnille. Eri häiriöiden taustatekijöistä ja hoidosta löytyy tietoa kunkin häiriön omalta sivulta.
- Mielialahäiriöt
- Ahdistuneisuushäiriöt
- Psykoosit
- Syömishäiriöt
- Päihde- ja toiminnalliset riippuvuudet
- Elintavat ja mielenterveyshäiriöt
- Lasten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt
- Nuorten mielenterveyshäiriöt
Ehkäisevä mielenterveystyö
Mielenterveyden häiriöiden ehkäisyllä pyritään vähentämään tai poistamaan sekä yksilön että yhteisöjen mielenterveyttä vaarantavia tekijöitä ja rakenteita.
Mielenterveysongelmien syntymistä voidaan ehkäistä
- parantamalla ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita
- vähentämällä päihteiden käyttöä
- tarjoamalla apua perheiden ongelmiin
- tukemalla oppimisvaikeuksista koulussa kärsiviä lapsia ja nuoria
- puuttumalla kiusaamiseen, väkivaltaan ja hyväksikäyttöön
- ehkäisemällä syrjäytymistä
- kehittämällä elinympäristöä.
Psyykkisen oireilun tausta ja tunnistaminen
Psyykkisen oireilun taustalla saattaa olla psykososiaaliseen kehitykseen ja elämäntilanteeseen liittyviä kysymyksiä tai opiskeluun tai työhön liittyviä paineita. Myös ihmissuhteen luominen ja katkeaminen voivat aiheuttaa hankaluuksia.
Kuinka tunnistaa psyykkinen oireilu? Siihen voi liittyä muun muassa seuraavia ilmiöitä:
- voimakkaat ja yhtäkkiset muutokset käytöksessä
- vetäytyminen
- häiriökäyttäytyminen
- sensitiivisyys, herkkyys kritiikille
- itkuherkkyys
- selkeät keskittymisvaikeudet ja jatkuva levottomuus
- voimakkaat mielialan vaihtelut
- väsymys ja aloitekyvyttömyys
- opintomenestyksen tai työpanoksen heikkeneminen
- poissaolot työssä tai opiskelussa
- ongelmat suhteissa muihin ihmisiin
- somaattinen oireilu, huoli terveydestä
- hygienian heikkeneminen.
Mielenterveyshäiriöiden diagnosointi
Mielenterveyshäiriöiden diagnosoinnissa käytetään kahta psykiatrista tautiluokitusjärjestelmää, Maailman terveysjärjestön kehittämää ICD-järjestelmää ja Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen kehittämää DSM-järjestelmää. ICD-10 on suomalaisessa terveydenhuollossa käytössä oleva järjestelmä. Uusimmasta DSM-5-järjestelmästä ei tällä hetkellä ole saatavilla suomenkielistä versiota.
ICD-10 psykiatrian luokituskäsikirja
Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen DSM-5 -tautiluokitus (englanniksi)
