ICF-luokituksen koodit ja tarkenteet

ICF-luokituksen osa-alueissa on 1610 yksittäistä koodia kolmi- ja neliportaisella, 309 kaksiportaisella ja 34 yksiportaisella tasolla. Nämä luvut sisältävät vuosille 2011-2017 hyväksytyt päivitykset, joissa luokitukseen on lisätty 117 koodia ja poistettu 1 koodi.

Kullekin toimintakyvyn kuvauskohteelle on oma koodinsa, jossa on

• kirjaintunnus (b, s, d tai e)
• yksi–neliportainen numerotunnus
• tarkenteita.

Koodi on täydellinen vasta, kun siihen on liitetty tarkenne. Kuhunkin koodiin tarvitaan vähintään yksi tarkenne. Tarkenne liitetään koodin perään erottimella, joka on piste (.). Ympäristötekijöiden edistävissä tekijöissä käytetään pisteen sijasta plus-merkkiä (+).

ICF koodi = Etuliite + Numerokoodi + ICF Tarkenne

ICF-luokituksen tarkenteet

Ruumiin/kehon rakenteet (s):

Ensimmäinen tarkenne: vajavuuden suuruus

• 0 = ei vajavuutta
• 1 = lievä vajavuus
• 2 = kohtalainen vajavuus
• 3 = vaikea vajavuus
• 4 = ehdoton vajavuus
• 8 = ei määritelty
• 9 = ei sovellettavissa

Toinen tarkenne: vajavuuden luonne

• 0 = ei muutosta rakenteessa
• 1 = täydellinen puuttuminen
• 2 = osittainen puuttuminen
• 3 = ylimääräinen osa
• 4 = poikkeavat mitat
• 5 = epäjatkuvuus
• 6 = poikkeava asento tai sijainti
• 7 = laadullinen muutos rakenteessa, esim. nesteen kertymä
• 8 = ei määritelty
• 9 = ei sovellettavissa

Kolmas tarkenne: vajavuuden sijainti

• 0 = usealla alueella
• 1 = oikealla
• 2 = vasemmalla
• 3 = sekä oikealla että vasemmalla
• 4 = edessä
• 5 = takana
• 6 = tyvipuolella (proksimaalisesti)
• 7 = kärkipuolella (distaalisesti)
• 8 = ei määritelty
• 9 = ei sovellettavissa

Suoritukset ja osallistuminen (d) sekä ruumiin/kehon toiminnot (b):

Ympäristötekijät (e):

Tarkenteiden käyttö

ICF-luokituksen tarkenteita käytetään toimintakyvyn tarkempaan ilmaisuun. Tarkenne kuvaa ongelman tasoa. Sillä voidaan määrittää yksittäistä toimintakykyhavaintoa laadullisesti. Tarkenteella voi myös ilmaista yhteenvedon ongelman tasosta, kun yksittäisessä toimintakykyhavainnossa on erilaisten arvioiden ja mittareiden tuloksia.

Tarkenne voi kuvata yksittäisessä toimintakykyhavainnossa:

• suorituskyvyn tai -tason "määrää" (suorituksissa ja osallistumisessa, d-koodit) 
• henkilön toimintakykyä edistävää tai rajoittavaa tekijää (ympäristötekijöissä, e-koodit)
• vajavuuden suuruutta (ruumiin/kehon toiminnoissa, b-koodit)
• vajavuuden sijainnin, määrän tai luonteen ilmaisemiseksi (ruumiin/kehon rakenteissa, s-koodit)

Tarkenteiden käytössä on muistettava, että niitä ei ole kalibroitu arvioijien tai kuvauskohteiden välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että asteikon arvojen suhdetta mittanormaaliin ei ole määritelty. Myöskään mittareiden tuloksia ei ole muunnettu ICF-tarkenteiden asteikolle. Siten tarkenne on ammattilaisen oma laadullinen arvio ongelman suuruudesta. 

Viisiluokkainen yleisasteikko

Kun toimintakykyhavainnon tulos halutaan ilmaista tarkasti, käytetään viisiluokkaista yleisasteikkoa.

Asteikon tarkenteet valitaan joko laadullisten määreiden tai prosentuaalisen  0–100 asteikon avulla (jossa 0 on täysi toimintakyky ja 100 on täysi toimintarajoite).

Ympäristötekijöissä käytetään samaa asteikkoa, mutta tarkenteella määritetään joko rajoittavan tai edistävän tekijän määrää. Sillä ilmaistaan, kuinka suuri este on tai kuinka vahva kyseinen tekijä on edistäjänä. Edistävää tekijää kuvattaessa tarkenteen eteen lisätään plus -merkki (+).

• Tarkenne 0 = ei ongelmaa. Käytetään, kun ongelmaa ei ole lainkaan, se ei ole havaittavissa tai se on olematon (0–4 %)  
• Tarkenne 1 = lievä ongelma. Käytetään, kun ongelma on lievä, vähäinen tai matala (5–24 %)
• Tarkenne 2 = kohtalainen ongelma. Käytetään, kun ongelma on keskimääräinen (25–49 %)
• Tarkenne 3 = vaikea ongelma. Käytetään, kun ongelma on erittäin suuri (50–95 %)
• Tarkenne 4 = ehdoton ongelma. Käytetään, kun on suurin mahdollinen ongelma (96–100 %)

Kun tarkenteita 0–4 ei voida valita, käytetään tarkenteita 8 ja 9.

• Tarkenne 8 = ei määritelty. Käytetään, kun on toimintakyvyn ongelma, mutta sen suuruudesta ei ole riittävästi tietoa
• Tarkenne 9 = ei sovellettavissa. Käytetään, kun kuvauskohdetta ei voi arvioida lainkaan, eli siitä ei saada mitään tulosta.

Kaksiluokkainen asteikko

Kun toimintakykyhavainnon tulos halutaan ilmaista vain kaksiluokkaisesti (ei ongelmaa/on ongelma), käytetään tarkenteita 0 ja 8.

Näitä tarkenteita käytetään, kun ei ole voida ilmaista havaitun ongelman vaikeusastetta, vaan todetaan sen olevan esim. alentunut tai heikentynyt. Esimerkiksi henkilöllä on ongelma näkemisessä, mutta ei tiedetä, onko se lievä vai vaikea.

ICF - toimintakykytarkenteet Koodistopalvelussa

ICF-toimintakykytarkenteet -luokitusta käytetään sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmissä toimintakykytiedon rakenne-elementtinä kuvaamaan henkilön toimintakykyyn liittyviä toimintarajoitteita. Toimintakykytarkenteita käytetään THL - ICF Toimintakykykäsitteiden luokituksen mukaisten luokkien eli käsitteiden kanssa. Niillä ilmaistaan henkilön suoritustason ja -kyvyn määrää, hänen toimintakykyään rajoittavaa tai edistävää ympäristötekijää sekä hänen kehon rakenteensa vajavuuden määrää, luonnetta ja sijaintia. 

Tarkenneluokitus on julkaistu Koodistopalvelimella:
THL-ICF-toimintakykytarkenteet (Koodistopalvelu)

Esimerkkejä koodeista ja tarkenteista

• e5250.3 Asumispalvelut, jonka puute on henkilön toimintakykyä merkittävästi rajoittava tekijä
• e310+4 Lähiperhe, jonka tuki on henkilölle erittäin merkittävä
• d9202.14 Taiteet ja kulttuuri, joihin osallistumisessa henkilöllä on lieviä ongelmia avustajan kanssa, mutta ilman avustajaa täysin mahdotonta
• b280.1 lievä kipuaistimus
• s75010.412 Sääriluut, jotka puuttuvat kokonaan (amputoitu) vasemmalla puolella.

Koodistopalvelussa koodit merkitään isoilla kirjaimilla (esimerkiksi D450 Käveleminen), joten tietojärjestelmissä koodit näkyvät isoilla kirjaimilla.