Toimintakykymittarin kehittäminen

Hyvän ja luotettavan toimintakykymittarin kehittäminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi. Siksi se vaatii paljon aikaa ja osaamista.

• Mieti näitä ennen kuin alat kehittää mittaria
• Miten kehitän uuden mittarin?

Mieti näitä ennen kuin alat kehittää mittaria

Onko tarvitsemasi mittari jo olemassa?

• Erilaisia toimintakykymittareita on olemassa tuhansia. Selvitä ensin, onko sopiva mittari jo olemassa.
• Etsi mittareita sekä suomalaisesta että ulkomaisesta kirjallisuudesta. Kansainvälisellä tasolla on saatavilla paljon toimintakyvyn mittareita.

Mitkä ovat käyttöoikeudet?

Jos löydät käyttökelpoisen mittarin, huomioi seuraavat asiat:

• Selvitä mittarin käyttöoikeudet.
• Jos mittari on jollain muulla kielellä kuin suomeksi, se täytyy kääntää. Käännösprosessissa pitää noudattaa hyviä käytäntöjä ja dokumentoida se huolellisesti.
• Mittari pitää ottaa käyttöön sellaisenaan. Sitä ei saa muokata oman työpaikan käyttöön sopivaksi.
• Jos muokkaat mittaria, aikaisemmat tulokset mittarin pätevyydestä ja luotettavuudesta eivät välttämättä enää päde. Muokattu mittari pitää aina testata huolellisesti ennen käyttöönottoa. Testaaminen tapahtuu samalla tavalla kuin uuden mittarin kehittäminen.

Mitkä ovat resurssit kehittämiselle?

Jos et etsinnöistä huolimatta löydä sopivaa mittaria, harkitse uuden mittarin kehittämistä. Ennen kuin ryhdyt kehittämään mittaria, mieti seuraavia asioita:

• Toimintakykymittarin kehittäminen on erittäin vaativa prosessi. Onko siihen riittävästi taloudellisia ja tiedollisia resursseja?
• Onko työaikaa mahdollista ja järkevää sitoa pitkäaikaiseen kehittämistyöhön?

Miten kehitän uuden mittarin?

Mittarin kehittämisessä on useita vaiheita. Kaikki vaiheet täytyy käydä huolella läpi, jotta mittaustuloksiin voi luottaa.

Kun alat kehittää uutta toimintakyvyn mittaria, ota huomioon seuraavat asiat:

1. Mitä toimintakyvyn ominaisuutta mitataan?

Määrittele, mitä asiaa, ilmiötä tai ominaisuutta haluat mitata. Jos haluat mitata psykososiaalista toimintakykyä tai osallisuutta, kuvaa tarkasti, mitä tarkoitat näillä käsitteillä.

Määrittele ja rajaa mitattava ominaisuus selkeästi. Mittarin testauksessa selvitetään, miten hyvin se kattaa määritellyt ominaisuudet. Se on yksi osa mittarin validointia.

2. Kohderyhmät

Määrittele mittarin kohderyhmä. Lapsille tarkoitettu mittari on erilainen kuin aikuisille tarkoitettu mittari. 

Jos esimerkiksi haluat mitata yleisesti aikuisten sosiaalista toimintakykyä, keskity sosiaalisen toimintakyvyn yleisiin piirteisiin. Tällaisen globaalin mittarin avulla voi verrata eri ryhmien tuloksia.

Usein on tarpeen kehittää mittari jollekin tietylle ryhmälle, jotta sen erityispiirteet nousevat esiin.

3. Mittaamisen tarkoitus ja menetelmän valinta

Mieti, miksi haluat mitata juuri tätä ominaisuutta. Se vaikuttaa mittausmenetelmän valintaan.

Yhtä asiaa voi mitata monin eri tavoin. Ihminen voi kertoa itse kyselyssä, millaiseksi hän kokee kävelykykynsä. Hän voi osallistua haastatteluun tai kävelytestiin. 

Haluatko erotella sairaat terveistä tai palvelua tarvitsevat ihmiset heistä, jotka selviävät omin avuin? Silloin mittarin täytyy erotella ryhmiä toisistaan. 

Haluatko seurata muutoksia yli ajan, esimerkiksi palvelujen tai kuntoutuksen jälkeen? Silloin mittarin pitää tunnistaa yksilölliset muutokset.

4. Kysymykset, vastausasteikot ja pisteytys

Kun teet kyselylomaketta, listaa aluksi paljon erilaisia kysymyksiä. Kerää kysymyksiä muista samaa asiaa mittaavista mittareista, keksi niitä itse ja pyydä kysymysideoita asiantuntijoilta. Sinun täytyy ehdottomasti haastatella kohderyhmään kuuluvia ihmisiä, sillä he tietävät itse parhaiten, miten esimerkiksi sairaus vaikuttaa arkeen.

Kun olet muotoillut ja valinnut kysymykset, päätä vastausvaihtoehdot ja niiden pisteytys. Kun mietit pisteytystä, määrittele myös, miten koko mittarin tulos muodostuu. Muista dokumentoida kysymysten alkuperä ja valintaprosessi.

5. Pilotointi ja kenttätestaukset

Kun kysymykset, vastaukset ja pisteytys ovat valmiina, kokeile mittaria pienellä otoksella kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Tässä vaiheessa mittariin saattaa tulla muutoksia. Niinpä kokeilu eli pilotointi täytyy uusia niin monta kertaa kuin muutoksia ilmaantuu. Jos kysymykset on tarkoitettu sekä ihmisen itse täytettäväksi että haastatteluun, testaa molempia tiedonkeruumuotoja.

Laajempi kenttätestaus kannattaa tehdä vasta pilotoinnin jälkeen. Laajemman testauksena tarkoitus on tarkastella kysymysten toimivuutta ja määrää. Samalla saat tietoa puuttuvien vastauksien määrästä ja yksittäisten kysymysten pisteiden jakautumisesta.

Pohdi, saadaanko kaikilla kysymyksiä haluttua tietoa ja käytetäänkö kaikkia vastausvaihtoehtoja. Jos näin ei tapahdu, poista turhat kysymykset ja muotoile ne uudelleen.

Muista tarkastella aineistolla myös mittarin ulottuvuuksia ja rakenteen sisäistä yhteneväisyyttä tilastollisten menetelmien avulla.

6. Mittausominaisuuksien määrittäminen 

Testauksen jälkeen tehdään tieteellisiä tutkimuksia siinä kohderyhmässä, johon mittaria on tarkoitus käyttää. Tutkimuksilla tarkastellaan 

• mittarin kykyä mitata sitä, mitä sen on tarkoitus mitata (validiteetti)
• mittarin tarkkuutta (reliabiliteetti) ja 
• sen kykyä havaita käytännössä tärkeitä muutoksia (muutosherkkyys). 

Kaikkea tätä tietoa ei kuitenkaan voida saada yhdellä tutkimuksella. Mittarista kerääntyy vähitellen tietoa, kun sitä arvioidaan ja käytetään uusissa tutkimuksissa, uusilla kohderyhmillä ja uusien tutkijoiden tutkimuksissa.

7. Mittarin ylläpito ja jatkokehittäminen

Anna uudelle mittarille kuvaava ja yksiselitteinen nimi sekä tarvittaessa myös lyhenne. Varmista, ettei uuden mittarin nimi tai lyhenne ole liian samanlainen kuin jo olemassa olevilla mittareilla.

Julkaise uuden mittarin kehittämisprosessi tieteellisessä julkaisussa ja/tai muussa dokumentissa. Liitä julkaisuun mittarin lopullinen versio ja mittarin käyttöohjeet.

Mittarilla pitää olla aina vastuutaho, joka vastaa sen jatkokehittämisestä. Mittarille pitää myös luoda omat verkkosivut, josta löytyy kehittäjän yhteystiedot, mittarin ajantasainen versio sekä käyttö- ja pisteytysohjeet.

Lähteitä

De Vet HCW, Terwee CB, Mokkink LB, Knol DL. Measurement in medicine. Practical guides to biostatistics and epidemiology. Cambridge: Cambridge University Press, 2011. 

McDowell I. Measuring health. A guide to rating scales and questionnaires. 3rd edition. Oxford University Press, 2006.