Muovisten vesijohtojen haju- ja makuongelmat
Talousveteen voi irrota PEX-muovista valmistetuista vesiputkista hajua tai makua. PEX-muovista valmistettuja putkia on asennettu omakotitaloihin jo 1980-luvulta lähtien ja vesijohtoverkostoihin 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Uusissa kohteissa PEX-putket ovat asuntojen sisällä nykyään hyvin yleisiä.
PEX-putkien valmistus
PEX-putket ovat ristisilloitettua polyetyleeniä. Ristisilloitus voidaan tehdä peroksideilla (PEX-a), silaanimenetelmällä (PEX-b) tai säteilyttämällä (PEX-c).
PEX-putken valmistuksessa käytetään lisäksi erilaisia liuottimia, antioksidantteja, stabilisaattoreita ja liukuaineita. Putken valmistuksen lämpöprosessissa syntyy uusia kemiallisia aineita, jotka jäävät kiinni putkimateriaaliin.
Näitä kemiallisia aineita ja niiden hajoamistuotteita vapautuu aikaa myöten talousveteen. Jos putken valmistusprosessissa on ollut virhe, veteen voi irrota epämiellyttävää hajua ja makua. Aineita irtoaa veteen pieniä määriä myös putkista, joissa ei ole valmistusvirhettä.
PEX-putkista irtoavat aineet
Osa PEX-putkista irtoavista aineista tunnetaan hyvin, mutta osa varsinkin niiden hajoamistuotteista on vielä tunnistamatta. PEX-putkista talousveteen yleisimmin irtoavia aineita ovat:
- MTBE (metyyli-tert-butyylieetteri)
- ETBE (etyyli-tert-butyylieetteri)
- TAME (tert-amyylimetyylieetteri)
- TBA (tert-butanoli)
- Erilaiset antioksidanttien hajoamistuotteet
Yksittäisissä ongelmakohteissa talousvedessä saattaa esiintyä myös pieniä pitoisuuksia liuottimia, kuten ksyleeniä ja styreeniä.
PEX-putkista irtoavien aineiden pitoisuudet vedessä ovat tavallisesti pieniä, eli muutamia mikrogrammoja litrassa (µg/l) tai vähemmän. MTBE on aineista yleisin ja sen pitoisuus on tavallisesti enintään joitakin kymmeniä mikrogrammoja litrassa.
Viallisesta PEX-putkesta voi veteen irrota TBA:ta jopa 1000 µg/l.
PEX-putkista aiheutuvat haju- ja makuhaitat
PEX-putkista voi irrota talousveteen hajua, vaikka vedestä mitattujen aineiden pitoisuus on pieni1. PEX-putket voivat aiheuttaa veteen hajua monta kuukautta putkien asennuksen jälkeen. Haju- ja makukynnystä suuremmat pitoisuudet ovat haistettavissa ja maistettavissa vedestä:
- MTBE: hajukynnys 7–15 µg/l ja makukynnys 15 µg/l
- ETBE: hajukynnys 1–5 µg/l ja makukynnys 2 µg/l
- TAME: hajukynnys 8 µg/l ja makukynnys 16 µg/l
- TBA: ei aiheuta veteen hajua tai makua todetuilla pitoisuuksilla
PEX-putkista irtoavien aineiden toksisuus
PEX-putkista irtoavien aineiden (MTBE, ETBE, TAME, TBA) toksisuus tunnetaan kohtalaisen hyvin. MTBE:tä, ETBE:tä ja TAME:a voidaan pitää suhteellisen haitattomina, vaikka altistuminen jatkuisi pitkäänkin. Ne eivät aiheuta akuutteja myrkytysoireita eivätkä ärsytä ihoa tai silmiä todetuilla pitoisuuksilla. Ne eivät myöskään aiheuta allergiaa iholle. Potentiaali aiheuttaa epämuodostumia sikiölle tai vaikuttaa lisääntymiseen on vähäinen. MTBE, ETBE ja TAME eivät aiheuta mutaatioita eivätkä DNA-vaurioita.
MTBE ei ole ihmiselle karsinogeeninen. MTBE on karsinogeeninen koe-eläimille, mutta MTBE:n aiheuttamat kasvaimet syntyvät koe-eläimille mekanismilla, joka ei toteudu ihmisellä2. ETBE:n karsinogeenisuudesta ei ole tietoa. Sekä MTBE että ETBE hajoavat elimistössä TBA:ksi, joka on myös karsinogeeninen koe-eläimillä. Ihmisellä TBA on korkeintaan heikosti karsinogeeninen.
PEX-putkien aiheuttama terveysriski
Altistumis- ja toksisuustietojen perusteella PEX-putkista tavanomaisesti talousveteen irtoavien aineiden aiheuttama terveysriski on pieni. Aineiden pitoisuudet vedessä ovat yleensä pieniä ja haitalliseksi tiedettyjen pitoisuuksien alapuolella.
Sen sijaan PEX-putkien valmistusvirheiden seurauksena esiintyviin suuriin kemiallisten aineiden pitoisuuksiin voi liittyä terveysriskiä. Mahdollinen terveysriski on arvioitava kohde- ja tapauskohtaisesti vedessä esiintyvien aineiden ja niiden pitoisuuksien perusteella.
Suomi, EU tai WHO eivät ole asettaneet lakisääteisiä talousveden raja-arvoja PEX-putkista veteen irtoaville aineille. THL:n arvion mukaan:
- MTBE: ei terveysriskiä pitkäaikaiskäytössäkään, jos pitoisuus on alle 20–40 µg/l2,3,4
- ETBE: koska aine on hyvin samankaltainen kuin MTBE, sille voidaan soveltaa samaa pitoisuutta 20–40 µg/l
- TAME: arviota turvallisesta pitoisuudesta ei ole annettu, mutta vedessä todetut muutaman µg/l pitoisuudet eivät todennäköisesti aiheuta terveysriskiä5
- TBA: ei terveysriskiä pitkäaikaiskäytössäkään, jos pitoisuus on alle 500 µg/l6
- Muut aineet: jos pitoisuus vedessä on hyvin pieni, enintään muutamia mikrogrammoja litrassa, terveysriskin voidaan olettaa olevan pieni
- Haju ja maku: terveysriskiltä voi suojautua olemalla juomatta pahanhajuista tai pahanmakuista vettä
Milloin veden kemiallinen analyysi on tarpeen?
Jos epäilet talousvedessäsi haju- tai makuongelmaa, ota yhteyttä kuntasi terveydensuojeluviranomaiseen.
Veden kemiallinen analyysi on tarpeen, jos halutaan varmistaa, että haju- ja makuongelma johtuu nimenomaan PEX-putkesta, tai jos ongelman vakavuus ja terveysriski halutaan selvittää tarkemmin.
Vedestä tulisi määrittää haihtuvat orgaaniset aineet (VOC) ja edellä kuvatut ns. indikaattoriaineet (MTBE, ETBE, TAME, TBA). Antioksidantteja ja hajoamistuotteita ei ole tarpeen määrittää.
Kemiallisia määrityksiä tekevät laboratoriot osaavat valita oikeat määritettävät aineet, kun kerrotaan, että näyte liittyy PEX-putkiin. Näytteenottoon tulee kysyä ohjeet suoraan määrityksiä tekevästä laboratoriosta. Vesinäyte kannattaa ottaa putkessa pidempään seisseestä vedestä ja seisotusaika tulee kirjata näytteiden mukaan.
Lisätietoa
- Kaunisto ym. (2017) PEX‐putkista liukeneva tert‐butyylialkoholi (TBA). Vesi-instituutin julkaisuja 7.
- WHO (2005) Methyl tertiary-Butyl Ether (MTBE) in Drinking-water (pdf 188 kt).
- United States Environmental Protection Agency (1997) Drinking water advisory: Consumer acceptability advice and health effects analysis on methyl tertiary-butyl ether (MtBE).
- European Chemicals Bureau (2002) European Union Risk Assessment Report, tert-butyl methyl ether.
- European Chemicals Bureau (2007) 2-methoxy-2-methylbutane (TAME), Summary Risk Assessment Report.
- German Environment Agency (2016) Scientific Opinion on the safety evaluation of tert‐butanol as starting substance for resins and hardener in the production of coatings.