Talousveden desinfioinnin sivutuotteet

Talousvettä desinfioidaan, jotta se säilyisi mikrobiologisesti käyttökelpoisena. Suomessa vesilaitokset käyttävät yleensä klooria talousveden desinfioinnissa, koska sen käyttö on halpaa, yksinkertaista ja tehokasta. Joskus desinfiointiin käytetään myös otsonointia tai UV-säteilyä.

Vesijohtoverkostossa jaettavan talousveden desinfiointi on välttämätöntä mikrobiologisten ongelmien ja terveysriskien välttämiseksi.

Sivutuotteita syntyy, jos raakavedessä on humusta

Desinfioinnin yhteydessä veteen syntyy sivutuotteita eli kemiallisia epäpuhtauksia, jos raakavedessä on humusta eli orgaanista ainesta. Mitä enemmän humusta on, sitä enemmän sivutuotteita syntyy. Humusta on erityisesti pintavesissä eli järvi- ja jokivesissä. Humuksen poistoteho pintavesistä riippuu vesilaitoksen käsittelyprosesseista. Pohjavesissä humusta on yleensä niin vähän, että humuksen poistoa tai desinfiointia ei usein tarvita ollenkaan tai desinfioinnin tarve on pienempi. Tämän vuoksi desinfioinnin sivutuotteita syntyy pohjavettä käytettäessä hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Sivutuotteiden aiheuttama terveysriski voidaan minimoida poistamalla humus raakavedestä mahdollisimman hyvin ennen desinfiointia. Raakaveden vaihtaminen pintavedestä pohjavedeksi tai tekopohjavedeksi vähentää desinfioinnin tarvetta ja sivutuotteiden määrää. Kun raakaveden käsittely ja desinfiointi tehdään oikein, on talousvettä turvallista käyttää.

Jos vettä desinfioidaan klooraamalla, syntyy kloorattuja sivutuotteita kloorin reagoidessa humuksen kanssa. Kloori itsessään ei talousvedessä aiheuta terveyshaittaa vaan ongelmia aiheuttavat nämä syntyvät sivutuotteet. Kloorattuja sivutuotteita ovat esimerkiksi:

• Trihalometaanit
• Haloetikkahapot (HAA)
• Kloraatti ja kloriitti

Jos raakavesi sisältää humuksen lisäksi bromidia, niin kloorauksen yhteydessä voi muodostua vastaavia bromattuja sivutuotteita kuin kloorauksessa. Kun bromipitoista vettä otsonoidaan, voi muodostua bromaattia.

• Bromaatti

Desinfioinnin sivutuotteiden terveysriskit

Desinfioinnin sivutuotteet voivat olla terveydelle haitallisia, jos niiden pitoisuudet talousvedessä ylittävät jatkuvasti terveysperusteiset raja-arvot. Monet sivutuotteet ovat syöpää aiheuttavia aineita ja niiden pitkäaikainen, vuosikymmeniä kestävä, saanti voi lisätä esimerkiksi virtsarakon ja paksusuolen syöpien riskiä. Joillakin desinfioinnin sivutuotteilla voi olla myös muita terveyshaittoja.

Lue lisää: Riskinarviointi

Syöpäriski

Desinfioidun talousveden sivutuotteiden pitkäaikainen, vuosikymmeniä kestävä saanti voi aiheuttaa pienen lisääntyneen syöpäriskin. Syöpäriskin suuruutta arvioidaan mittaamalla veden mutageenisuutta. Mutageeniset kemikaalit ovat aineita, jotka voivat aiheuttaa mutaatioita soluissa. Mitä mutageenisempaa vesi on, eli mitä enemmän siinä on mutageenisia aineita, sitä suurempi syöpäriski sen käyttämisestä seuraa.

Desinfioinnin sivutuotteet on monen aineen seos, eikä tarkalleen tiedetä, mitkä sivutuotteista ovat niitä, jotka syöpäriskin aiheuttavat. Osa sivutuotteista on pystytty luokittelemaan ihmiselle mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi aineiksi, mutta osasta ei ole riittävästi tietoa. Sivutuotteilla voi myös olla yhteisvaikutuksia, jotka ovat toisiaan vahvistavia tai heikentäviä.

Sivutuotteiden on todettu lisäävän virtsarakon ja paksusuolen syöpien riskiä. Yksittäisissä tutkimuksissa sivutuotteilla on havaittu olevan yhteys useaan muuhunkin syöpään. Sivutuotteet voivat sekä käynnistää kasvaimen syntymisen että edistää sen kehittymistä.

Talousveden sivutuotteiden on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain keskimäärin 14 ylimääräistä virtsarakon syöpää¹. Arvio on todennäköisesti hieman liian suuri, sillä se perustuu vuoden 1998 seurantatietoon talousveden mutageenisuudesta. Talousveden mutageenisuus on tämän jälkeen vähentynyt, koska monilla paikkakunnilla on siirrytty tekopohjaveden käyttöön.

Muut terveyshaitat

Yksittäisissä tutkimuksissa on havaittu sivutuotteiden olevan yhteydessä raskauden aikaisiin haitallisiin vaikutuksiin, kuten lisääntyneisiin keskenmenoihin, ennenaikaisiin synnytyksiin, lasten pieneen syntymäpainoon ja jopa kehityshäiriöihin. Näistä haitoista ei kuitenkaan ole luotettavaa näyttöä.

Joidenkin sivutuotteiden on eläinkokeissa havaittu suurilla annoksilla haittaavan lisääntymistä ja sikiön kehitystä. Ei tiedetä, aiheuttavatko talousvedessä todetut pienet pitoisuudet samanlaisen terveysriskin ihmiselle.

Lisätietoja

1. Hänninen ym. (2010) Elinympäristön altisteiden terveysvaikutukset Suomessa. Ympäristö ja Terveys -lehti 3/2010.