Apua väkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa ja -häirintää kokeneelle
Kenenkään ei tarvitse hyväksyä toisen satuttamista, seksuaalista häirintää tai väkivaltaa missään muodossa. Tällaisen kohtelun ennalta ehkäisemisen merkitys on tunnistettu ja tunnustettu sekä Suomessa että muissa maissa.
Lue lisää: Ei kaikelle väkivallalle! -esite (pdf)
Suomi on sitoutunut esimerkiksi kahteen eri valtiosopimukseen, joilla pyritään suojelemaan lapsia seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä (Lanzaroten sopimus) ja suojelemaan naisia heihin kohdistuvalta väkivallalta sekä ehkäisemään ja torjumaan perheväkivaltaa (Istanbulin sopimus).
Sitoutuminen näihin sopimuksiin tarkoittaa sitä, että kaikilla yhteiskunnan toimijoilla ja viranomaisilla on velvollisuus ehkäistä ennalta tilanteita, joissa sinä voisit joutua tällaisen kohtelun kohteeksi. Sopimusten lisäksi monessa Suomen lain säädöksessä määritellään, miten viranomaisten ja muiden aikuisten pitää suojella sinua väkivallalta ja seksuaaliselta häirinnältä tai väkivallalta.
Keinoja suojella sinua väkivallalta ja seksuaaliselta häirinnältä ja -väkivallalta
- Tehokkaat tavat auttaa ja tukea uhreja.
- Avun ja tuen tarjoaminen uhriksi joutuneelle lapselle silloinkin, kun hänen iästään ei ole vielä varmuutta.
- Auttavan linjan neuvontapalveluiden kehittäminen (esim. puhelinlinjat ja chat-palvelut).
- Lasten kanssa toimivien viranomaisten (kuten opettajien, sosiaalihuollon viranomaisten ja lastensuojelun ammattilaisten) yhteistyön varmistaminen, kun lapsen epäillään tai tiedetään joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön tai riiston kohteeksi sekä avun ja tuen järjestäminen salassapitokäytänteiden estämättä.
- Väkivallasta toipumista helpottavien tukipalvelujen varmistaminen (esim. oikeudellinen ja psykologinen neuvonta, asumisjärjestelyt, koulutus, taloudellinen tuki ja työnsaannissa avustaminen).
- Turvakotipalvelujen tarjoaminen.
- Erityisen suojelun ja tuen tarjoaminen lapsille, jotka ovat lapsitodistajan asemassa väkivallan ja perheväkivallan asioissa.
Terveydenhuollon ammattilaiset tarjoavat apua väkivaltaa sekä seksuaalista häirintää tai väkivaltaa koskevissa tilanteissa. Näitä ammattilaisia voivat olla esimerkiksi kouluterveydenhoitaja, koululääkäri, perusterveydenhuollon hoitohenkilökunta ja lääkärit.
Apu voi olla esimerkiksi keskusteluapua, tutkimuksia, hoitotoimenpiteitä, kriisiapua sekä pitkäkestoisia terapiapalveluita. Apu, tuki ja hoito riippuu aina yksilöllisistä tarpeista ja toiveista sekä siitä, miten terveydenhuollon ammattilainen arvioi etusi toteutuvan parhaiten.
Sinun on hyvä ymmärtää, että alle 18-vuotiaaseen lapseen kohdistuneissa väkivaltatilanteissa sekä seksuaalisen häirinnän ja väkivallan tilanteissa terveydenhuollon ammattilaisilla on ilmoitusvelvollisuus. Se tarkoittaa, että terveydenhuollon ammattilainen saattaa olla velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen, rikosilmoituksen tai molemmat.
Ilmoituksen tekemisestä täytyy aina kertoa sinulle ja huoltajillesi siten, kuin se tilanteessa on mahdollista ja sinun etuasi kunnioittavaa eikä saata sinua vaaraan. Terveydenhuollon ammattilaisen roolissa poliisille täytyy tehdä rikosilmoitus, vaikka sinä tai huoltajasi vastustaisi sitä.
Tärkeintä on, että voit vakavassakin tilanteessa ilmaista tunteesi, mielipiteesi, toiveesi sekä tarpeesi. Aikuisen tehtävä ja velvollisuus on antaa sinulle tukea kunnioittavalla ja sinulle sopivalla tavalla silloinkin, kun se tuntuu sinusta vaikealta. Et saa koskaan jäädä yksin väkivaltaa tai seksuaalista häirintää tai väkivaltaa koskevien kokemusten kanssa!
Sijoitetut lapset ja nuoret kokevat muita useammin väkivaltaa ja fyysistä uhkaa
Tutkimusten mukaan vuonna 2021 joka kolmas (34 %) sijoitettuna asuva alaikäinen lapsi ja joka toinen (51 %) yläkouluikäinen nuori oli kokenut henkistä väkivaltaa vanhemman tai huoltapitävän aikuisen toimesta.
Samana vuonna 23 prosenttia alakouluikäisistä ja 32 prosenttia yläkouluikäisistä sijoitettuna asuvista oli kokenut fyysistä väkivaltaa vanhemman tai huoltapitävän aikuisen toimesta.
Vuonna 2019 18 prosenttia ammatillisessa perhekodissa, lastenkodissa, nuorisokodissa tai koulukodissa asuvista yläkouluikäisistä sekä alle 18-vuotiaista, toisen asteen oppilaitoksessa olevista nuorista oli kokenut kaltoinkohtelua sijaishuoltopaikan aikuisen tekemänä. Tähän prosenttimäärään sisältyy sekä henkistä tai fyysistä väkivaltaa että seksuaalista häirintää tai väkivaltaa kokeneiden kokemukset kaltoinkohtelusta.
Lue lisää:
