Lastensuojelun arvot ja periaatteet

Lastensuojelu on aina arvosidonnaista, koska sen tehtävänä on ennen kaikkea olla lapsen puolella ja lasta varten. Työn keskeisimmät arvot pohjautuvat Suomen perustuslakiin (Finlex) ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä niiden taustalla oleviin ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia korostaviin kansainvälisesti hyväksyttyihin arvoihin.
Suomen perustuslaki (Finlex)

Nämä arvot ovat sopusoinnussa sosiaalialan eettisten periaatteiden kanssa ja ovat työn lähtökohta. Myös Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen turvaama yksityis- ja perhe-elämän suoja on otettava huomioon lastensuojelun toiminnassa.
Euroopan ihmisoikeussopimus (Finlex) 

Julkisen vallan vastuulla on turvata erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien asema ja oikeudet. Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Suojelun avulla voidaan paitsi auttaa lasta selviytymään vaikeista tilanteista, myös turvata lasten ja aikuisten tasa-arvoinen asema yhteiskunnassa.

Lastensuojelun laatusuositus ja periaatteet

Lastensuojelutyötä ohjaavat periaatteet laatusuosituksissa 

Perustuslaki ja lastensuojelu

Perustuslain 6 §:ään sisältyvä kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvoinen kohtelu ovat lastensuojelussa keskeisiä arvoja. Perustuslaissa on erikseen mainittu, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Tämä tarkoittaa, että lapsella on samat oikeudet kuin aikuisella, ellei hänen oikeuksiaan ole jostakin lakiin perustuvasta syystä rajoitettu.
Perustuslaki 6 § (Finlex) 

Laki mahdollistaa positiivisen erityiskohtelun eli erityiset lapsiin kohdistuvat toimet, joilla voidaan turvata lasten tasavertainen asema aikuisiin nähden. Kaikilla lapsilla on myös keskenään yhtäläiset oikeudet eikä esimerkiksi sijoitus kodin ulkopuolelle vähennä näitä oikeuksia. Sen sijaan julkisella vallalla on erityinen vastuu sijoitetun lapsen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Sijoitetun lapsen fyysistä koskemattomuutta, oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiä henkilöitä ja muita keskeisiä oikeuksia ei saa rajoittaa ilman lakiin perustuvaa syytä.

Lastensuojelu ja lapsen oikeudet

Lastensuojelulla on erityisvelvollisuus huolehtia kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien lasten oikeuksista. Ihmis- ja perusoikeuksiin liittyvät oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon sekä ihmisyyden ehdoton kunnioittaminen ja syrjinnän ehkäisy.

Lastensuojelulla pitää olla kyky tunnistaa syrjivä ja epäinhimillinen kohtelu ja sen pitää välttää niitä toiminnassaan. Viranomaisella on velvollisuus edistää aktiivisesti lapsen ja perheen hyvinvointia ja tarjota heille tukea ja apua oma-aloitteisesti. Laki säätelee viranomaisen toimintavaltuuksia ja viranomainen saa käyttää toiminnassaan ainoastaan lakiin perustuvaa valtaa.

Lastensuojelun lähtökohtana on lapsen etu. Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskeva lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Lapsen oikeuksien yleissopimus (Finlex)

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeinen sisältö ja tavoitteet on tiivistetty kolmeen koko lapsiväestöä koskevaan ydinkäsitteeseen.

Velvoittavat turvaamaan lapsille ja nuorille

  1. osuuden yhteiskunnan voimavaroista (provision): lapsille taataan sekä riittävän laadukkaat palvelut kuten päivähoito, terveydenhuolto ja koulutus sekä kehityksen kannalta riittävä elintaso.
  1. oikeuden erityiseen suojeluun ja huolenpitoon (protection): yhteiskunta ottaa vastuun lapsen ja nuoren hyvinvoinnista tilanteissa, joissa vanhempien voimavarat eivät riitä sitä turvaamaan. Lapsi on oikeutettu suojeluun laiminlyöntiä, ruumiillista ja henkistä väkivaltaa, riistoa, syrjintää ja epäinhimillistä kohtelua vastaan. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen kaikissa oloissa.
  1. oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään (participation): lapsella on oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntapolitiikkaan. Lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, taataan oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemykset kaikissa häntä koskevissa asioissa.
    Lapsen osallisuus

Lastensuojelulaki ja lapsen etu

Lastensuojelulaki (417/2007) on lastensuojelutoimintaa säätelevä erityislaki. Sen keskeisenä tavoitteena on varmistaa lapsen oikeuksien ja edun huomioon ottaminen sekä turvata lapsen ja hänen perheensä tarvitsemat palvelut ja tukitoimet.
Lastensuojelulaki 417/2007 (Finlex) 

Lapsen etu on Suomen lainsäädännössä määritelty

Lapsen edun tulee olla keskeinen arviointiperuste kaikissa lasta koskevissa lastensuojelutoimenpiteissä. Lapsen etua tulee arvioida jatkuvasti eri tilanteissa, sekä lapsen asuessa kotona että ollessa sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Lapsen etua arvioidaan sen mukaan, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle

  • tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin
  • läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
  • mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä
  • iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon
  • taipumuksia vastaavan koulutuksen
  • turvallisen kasvuympäristön
  • ruumiillisen koskemattomuuden ja loukkaamattomuuden
  • itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen
  • mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa sekä
  • kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lapsen etu on sekä koko lapsiväestöä koskeva arvopäämäärä että yksittäistä lasta koskeva työskentelyn lähtökohta ja lapsilainsäädännön läpäisevä periaate. Periaate velvoittaa myös niitä, jotka palveluyksiköissä, hallinnossa, tuomioistuimessa tai lainsäädäntöelimessä tekevät lasta koskevia päätöksiä.

Kaikki lastensuojelun toimenpiteet on suunniteltava ja toteutettava niin, että ne ovat perusteltuja lapsen näkökulmasta ja tuottavat mahdollisimman hyvän lopputuloksen lapsen kannalta. Jos hyvää ratkaisua tilanteeseen ei löydy, on valittava lapsen kannalta vähiten huono.

Tärkeä lapsen etuun sisältyvä toimintaperiaate on lapsen oikeus saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lasta on kuunneltava ja kuultava ja hänen mielipiteensä ja toivomuksensa on otettava huomioon. Viranomaisella on velvollisuus kehittää sellaisia toimintakäytäntöjä, että kaiken ikäisten lasten mielipiteen kuuleminen on mahdollista.
Lapsen osallisuus

Lapsen etu merkitsee myös aikaulottuvuuden huomioon ottamista. Etenkin pienen lapsen elämä tapahtuu tässä ja nyt. Aika on suhteutettava lapsen ikään. Vauvan aika on erilainen kuin murrosikäisen aika ja suojelun tarve on erilaista. Kuukauden ikäisen vauvan elämässä viikko on äärimmäisen merkittävä aika, kun taas 15-vuotiaan elämässä se saa erilaisen merkityksen.

Lapsen etu pitää sisällään myös ajatuksen lapsen oikeusturvan takaamisesta ja toteuttamisesta. Lastensuojeluasiassa on 12 vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää puhevaltaa omassa asiassaan, esimerkiksi hakea muutosta häntä koskeviin päätöksiin.  Kaiken ikäisten lasten mielipide ja toivomukset on selvitettävä sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla.

Lapsi on asiantuntija omissa asioissaan. Asiantuntijuus toteutuu enenevässä määrin iän lisääntyessä, mutta jo sikiövaiheesta lähtien on tärkeää sen havaitseminen, miten lapsi voi ja millaisia viestejä hän välittää itsestään sekä miten turvallisesti sikiö voi kasvaa ja kehittyä. Kaikkien aikuisten, erityisesti lastensuojelussa toimivien, tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuus oikeuksiensa käyttämiseen.

Perustuslaissa, hallintolaissa ja sosiaalihuollon asiakaslaissa säädetyt hyvän hallinnon periaatteet ovat tärkeitä lastensuojelussa. Ne takaavat kansalaiselle asiallisen ja oikeudenmukaisen kohtelun ja palvelun sekä riittävän ohjauksen ja tiedonsaannin.
Hallintolaki 434/2003 (Finlex)

Hyvä hallinto merkitsee käytännössä sitä, että yhteydenottopyyntöihin vastataan ja asia käsitellään kohtuullisessa ajassa, asia käsitellään ja kirjataan puolueettomasti ja tasapuolisesti, asianosaista kuullaan ennen päätöksentekoa ja asiasta annetaan kirjallinen päätös, johon saa hakea muutosta. Hyvä hallinto tarkoittaa julkisen sektorin tuottamaa tai valvomaa kansalaisten palvelua tavalla, joka täyttää demokraattisuuden, laillisuuden, tasapuolisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet.
Hyvän hallinnon perusteet (Kuntaliitto)

Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun keskeiset periaatteet 1-7

1. Lapsen edun periaate 

Lapsen kasvuolojen kehittämisen ja riskiolosuhteiden vähentämisen tulee olla kiinteä osa yleistä yhteiskuntapolitiikkaa. Lapsinäkökulma, lapsen mielipiteet ja mahdollisimman myönteisen kasvuympäristön luominen lapsille pitää ottaa huomioon yhteiskuntasuunnittelussa ja yhteiskunnallisten voimavarojen jakamisessa kaikilla hallinnonaloilla, lainsäädännössä ja päätöksenteossa sekä elinolojen arvioinnissa ja hyvin- ja pahoinvoinnin seurannassa.

Lapsen etu vaatii lapsilähtöistä toimintaa. Lasta on pidettävä aktiivisena toimijana omassa elämässään, tilanteita on tarkasteltava lapsen ja hänen tarpeidensa näkökulmasta ja on toimittava lapsen edun toteutumiseksi käytännössä. Lapsuus nähdään tasaveroisena elämänvaiheena aikuisuuden kanssa eikä ainoastaan tulevaisuuden voimavarana.

Lastensuojelu lähtee lapsen tarpeista, ja lapsen edun turvaaminen on sen tärkein periaate. Lasten tarpeisiin vastaaminen ja hyvinvoinnin varmistaminen pyritään ennakoimaan palvelujärjestelmää kehitettäessä. Lapsen tarpeet on otettava huomioon myös aikuisille suunnatuissa palveluissa.

Jokainen lasta koskeva päätös tai ratkaisu on tehtävä niin, että se on perusteltu lapsen näkökulmasta. Lapsen edun näkökulma korostuu silloin, kun vanhemmat eivät jostakin syystä pysty huolehtimaan kasvatusvastuustaan tai eivät kykene turvaamaan riittävän hyviä kasvuolosuhteita lapselle. Jos lapsen ja vanhemman edut ovat keskenään ristiriidassa, on asia ratkaistava lapsen edun hyväksi.

Sijaishuollossa olevien lasten aseman turvaaminen lapsen edun mukaisella tavalla on yhteiskunnan erityisessä suojelussa. Sijoitetulla lapsella on oikeus pitää yllä läheisiä ihmissuhteitaan, kuten vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa tai muihin hänelle tärkeisiin ihmisiin. Lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa lapselle nimetty sosiaalityöntekijä valvoo lapsen edun toteutumista.

2. Koko perheen ja vanhempien tukeminen

Vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista, ja heidän tulee toimia lapsen edun periaatteen mukaisesti. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten puolestaan on tuettava ja autettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä kasvatustehtävässä.

Perheitä tuetaan mahdollisimman pitkälle yleisten palvelujen piirissä, mutta erityistä tukea tarvitseville perheille tarjotaan ja kehitetään tarvittavia tukitoimia ja erityispalveluja. Kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa otetaan huomioon perhe-elämän tukeminen ja luodaan edellytyksiä vanhempien jaksamiselle. Tärkeitä ovat toimeentulon, asumisen, lasten päivähoidon ja koulutusmahdollisuuksien turvaaminen.

Mikäli lapselle ei voida perheessä syystä tai toisesta taata riittävää turvaa ja oikeuksien toteutumista, on lastensuojelulla velvollisuus ja viimesijainen vastuu huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Perhe-elämän kunnioittaminen on yksi lastensuojelun kantavia periaatteita sijaishuollossakin, ja lapsen ja vanhempien välinen perhe-elämän suoja ja oikeus yhteydenpitoon on lapsen perus- ja ihmisoikeus.

Huostaanotetun lapsen kohdalla on pääsääntöisesti pidettävä tavoitteena biologisen perheen jälleenyhdistämistä ja viranomaisen on huolehdittava siitä, että vanhempien kuntoutumista edistetään. Yhteydenpito lapsen ja vanhempien, sisarusten sekä muiden tärkeiden läheisten välillä mahdollistetaan, mikäli se ei ole vastoin lapsen etua. Sijaishuollossa olevan lapsen sijaisperhettä tai hoitajia tulee vanhempien tavoin tukea kasvatustehtävässään.

3. Osallisuus

Osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta olla mukana itselle merkityksellisten ja omaan elämään vaikuttavien asioiden hoitamisessa. Osallisuus edellyttää vastavuoroisuutta: yhteisöltä mukaan tulemisen ja vaikuttamisen mahdollistamista sekä yksilöiltä aktiivista toimijuutta. Lapsilla on kansalaisina samanlaiset osallisuuden oikeudet kuin aikuisilla. Erityisesti on huolehdittava siitä, että heikommassa asemassa olevien lasten näkemykset tulevat kuulluiksi ja otetaan huomioon.
Osallisuus 

Lasten kanssa työtä tekevillä tulee olla tarvittavat valmiudet ottaa lapsi mukaan häntä koskevan työskentelyn suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin ja että tähän on olemassa mahdollistavat ja velvoittavat rakenteet. Aito osallisuus edellyttää ammattilaisilta mahdollisimman suurta avoimuutta kaikissa toimissa.

Palvelut suunnitellaan ja toteutetaan niin, että ne tukevat sekä vanhempien että lasten osallistumista niin itseä koskevaan työskentelyyn kuin päätöksentekoon. Asiakas on mukana omien asioidensa hoidossa alusta saakka ja hänelle annetaan riittävästi tietoa hänen omista asioistaan koko asiakasprosessin ajan. Myös palveluja luotaessa ja kehitettäessä tulisi asiakkaat ottaa toimintaa mukaan.

Asiakkailla on oltava tieto heitä koskevista oikeuksista, jotta he voivat käyttää niitä ja hakea tarvittaessa muutosta heitä koskeviin päätöksiin. Lapsen asioita hoitavat aikuiset huolehtivat siitä, että lapsi tuntee oikeutensa. Lapsella on oikeus ilmaista tai olla ilmaisematta mielipiteensä itseään koskevassa asiassa. Viranomaisella on aina velvollisuus ottaa mielipide ja toivomukset huomioon lapsen asiaa hoidettaessa ja päätöksiä tehtäessä.

Lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa 12 vuotta täyttänyt saa käyttää itseään koskevaa puhevaltaa. Erityisesti nuorten kanssa työskenneltäessä on kannustettava heitä osallisuuteen.

4. Yhdenvertaisuus

Julkisen vallan tulee turvata kaikille samankaltaiset mahdollisuudet ja palvelut riippumatta etnisestä alkuperästä, kielestä, uskonnosta, vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä ominaisuudesta. Erilaisuus ei saa johtaa syrjintään.

Lastensuojelun tulee huolehtia siitä, että kaikille lapsille turvataan tasa-arvoiset elämisen ja kehittymisen mahdollisuudet. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lasten oikeudet kuuluvat yhtäläisinä kaikille lapsille heidän perheoikeudellisesta asemastaan ja sosiaalisesta tai etnisestä taustastaan riippumatta. Tämä tarkoittaa iän, sukupuolen, äidinkielen, kulttuuritaustan ja uskonnon huomioon ottamista yksilöllisesti.

Lastensuojelun asiakkailla on oikeus tasapuoliseen kohteluun ja oikeus tukeen riippumatta siitä, minkä kunnan alueella he asuvat. Oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että toimintakäytännöt ovat mahdollisimman yhtenäisiä eri puolilla maata ja että samankaltaisissa asiakastilanteissa noudatetaan yhtenäistä ja johdonmukaista ratkaisulinjaa.

5. Suhteellisuusperiaate

Suhteellisuusperiaate merkitsee sitä, että viranomaisen käyttämien auttamiskeinojen tulee olla oikeassa suhteessa asiakkaan auttamisen päämääriin ja tavoitteisiin. Suhteellisuusperiaate on sosiaalihuollossa nimeltään pienimmän tehokkaan tai lievimmän riittävän puuttumisen periaate.

Liioitellun voimakkaita keinoja ei saa käyttää, mutta keinojen tulee toisaalta olla sellaisia, että ne tuovat riittävää tukea ja apua asiakkaalle. Lastensuojelussa ei ole kyse asteittain raskautuvista toimenpiteistä, vaan kulloinkin on valittava lapsen edun ja tarpeiden kannalta paras mahdollinen tapa auttaa ja tukea lasta ja perhettä.

Lastensuojelu toimii vaikeassa roolissa tuen ja kontrollin välimaastossa. Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti, eikä toimilla saa aiheuttaa vahinkoa lapsen suotuisalle kehitykselle. Perheen sisäisiin asioihin ei tule puuttua liian herkästi; silti avun tarpeessa oleva perhe ja lapsi on kyettävä tunnistamaan riittävän ajoissa.

Perheen itsenäisyyteen ja yksityisyyteen ei saa kohdistaa suurempaa puuttumista kuin mikä on lapsen auttamiseksi ja suojaamiseksi tarpeellista. Lapsella on kuitenkin tietyissä tilanteissa oikeus saada vaikeuksiinsa apua riippumatta siitä, ovatko vanhemmat halukkaita tai onko hän itse halukas ottamaan apua vastaan. Ensisijaisesti on käytettävä avohuollon tukitoimia, mutta kun sijaishuolto on tarpeen ja lapsen edun mukaista, se on järjestettävä viivytyksettä.

6. Suunnitelmallisuus

Lastensuojelua on suunniteltava, johdettava ja toteutettava tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. Hyvinvointialueen velvollisuus on huolehtia siitä, että sen alueella on tarjolla sellaisia palveluita, joita lastensuojelussa tarvitaan ja että ne on toteutettu asiakkaiden tarpeista lähtien.

Lastensuojelulain 12 §:n mukaan hyvinvointialueen on laadittava lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi hyvinvointialueen toimintaa koskeva alueellinen lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Myös kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Kunnan ja hyvinvointialueen on tehtävä yhteistyötä suunnitelmien laadinnassa.
Lastensuojelulaki 12 § (Finlex)

Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun työprosessi niin avo-, sijais- kuin jälkihuollossa perustuu aina yksityiskohtaiseen asiakassuunnitelmaan sekä sen toistuvaan seurantaan ja arviointiin. Suunnitelma laaditaan mahdollisuuksien mukaan yhdessä asiakkaiden ja tärkeiden yhteistyökumppanien kanssa, ja se toimii yhteistyön välineenä ja yhteisen tavoitteenasettelun keinona.

Suunnitelma laaditaan silloinkin, kun asiakas ei ole halukas osallistumaan sen työstämiseen. Asiakassuunnitelman pohjana on huolellinen lapsen tarpeiden selvittäminen. Tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus mahdollistavat työn vaikuttavuuden arvioinnin ja tehostamisen.

7. Palvelujen oikea-aikaisuus

Lastensuojelu pyrkii ennen kaikkea ongelmien ehkäisemiseen ja entistä varhaisempaan puuttumiseen ja tukeen. Ennaltaehkäisy ja lasten ja perheiden varhainen auttaminen ovat eettisesti perusteltuja ja tehokkaita toimintamuotoja sekä yhteiskunnan että yksilön näkökulmasta. Varhainen tuen tarpeen ja ongelmien havaitseminen on mahdollista vain, jos eri palveluyksiköt ja eri alojen ammattilaiset toimivat riittävän hyvin yhteistyössä.

Lastensuojelutyö on hyvinvointialueen tekemän suunnitelman avulla resursoitava ja määrärahat ohjattava niin, että tuki tavoittaa lapset ja perheet riittävän ajoissa. Hyvinvointialueen tulee tämän lisäksi varmistaa se, että intensiivisempää apua tarvitsevia voidaan auttaa riittävässä määrin ja riittävän pitkään. Jotkut asiakkaat tarvitsevat lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tukitoimia jopa useiden vuosien ajan. Jos ne ovat lapsen edun mukaisia ja parantavat lapsen elämänlaatua, niitä on lapsen edun toteutumiseksi järjestettävä.

Asiakkaan on saatava riittävästi tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta ja palvelutarjonnasta. Asiakkaalle on tarjottava apua silloin, kun hän sitä tarvitsee. Lastensuojelun palvelut järjestetään niin, että ne vastaavat mielekkäällä tavalla lapsen ja perheen tarpeisiin, toimivat koordinoidusti sekä turvaavat lapsen edun toteutumisen. Eri-ikäisille lapsille kehitetään ja tarjotaan heidän ikäkaudelleen sopivia palveluja.

Palvelutarjonnan tulisi olla mahdollisimman yhdenmukainen eri puolilla maata. Lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa on käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, ellei lapsen etu muuta vaadi. Kun lapsi tarvitsee sijaishuoltoa ja se on hänen etunsa mukaista, sitä on järjestettävä viivytyksettä lapselle parhaiten soveltuvalla tavalla.

Päivitetty: