Lapsen osallisuus

• Lainsäädäntö
• Mitä osallisuus on?
• Valmiudet, mahdollisuudet ja velvoitteet
• Lapset asianosaisina
• Lapset asiantuntijoina
• Muistilista: sosiaalityöntekijä ja lapsen kohtaaminen

Lapsen osallisuudessa on kyse siitä, miten hän voi olla mukana määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa hänen etunsa turvaamiseksi tehtävää työtä. Mahdollisuus olla osallisena ja mukana asioiden käsittelyssä itselle merkittävissä yhteisöissä on ratkaisevaa ihmisen identiteetin kehittymisen kannalta. Kyse on yhdestä kasvun ja kehityksen perusedellytyksestä. Osallistumisen kautta opitaan olemaan ja elämään yhdessä.

Lainsäädäntö

Lapsen oikeus osallisuuteen kaikissa häntä koskevissa asioissa on suojattu erittäin vahvasti lainsäädännöllä. Tässä yhteydessä lapsilla tarkoitetaan kaikkia alle 18 -vuotiaita kansalaisia. Perusta kansalliselle lainsäädännölle on kansainvälisessä YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12. artiklassa, jonka mukaan osallisuus on yksi kaikkea viranomaistoimintaa läpäisevä perusoikeus. 

Suomen lainsäädäntö lähtien perustuslaista painottaa johdonmukaisesti sitä, että asianosaisilla on aina oikeus saada tietoa heitä koskevista asioista sekä oikeus lausua niistä omat näkemyksensä. Ikä ei ole peruste sulkea ketään tämän oikeuden ulkopuolelle. Lasten kohdalla viranomaisilla on erityinen velvoite kohdella heitä tasa-arvoisesti yksilöinä ja antaa heille mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Perustuslaki 6 § (Finlex)

Lastensuojelulaki korostaa lapsen asianosaisuutta kaikissa lastensuojeluprosessin vaiheissa. Sekä laista että sen taustateksteistä käy selvästi ilmi, että tavoitteena on varmistaa lapsen todellinen osallistuminen omien asioidensa hoitoon.

Sosiaalihuoltolain 10 §:n mukaan palveluja järjestettäessä ja kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin. Nuorisolain 24 § puolestaan velvoittaa järjestämään nuorille mahdollisuuden osallistua paikallista, alueellista ja valtakunnallista nuorisotyötä ja –politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn sekä kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa. Nuorisolain velvoitteet ulottuvat myös lapsiin, sillä lain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat. Alaikärajaa "nuoruudelle" laki ei aseta.
Sosiaalihuoltolaki 10 § (Finlex) 
Nuorisolaki 24 § (Finlex)

Mitä osallisuus on?

Osallisuuden portaat

Osallisuus koostuu oikeudesta saada tietoa itseä koskevista suunnitelmista, päätöksistä, ratkaisuista, toimenpiteistä ja niiden perusteluista sekä mahdollisuuksista ilmaista mielipiteensä ja vaikuttaa näihin asioihin. Vastavuoroisuus on olennaista: vaikuttaminen ei ole mahdollista, jos ei pääse mukaan asioiden käsittelyyn eikä saa niistä tietoa. Osallistuminen on toimintaa, jossa osallisuus usein konkretisoituu.

Osallisuutta on usein kuvattu porras- tai tikapuumalleilla niin, että alhaisimmilla portailla yksilöllä on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia vaikuttaa ja mitä korkeammalle hän kiipeää, sitä enemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia hänellä on. Oletuksena on, että myös yksilön osallisuus lisääntyy samassa suhteessa. Ratkaisevaa on kuitenkin lapsen oma kokemus siitä, että hän voinut olla mukana vaikuttamassa häntä koskevien asioiden käsittelyssä. Ei voida puhua osallisuuden toteutumisesta, mikäli lapselle ei synny kokemusta siitä, että hänellä tärkeät asiat ovat tulleet kuulluiksi ja niillä on ollut merkitystä. Lastensuojelutyössä tämä on erityisen tärkeää.

Osallisuuden portaat saattavat ohjata kaavamaiseen ajatteluun, jossa tavoitellaan kiipeämistä mahdollisimman korkealle ja petytään, kun se ei syystä tai toisesta onnistu. Osallisuus voi kuitenkin toteutua eri tavoilla aikuisten ja lasten yhteisessä toiminnassa riippuen siitä, mikä on mahdollista ja tarkoituksenmukaista organisaation ja lasten kannalta (kuvio 1).

Valmiudet, mahdollisuudet ja velvoitteet

Lasten osallisuuden toteutuminen edellyttää työntekijöiltä valmiuksia tehdä yhteistyötä lasten kanssa, kuunnella heitä ja ottaa lasten mielipiteet huomioon. Yksittäisten työntekijöiden on kuitenkin vaikea hyödyntää omia valmiuksiaan, ellei organisaatio tarjoa siihen mahdollisuuksia.

Osallisuuden rakentuminen

Käytännön työssä osallisuus rakentuu erilaisista osista, joiden keskinäiset suhteet voivat vaihdella ja lapsen kokemus osallisuudesta voi muuttua niiden mukana.

1. Mahdollisuus osallistua tai kieltäytyä

Ensimmäinen rakennuspalikka on mahdollisuus valita osallistuuko johonkin prosessiin vai ei. Lapsella tulee aina olla mahdollisuus ja oikeus olla osallistumatta. Lastensuojelussa tulee usein eteen tilanteita, joihin osallistuminen voi olla vaativaa aikuisillekin. Lasten kohdalla pitää silloin miettiä, millä muilla tavoilla lapsen osallisuus voidaan turvata, mikäli suora osallistuminen ei ole mielekästä tai lapselle mahdollista.   Myös osallistumisesta kieltäytyminen voi olla osallisuuden muoto ja lapsella tulisi olla mahdollisuus valita myös tämä vaihtoehto.

2. Mahdollisuus saada tietoa

Toinen elementti on mahdollisuus saada riittävästi oikeaa tietoa tilanteesta, työskentelyn prosessista, siihen osallistuvista tahoista, omasta roolista ja omista oikeuksista. Tietojen antamisen velvollisuus on viranomaisilla. Heidän tulee myös huolehtia tietojen antamisesta sellaisessa muodossa, että lapsella on todellinen mahdollisuus ottaa ne vastaan ja ymmärtää niitä. Ongelmana Suomessa on, että meillä on varsin vähän lapsille suunnattua perustietoa lastensuojelusta, sen mahdollisuuksista auttaa lapsia ja lasten oikeuksista.

3. Vaikuttaminen prosessiin

Kolmantena elementtinä on mahdollisuus vaikuttaa työskentelyprosessiin. Tällaisia vaikuttamisen paikkoja ovat esimerkiksi sen pohtiminen, mitä asioita tietyssä palaverissa käsitellään tai ketä siihen osallistuu tai millä tavalla asioita käsitellään. Lasten ja nuorten antaman palautteen perusteella näissä tilanteissa toimintatavat ovat edelleen hyvin viranomaiskeskeisiä.

4. Mahdollisuus omien ajatusten ilmaisemiseen

Osallisuuden rakentumisen neljäs elementti on mahdollisuus ilmaista itseään omalla tavallaan ja omalla äänellään suhteissaan työntekijöiden ja muiden mukana olevien aikuisten kanssa.

5. Tuki omien mielipiteiden ilmaisuun

Edelliseen liittyy läheisesti se, miten paljon lapsi saa tukea ja apua omien mielipiteidensä selvittämiseen ja ilmaisemiseen. Lastensuojelussa käsiteltävät asiat ovat aikuisten näkökulmasta usein monimutkaisia ja vaikeasti hahmottuvia. Lapsen voi olla vaikea saada selvää, mihin hänen ajatuksiaan tarvitaan tai mistä hänen odotetaan olevan jotakin mieltä. Hän voi tarvita myös monenlaista tukea ja apua ajatustensa ilmaisemiseen. Jonkun lapsen kohdalla kyse voi olla rohkaisemisesta ja kannustamisesta. Joku toinen lapsi saattaa puolestaan tarvita hyvin konkreettista apua, kuten tulkin tai apuvälineitä kommunikoidakseen työntekijöiden kanssa ja tullakseen ymmärretyksi.

6. Mahdollisuus itsenäisiin päätöksiin

Kuudentena elementtinä on lapsen mahdollisuus tehdä itsenäisesti omaan elämään vaikuttavia päätöksiä. Tässäkin suhteessa lasten tilanteet ja mahdollisuudet vaihtelevat. Nuorten kohdalla itsenäisesti tehtävien ratkaisujen määrä on usein suurempi kuin pienten lasten osalta. Toisaalta työntekijöillä tulisi olla myös valmius tunnistaa ne asiat, joissa pienelläkin lapsella on mahdollisuus tehdä valintoja ja päätöksiä. Voi esimerkiksi olla, että lapsi valitsisi jotain muuta tekemistä neuvottelussa kuin piirtämisen nurkassa nysäksi kuluneilla liiduilla ja kuivuneilla tusseilla, jos hänelle annettaisiin mahdollisuus valita.

Lapset asianosaisina

Kun lapsi on mukana lastensuojelun työskentelyssä asianosaisena, sillä on usein suoria ja välittömiä vaikutuksia viranomaisten toimintaan ja siten myös lapsen elämään. Tällöin lapsi saa välittömän palautteen siitä, mikä merkitys hänen ajatuksillaan ja mielipiteillään on.

Lapsi on asianosainen kaikissa häntä koskevissa lastensuojeluasioissa. Kaiken ikäisten lasten toivomukset ja mielipide tulee selvittää. Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Asianosaisuuden suhteen ei ole olemassa ikärajoja. Asianosaisuuden perusteella lapsen näkökulma on otettava aina huomioon, hänet on pidettävä ajan tasalla häntä koskevista suunnitelmista ja toimenpiteistä. Lisäksi hänen mielipiteensä niistä on selvitettävä. Työntekijän velvollisuus on turvata asianosaisuuden toteutuminen lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Kun tarkastellaan lasten osallistumista lastensuojelutyöhön käytännön tasolla, on hyvä erottaa toisistaan lapsen mielipiteen selvittäminen, puhevalta ja kuuleminen sekä päätösvalta.

Mielipiteen selvittäminen koskee kaikkia lapsia

Lastensuojelulain mukaan lapsen mielipide on selvitettävä aina häntä koskevia ratkaisuja tehtäessä. Selvittäminen tulee tehdä lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Mielipiteen selvittämisessä ei ole ikärajaa.

Työntekijän tulee luoda edellytykset sille, että lapsen on mahdollista ymmärtää miksi ja minkä suhteen hänen ajatuksiaan ja näkemyksiään selvitetään. Aikuisen on otettava huomioon lapsen käsityskyky antaessaan tietoja lapselle. Vastaavasti aikuisen on huolehdittava siitä, että lapsi saa riittävästi apua omien ajatustensa ilmaisemiseen.

Mielipiteen selvittäminen ei välttämättä tarkoita sitä, että työntekijä kysyy lapsen mielipidettä jostain asiasta ja lapsi ilmoittaa sen. Kyse on kokonaisvaltaisesta prosessista, johon sisältyy keskustelun ohella tai sen sijasta lapsen havainnointia, lapsen kanssa toimimista ja sekä lapsen ja hänen kannaltaan merkityksellisten ihmisten välisen vuorovaikutuksen seuraamista.

Puhevallan käyttö on 12 vuotta täyttäneen lapsen oikeus

Puhevallalla tarkoitetaan juridista toimijuutta. Lastensuojelussa 12 vuotta täyttäneellä lapsella on huoltajan ohella erillinen puhevalta häntä koskevissa asioissa eli hän voi toimia huoltajan rinnalla omassa asiassaan. Alle 12 -vuotiaan lapsen osalta puhevaltaa käyttää yleensä hänen huoltajansa tai hänen sijaansa määrätty edunvalvoja.
Lastensuojelulaki 21 § (Finlex) 
Lastensuojelun edunvalvonta

12 vuotta täyttäneellä lapsella on siis mahdollisuus vaikuttaa voimakkaammin työskentelyyn kuin nuoremmilla lapsilla. Hän voi hakea apua, vaatia palveluja ja vastustaa häntä koskevia päätöksiä. Hänellä on oikeus tutustua itseään koskeviin asiapapereihin ja häntä on kuultava todisteellisesti, kun päätöksiä tehdään. Hänelle on myös annettava tieto tehdyistä päätöksistä ja valitusmahdollisuuksista.

Päätösvaltaa ei voi siirtää lapselle

Päätösvalta merkitsee oikeutta tehdä päätöksiä. Lastensuojelun päätösvaltaiset toimijat on määritelty lastensuojelulain 13 §:ssä. Lasten osallistuminen itseään koskevien asioiden käsittelyyn ei merkitse sitä, että heille pitäisi tai voisi siirtää näitä asioita koskevaa päätösvaltaa. Kyse on myös aikuisten velvollisuudesta tehdä päätöksiä ja ottaa niistä vastuu. Viranomainen ei voi siirtää tätä vastuuta lapselle, vaikka lapsi aktiivisesti vastustaisi suunniteltu päätöstä tai olisi sen perusteista täysin eri mieltä.
Lastensuojelulaki 13 § (Finlex)

Edunvalvoja osallisuuden takaajana

Huoltajan tehtävänä on valvoa lapsen etua ja toimia niin, että lapsi tulee kuulluksi. Kun huoltaja tekee päätöksiä lasta koskevissa asioissa, hänen on keskusteltava lapsen kanssa ja selvitettävä lapsen mielipiteet ja toivomukset. Nämä hänen tulee ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 4 § (Finlex)

Mikäli huoltaja ei jostain syystä pysty puolueettomasti valvomaan lapsen edun toteutumista, lapselle voidaan määrätä ulkopuolinen edunvalvoja. Edunvalvojan tärkein tehtävä on tarkastella tilannetta lapsen näkökulmasta, selvittää lapsen näkemykset, mielipiteet ja toivomukset, määrittää lapsen etu ja toimia sen mukaisesti. Edunvalvoja pyrkii siihen, että lapsen osallisuus toteutuu lastensuojelussa lapsen edun mukaisesti.
Lastensuojelulaki 22 § (Finlex)

Lapset asiantuntijoina

Lapset ovat asiantuntijoita lasten elämään ja arkeen liittyvissä asioissa. Tästä syystä heidät pitää ottaa mukaan silloin, kun sosiaalihuollossa suunnitellaan, kehitetään, toteutetaan ja arvioidaan lapsille suunnattuja tai lasten elämään vaikuttavia palveluja. Osallistumisen mahdollisuuksien ja edellytysten luominen on aikuisten velvollisuus.
Sosiaalihuoltolaki 10 § (Finlex) 
Nuorisolaki 24 § (Finlex)

Kun lapset ovat mukana asiantuntijoina kehittämisen ja arvioinnin prosesseissa, heidän panoksensa vaikutukset ovat usein epäsuoria ja voivat tulla näkyviin vasta pitkän ajan kuluttua. Aikuisten tehtävänä on antaa välitöntä palautetta lasten mukanaolon merkityksestä ja tätä kautta vahvistaa lasten kokemusta osallisuudesta.

Lapset, nuoret ja lastensuojelun suunnitelma

Lastensuojelulain 12 § velvoittaa kunnallisten tai alueellisten lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien tekemiseen ja suunnitelmien käsittelyyn kunnanvaltuustossa vähintään kerran valtuustokauden aikana. Tavoitteena on, että suunnitelma ohjaa lastensuojelun kehittämistä, siihen varattavia resursseja ja niiden kohdentamista sekä määrittää työn painopisteet. Mikäli nämä tavoitteet toteutuvat, suunnitelma on lain ohella tärkein lastensuojelua ohjaava asiakirja.

Mikäli lasten osallisuutta lastensuojelussa halutaan kuntatasolla todella vahvistaa, on välttämätöntä, että he pääsevät mukaan lastensuojelun suunnitelmien tuottamiseen. Lapset ja nuoret ovat asiantuntijoita monissa niistä teemoista, joita lastensuojelun suunnitelmat käsittelevät. Heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan tulisi kuunnella aikuisten (vanhempien ja viranomaisten) ohella.

Kun lastensuojelun suunnitelmien tekemistä valmistellaan on hyvä sisällyttää suunnitteluprosessiin myös lasten ja nuorten kuulemisen rakenteet ja menetelmät. Ohessa on koottu joitakin ideoita siitä, ketä olisi hyvä kuulla ja miten se voisi tapahtua.

Mitä hyötyä on lasten ja nuorten osallistumisesta suunnitteluun?

• Parantaa suunnitteluprosessin päätöksenteon laatua, kun palvelujen käyttäjien näkemykset otetaan huomioon alusta alkaen.
• Muuttaa aikuisten käsityksiä lapsista: passiivisista kohteista tulee aktiivisia toimijoita.
• Vahvistaa lasten ja nuorten käsitystä itsen ja omien mielipiteiden arvosta sekä antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden harjoitella kansalaisuuden taitoja.
• Tekee lapset ja heidän tilanteensa näkyväksi ja saattaa aikuiset vastuuseen omasta toiminnastaan.
• Antaa aikuisille mahdollisuuden osoittaa kunnioitusta lasten ajatuksille.
• Voi voimaannuttaa ja suojella erityisesti niitä lapsia, joilla on paljon kokemuksia syrjäytetyksi tulemisesta ja sattuman armoilla elämisestä.

Sisältö
Mikko Oranen
Nuorten Ystävät ry

___________________________________________________________

Muistilista: sosiaalityöntekijä ja lapsen kohtaaminen

Tapaamisen alussa

• Huomioi lapsi. Kerro hänelle kuka olet, mitä teet, missä ollaan ja miksi. Kertaa, vaikka olisit jo edellisellä tapaamisella kertonutkin samat asiat. Perustele miksi kyselet, mitä tiedolla teet ja kenelle siitä kerrot. Pidä lapsi mukana osallisena koko työskentelyprosessin ajan.
• Kuulostele itseäsi työntekijänä: Miten suhtaudut lapseen ja lapsen kertomaan? Mitä tunteita se sinussa herättää? Olet kohtaamisen toinen osapuoli ja siksi jo asenteesi vaikuttaa kohtaamiseen ja sen onnistumiseen.
• Aloita tapaaminen jollakin mukavalla asialla, vaikkapa tarjoamalla mehua ja keksiä ja kysymällä lapsen sen päivän kuulumiset.

Vuorovaikutus lapsen kanssa

• Suhtaudu lapseen kunnioittavasti ja arvostaen. Osoita olevasi kiinnostunut hänestä ja hänen kokemuksistaan. Ole aito.
• Puhu lapsen kehitystasoon sopivalla kielellä ja tarkista onko lapsi ymmärtänyt mitä hänelle kerrot.
• Voit houkutella lasta puhumaan ja toimimaan, mutta häntä ei saa pakottaa mihinkään sellaiseen mihin hän ei ole valmis tai mitä hän ei halua. Tilanteen on oltava lapselle turvallinen.
• Voit kysyä rohkeasti vaikeistakin asioista. Kysymällä annat lapselle mahdollisuuden puhua. Jos kysyminen on itsellesi vaikeaa, pohdi syitä puheeksi ottamisen vaikeuteen.
• Muista, että lapsi ei ole tiedon tuottaja muista perheenjäsenistään, vaan hän voi puhua omista kokemuksistaan.
• Älä käytä lasta vain välikappaleena tiedon tuottamiseen ja äläkä jätä häntä ulkopuoliseksi muusta työskentelystä. Lapsen kertoman ei tule olla vain väline vanhempien kanssa työskentelyyn.
• Tee tunnetyötä lapsen kanssa. Anna hänen ilmaista tunteitaan äläkä selitä niitä pois. Nimeä tunteita lapsen kanssa.
• Anna lapsen itse valita ilmaisun tapa. Voit käyttää apuvälineinä esimerkiksi piirtämistä tai leikkiä. Tee lapsen kanssa asioita, jotka tuntuvat luontevilta hänestä, mutta myös sinusta itsestäsi.
• Anna lapsen itse kertoa omista kokemuksistaan ja valinnoistaan. Älä tulkitse lapsen kertomaa, vaan anna hänen perustella itse.
• Älä petä lapsen luottamusta. Pidä se minkä lupaat, äläkä lupaa sellaista mitä et voi pitää.
• Jos joudut toimimaan vastoin lapsen toivetta, selitä aina mitä aiot tehdä, kenelle puhut asiasta ja miksi. Älä toimi lapsen selän takana, hänen tietämättään.
• Etene lapsen tahdissa. Anna hänelle aikaa vastata, älä kiirehdi. Älä jatka asian käsittelyä, jos lapsi osoittaa, ettei halua puhua enempää.

Tapaamisen lopuksi

Anna lapselle mahdollisuus kysyä, jos joku asia mietityttää häntä tai jää hänelle epäselväksi. Jos et osaa vastata, pyri selvittämään vastaus seuraavaan tapaamiseen. Selitä lapselle, mitä jatkossa tapahtuu ja päätä tapaaminen johonkin mukavaa asiaan tai tekemiseen.
 

Lähde

• Muukkonen, Tiina & Tulensalo, Hanna: Kohtaavaa lastensuojelua – lapsikeskeisen lastensuojelun sosiaalityön tilannearvion käsikirja. Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Selvityksiä 2004:1.
• SOSWEB – Sosiaalityön työmenetelmät –sivusto (Helsingin yliopisto, Yhteiskuntapolitiikan laitos).