Tilat ja käytännöt tulee muokata kaikille turvallisiksi

Fyysiset tilat ja järjestelyt sosiaali- ja terveyspalveluissa, nuorisotyössä sekä varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa vaikuttavat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten turvallisuuteen ja osallistumisen mahdollisuuksiin. 

Yhteiskunnassa vallitsevat sukupuoleen liittyvät normit näkyvät myös rakennetuissa tiloissa ja esimerkiksi tietojärjestelmissä. Usein ne jättävät huomioimatta sateenkaarilapset ja nuoret – erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eli suuren joukon sukupuoltaan pohtivia, transsukupuolisia, muunsukupuolisia ja intersukupuolisia lapsia ja nuoria.
Pieni sateenkaarisanasto

Sukupuoli nähdään yhä monesti biologisena kaksinapaisena ominaisuutena, joka on pääteltävissä henkilön kehollisista piirteistä. Ammattilaisen on kuitenkin tärkeää ymmärtää sukupuolen moninainen luonne ja kunnioittaa lapsen ja nuoren itsemäärittelyoikeutta sukupuoleensa. Itsemäärittely pohjautuu jokaisen ihmisen sisäiseen tietoon ja ymmärrykseen omasta sukupuolestaan.

Tällä sivulla kerrotaan, miten ammattilainen voi edistää tilojen ja järjestelyjen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. 

Tällä sivulla

• Voit tehdä tiloista ja järjestelyistä turvallisempia esimerkiksi näin
• Laki velvoittaa edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta
• Ratkaisut vaativat luovuutta
• Järjestelyt ovat ammattilaisen, eivät lapsen vastuulla

Voit tehdä tiloista ja järjestelyistä turvallisempia esimerkiksi näin

1. Varmista, että wc-tiloja on monenlaisia

Juridisen sukupuolen mukaan jaotellut tilat, kuten tyttöjen ja poikien wc:t ja pukuhuoneet aiheuttavat päänvaivaa sukupuoltaan pohtiville, transsukupuolisille ja muunsukupuolisille sekä intersukupuolisille lapsille ja nuorille. Osa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista lapsista ja nuorista jättää käymättä vessassa, jos sopivaa tilaa ei ole tarjolla. Tämä voi johtaa myös ruokailun ja juomisen välttämiseen. 

Yksittäisillä työntekijöillä ei yleensä ole mahdollisuuksia vaikuttaa tilaratkaisuihin seiniä rakentamalla tai kaatamalla, mutta monenlaisia tiloja on mahdollista muokata inklusiivisempaan ja turvallisempaan suuntaan. 

• Jos tiloissa on yksittäisiä wc-huoneita, niistä osan voi muuttaa sukupuolittamattomiksi. 
• Myös nais- ja mieserityisiä (vain naisille ja vain miehille tarkoitettuja) tiloja tarvitaan esimerkiksi kulttuurisista syistä. 
• Kun wc:t merkitään selkeillä opasteilla, voi jokainen valita haluamansa ilman, että asiaa tarvitsee ottaa kenenkään kanssa puheeksi. Moninaisuus huomioidaan siis tarjoamalla riittävästi vaihtoehtoja.
• Turvallisuutta lisäävät myös riittävät varustelut: esimerkiksi myös poikien wc:ssä tulisi olla kannellisia roskiksia siteitä ja tamponeita varten sekä käsisuihku tai käsienpesuallas wc-istuimen vieressä.

2. Järjestä yksityinen tila pukeutumiseen ja peseytymiseen

• Pukeutumis- ja peseytymistilojen osalta on hyvä kertoa uusille asiakkaille, oppilaille, opiskelijoille tai ryhmille, että yksityisen tilan saa käyttöönsä pyytämällä. 
• On tärkeää painottaa, että syytä yksityisen tilan tarpeeseen ei ole pakko kertoa tai sen voi kertoa luottamuksella vain tietylle työntekijälle.
• Vaihtoehtoiset pukeutumis- ja peseytymistilat löytyvät usein henkilökunnan tiloista. 
• Tilojen käyttöä voi myös aikatauluttaa siten, että yksityisyyttä kaipaava lapsi tai nuori saa käyttää tiloja joko muita ennen tai heidän jälkeensä. Esimerkiksi koulussa tämä voi vaatia joustoa lukujärjestykseen. 
• Opettaja voi ilmoittaa oppilaille, että suihkussa käyminen liikunnan jälkeen on vapaaehtoista. 

3. Laadi lomakkeet ja ryhmäjaot sukupuolitietoisesti

Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa asiakkaiden henkilötietoihin kuuluu sukupuolimerkintä, jolle on yleensä kaksi vaihtoehtoa, poika tai tyttö, sen mukaan, miten lapsi on syntymässään määritetty. Kaksijakoinen käsitys sukupuolesta näkyy myös monissa lomakkeissa ja kuuluu ammattilaisten sanavalinnoissa. 

• Itse laadituissa lomakkeissa on hyvä pohtia, onko sukupuolitiedon kysyminen tarpeen. Jos tietoa kysytään, voi käyttöön ottaa myös vaihtoehdon “en tahdo kertoa” tai pitää kysymykseen vastaamisen vapaaehtoisena. Selvyyden vuoksi olisi hyvä tarkentaa, että kysymyksessä tarkoitetaan juridista sukupuolta.
• Puheessaan ammattilainen voi pyrkiä sukupuolineutraaleihin ilmaisuihin ja esimerkiksi ryhmäjakoihin silloin, kun sukupuolella ei asiayhteyden kannalta ole tosiasiallista merkitystä. 
• Liikuntatunneilla ryhmiä ei ole tarpeen jakaa sukupuolen mukaan. 
• Jos ryhmät on sukupuolitettu, tulisi lapsen tai nuoren saada itse valita, mihin ryhmään osallistuu. 
• Ryhmäjaoissa ja jonojen muodostamisessa voi käyttää neutraaleja tunnisteita kuten vaikkapa etunimen alkukirjainta.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tai esimerkiksi leirillä lapsi tai nuori voi joutua asumaan jaetussa huoneessa. 

• Tällöin tulee varmistaa lapsen ja nuoren oikeus yksityisyyteen sekä siihen, ettei seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvaan lapseen tai nuoreen kohdistu häirintää tai syrjintää huonetoverien taholta. 
• Kun lapsia sijoitetaan sukupuolen mukaan jaoteltuihin huoneisiin, tulisi kunnioittaa lapsen itsemäärittelyoikeutta sukupuoleensa, vaikka hänen sukupuolensa olisi muu kuin hänelle syntymässä määritetty.

4. Käytä lapsen valitsemaa nimeä ja käsitteitä

Henkilötietojärjestelmiin on pääsääntöisesti tallennettu lapsen tai nuoren virallinen etunimi, vaikka se ei olisi nimi, jota hän toivoo itsestään käytettävän. 

• Sukupuolivähemmistöön kuuluvan lapsen tai nuoren identiteetinrakennuksen ja kohdatuksi tulemisen kannalta on tärkeää, että hän saa valitsemansa kutsumanimen käyttöön silloin, kun se on mahdollista. 
• Lasta tai nuorta puhuteltaessa luonnollisesti käytetään hänen valitsemaansa nimeä, mutta myös esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen kirjauksissa tai koulun oppilastietojärjestelmässä voidaan kutsumanimi ottaa käyttöön. 
• Kirjauksissa on syytä käyttää myös lapsen tai nuoren itse käyttämiä nimityksiä esimerkiksi perheenjäsenistä tai kumppaneista.
• Kirjauksissa lapsen tai nuoren seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta ei tule mainita, elleivät ne ole käsiteltävän asian kannalta olennaisia. Lapsen tai nuoren tulee saada tieto siitä, keillä kirjauksiin on pääsy, sekä siitä, miten hän voi kieltää omien tietojensa luovuttamisen huoltajalle.
  Miten tuetaan sateenkaarilapsen ja -nuoren perhesuhteita

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastilanteissa on merkitystä sillä, kutsutaanko lapsi tai nuori huoneeseen virallisella etunimellä, itse valitulla kutsumanimellä vai vuoronumerolla. 

• Vuoronumero säilyttää lapsen tai nuoren anonymiteetin parhaiten. 
• Mikäli vuoronumerojärjestelmää ei ole käytössä, kannattaa käyttää ensisijaisesti sukunimeä siihen asti, kunnes lapselta tai nuorelta voi varmistaa, mitä kutsumanimeä hän haluaa käytettävän.

Oppilaitoksen kannattaa luoda sujuvat käytännöt myös tilanteisiin, joissa lapsen tai nuoren virallinen nimi vaihtuu. Oppilastietojärjestelmään tehtävän nimenmuutoksen lisäksi tarvitaan yleensä uusi sähköpostiosoite, jonka luomisen tulisi olla oppilaan tai opiskelijan näkökulmasta helppoa ja nopeaa. Aiemmalla nimellä myönnetyt todistukset ja muut asiakirjat suositellaan muutettaviksi lapsen tai nuoren uudelle nimelle.

• Sukupuolen korjaaminen ja todistus (Opetushallitus)
• Työ- ja opintotodistukset (Tasa-arvovaltuutettu)

5. Tuo moninaisuus näkyviin 

Aktiivinen moninaisuuden esille tuominen auttaa luomaan tiloista turvallisempia myös sateenkaari-ihmisille. 

• Moninaisuus voi näkyä esimerkiksi tarjolla olevissa esitteissä, julisteissa ja lapsille tarjolla olevissa leluissa. 
  Setan maksuttomien materiaalien tilaus (Seta ry)
• Monet värit, kuten tytöille tarjottu vaaleanpunainen ja pojille tarjottu vaaleansininen, liittyvät sukupuolinormeihin. Tätäkin voidaan ammattilaisten esimerkillä purkaa.
• Sateenkaariliput ja -symbolit näkyvillä paikoilla kertovat lapsille ja nuorille siitä, että moninaisuus tunnistetaan yksikössä tai koulussa. 
• Organisaation viestinnässä on hyvä kiinnittää huomiota moninaisuuden valtavirtaistamiseen ja myönteiseen näkyvyyteen: kuvat monenlaisista lapsista ja nuorista ilmentävät moninaisuuden tunnistamista ja arvostamista.

Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa oppimateriaalit muodostavat tärkeän osan oppimisympäristöä.

• Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden tulisi näkyä kattavasti oppimateriaaleissa, jotta opetussuunnitelmien tavoitteet voidaan saavuttaa. Moninaisuudesta tulee tarjota asiallista ja ajantasaista tietoa kaikissa olennaisissa oppiaineissa, ei pelkästään osana seksuaaliterveyden käsittelyä.
• Varhaiskasvatuksessa on hyvä hyödyntää esimerkiksi lastenkirjoja, joissa on moninaista kuvastoa ihmisistä, heidän perheistään sekä sukupuolesta ja sen ilmaisusta.
  Kirjoja lapsille (Sateenkaariperheet ry)

6. Päivitä omaa osaamistasi

Osana kehitystyötä kannattaa huomioida henkilöstön täydennyskouluttaminen, sillä harvassa ammattiin johtavassa tutkinnossa käsitellään laajasti seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta. Toimintojen kehittäminen sateenkaari-inklusiivisiksi edellyttää tietoisuutta yhteiskunnassamme vallitsevista ahtaista normeista, jotka liittyvät sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Se edellyttää myös tietoa sateenkaarilasten ja -nuorten hyvinvoinnista ja tarpeista. 

Yksi hyvä väylä kouluttautua on lukea tämän nettisivuston materiaali ja opiskella verkkokoulutus, jotka on molemmat laadittu Kansallisen lapsistrategian toteutuksessa. 

Lapsen oikeudet – Myös haavoittuvassa asemassa oleva lapsi on elämänsä pääosassa (eOppiva)

7. Ottakaa työyhteisössä käyttöön yhdenvertaisuustyökaluja

• Turvallisemman tilan periaate on konkreettinen työkalu viestiä siitä, millaisiin arvoihin ja toimintatapoihin yksikkö tai koulu on sitoutunut. Siinä tuodaan esiin jokaisen oikeus olla turvallisesti oma itsensä, esimerkiksi pukeutua haluamallaan tavalla ilman pelkoa häirinnästä. Periaatteet koskevat niin ammattilaisia kuin oppilaita, asiakkaita tai potilaitakin. Periaatteet on hyvä laatia koko työyhteisön ja lasten ja nuorten kanssa ja pitää niitä kaikkien nähtävillä.
• Syrjintään ja häirintään puuttuminen on jokaisen ammattilaisen vastuulla. Lisäksi on hyvä nimetä työpaikalle esimerkiksi yhdenvertaisuusvastaavat tai häirintäyhdyshenkilöt, jotka vastaavat mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
• On tärkeää tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa matalalla kynnyksellä. Palautetta ja kehittämisehdotuksia tulisi voida antaa anonyymisti, jotta kenenkään ei tarvitse tahtomattaan kertoa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisestaan.

Laki velvoittaa edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien määrittämä velvollisuus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskee kaikkia julkisia toimijoita. Myös toimintamallit häirintään ja syrjintään puuttumiselle ovat tärkeä osa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä.  

Yhdenvertaisuuden ja inklusiivisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja koko organisaation yhteinen tehtävä. Useimmiten järjestelmät ja rakenteet kaipaavat kokonaisvaltaista päivitystä. Toimeen voidaan tarttua projektiluontoisesti sekä päivittämällä käytäntöjä aina, kun päivitettävää huomataan. Lisäksi kaikessa arjen toiminnassa tulee ottaa huomioon sukupuoli- ja yhdenvertaisuusnäkökulmat.  

Ratkaisut vaativat luovuutta

Mahdollisuudet toteuttaa inklusiivisuutta riippuvat muun muassa käytössä olevista tiloista ja tietojärjestelmistä. Hankalatkaan tilajärjestelyt eivät kuitenkaan ole syy olla tekemättä minkäänlaisia muutoksia. Muiden toimijoiden hyviä käytäntöjä kannattaa kysellä. Tiloja käyttävät lapset tai nuoret tulee oppilaitoksissa osallistaa ratkaisujen suunnitteluun. Myös muissa palveluissa heidät on syytä ottaa mukaan suunnitteluun, hyödyntää heidän näkemyksiään ja arvostaa heidän aktiivista toimijuuttaan. 

Erityisesti pienempien lasten vanhemmat saattavat olla aloitteellisia. Ammattilaisen tulee kuitenkin harkita huolellisesti, onko hän itse yhteydessä vanhempiin, koska on mahdollista, että vanhemmat eivät ole tietoisia esimerkiksi nuorensa sukupuoli-identiteetistä.   
Miten tuetaan sateenkaarilapsen ja -nuoren perhesuhteita

Järjestelyt ovat ammattilaisen, eivät lapsen vastuulla

On todennäköistä, että useimmissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, nuorisopalveluissa sekä opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa käy sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria. Siksi tilojen ja toimintatapojen inklusiivisuuteen on hyvä kiinnittää huomiota jo ennen, kuin joku muutoksia uskaltaa pyytää.

Tarvittavien järjestelyjen tekeminen on ammattilaisten vastuulla. Yksittäistä lasta tai nuorta ei tule asettaa tilanteeseen, jossa hänen on tuotava itsestään esiin asioita, joita hän ei mahdollisesti haluaisi tuoda.