Päihdekasvatus

Päihdekasvatuksessa harjoitellaan taitoja, joiden avulla pystyy huolehtimaan omasta ja muiden hyvinvoinnista. Nämä taidot tukevat kykyä pärjätä haastavissa elämäntilanteissa ilman haitallista päihteidenkäyttöä tai rahapelaamista, käsitellä sosiaalisia paineita ja kykyä tarkastella kulttuurisia normeja kriittisesti.

Päihdekasvatuksessa annetaan myös ikäkaudelle sopivia tietoja päihteiden käytön ja rahapelaamisen seurauksista sekä päihteidenkäytön ja rahapelaamisen yleisyydestä vertaisryhmässä. Päihdekasvatuksella vaikutetaan oppilaiden asenteisiin ja aikomuksiin, opetusryhmän ja koko oppilaitosyhteisön normistoon ja toimintakulttuuriin sekä madalletaan kynnystä puhua myös vaikeista asioista.

Päihdekasvatuksen tavoitteena on tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua kokonaisvaltaisesti ja vaikuttaa päihteidenkäytölle, nikotiinituotteiden käytölle sekä rahapelaamiselle altistaviin sekä niiltä suojaaviin tekijöihin.

Myös rahapeliaiheet kuuluvat päihdekasvatukseen

Päihdekasvatuksella pyritään ehkäisemään alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä huumeiden käyttöä ja rahapelaamista. Rahapelaamista koskevat aiheet sopivat monesta syystä osaksi päihdeteemojen käsittelyä kouluissa ja oppilaitoksissa. Rahapelaamista koskee sama 18 vuoden ikäraja kuin tupakkaa ja alkoholia. Toisaalta nuorilla runsas rahapelaaminen ja päihteiden käyttö, kuten myös muut riskikäyttäytymisen muodot, kytkeytyvät usein toisiinsa.

Hyvä päihdekasvatus perustuu vuorovaikutukseen. Lapsille ja nuorille tulee antaa aktiivinen rooli, ja mahdollisuuksia pohtia, kyseenalaistaa sekä harjoitella erilaisia taitoja, ikä- ja kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla. Pelkkä tiedon yksisuuntainen jakaminen ei ole tehokasta. 

Vaikuttava päihdekasvatus perustuu myös jatkuvuuteen. Se tavoittaa jokaisen lapsen ja nuoren säännöllisesti eri ikäkausilla ja eri toimijoiden toimesta. Pistemäisellä toiminnalla ei saavuteta pysyviä tuloksia. Pitkäjänteisesti koulun ja oppilaitoksen arjessa tapahtuva ehkäisevä päihdetyö on keskeinen osa kunnan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuutta. Se nivoutuu muissa lasten ja nuorten arkiympäristöissä – kuten harrastuksissa, nuorisotoiminnassa ja kodeissa – toteutettavaan ehkäisevään päihdetyöhön ja kasvatukseen. Koulujen erilaiset tapahtumat ja kampanjat voivat tukea työtä, jos ne sidotaan laajempaan ehkäisevän päihdetyön kokonaisuuteen. 

Päihdekasvatuksen on hyvä alkaa varhain. Riskikäyttäytymiseltä suojaavia valmiuksia voi harjoitella jo varhaiskasvatuksessa ja ensimmäisillä koululuokilla. Lapset ja nuoret törmäävät ympäristössään päihteiden- ja nikotiinituotteiden käyttöön sekä rahapelaamiseen jo ennen omakohtaista kokemusta niiden käytöstä.

Lapset ja nuoret ovatkin usein hyvin kiinnostuneita päihteistä, tupakka- ja nikotiinituotteista sekä rahapeleistä. Heidän kanssaan voi keskustella siitä mitä he jo tietävät ja vastata kysymyksiin. Kasvatuksessa on otettava huomioon, että liian varhain annettu päihdespesifi tieto voi kuitenkin kääntyä tarkoitusta vastaan ja lisätä kiinnostusta käyttöä kohtaan tai luoda mielikuvia käytön normaaliuudesta omassa ikäryhmässä.

Koska lapsilla ja nuorilla voi olla päihdeongelmista kokemusta lähipiiristään on sensitiivinen lähestyminen aina tärkeää. Lasta tai nuorta koskevassa huolessa voi syntyä ilmoitusvelvollisuus.

Vaikuttavan päihdekasvatuksen sisältöjä

Keskeisiä päihdekasvatuksen sisältöjä ovat lasten ja nuorten ikäkausi ja kehitys huomioiden

  • ymmärryksen lisääminen päihteistä, tupakka- ja nikotiinituotteista sekä rahapelaamisesta, niiden vaikutuksista ja riskeistä
  • päihteiden, tupakka-, nikotiini- ja rahapelituotteiden käyttöön liittyvien uskomusten ja sosiaalisten normien pohtiminen ja purkaminen (esimerkiksi käsitysten korjaaminen käytön yleisyydestä vertaisryhmässä )
  • arvoja käsittelevä keskustelu
  • sosiaalisen paineensietokyvyn harjoitteleminen 
  • muiden sosiaalisten taitojen ja valmiuksien, kuten vertaistoimintaa ja osallisuutta tukevien valmiuksien, harjoittelu
  • tunnetaitojen vahvistaminen, esimerkiksi tunteiden tunnistaminen, nimeäminen, ilmaisu ja säätelyn keinot
  • ongelmanratkaisukyvyn ja päätöksentekotaitojen harjoittelu
  • itsetunnon ja kriittisen ajattelun vahvistaminen
  • medialukutaidon ja kriittisen lukutaidon harjoittelu
  • päihteettömien, nikotiinittomien ja rahapelittömien toimintatapojen, kuten päihteistä kieltäytymisen, vahvistaminen
  • muu elämänhallinnan valmiuksien ja erityisesti haastavissa elämäntilanteissa rakentavasti toimimisen tuki, valmiudet hakea tukea itselle ja tovereille tarpeen vaatiessa.

Itsenäisen ajattelun ja ongelmaratkaisun, tunteiden tunnistamisen ja hallinnan sekä sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät taidot suojaavat tervettä kasvua ja liittyvät pienempään riskiin kärsiä päihdeongelmista myöhemmin elämässä. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu, luottamuksellisten suhteiden ja oppilas- ja opiskelijaryhmien yhteisöllisyyden edistäminen ovat tärkeää kasvatustyötä, joilla ehkäistään päihteiden väärinkäyttöä sekä rahapelaamista. 

Ikävaiheessa, jossa päihdekokeilut tulevat ajankohtaisiksi, on päihdekasvatuksessa näiden valmiuksien vahvistamisen ohella hyvä ryhtyä tarjoamaan päihteisiin liittyvää tietoa sekä vaikuttamaan suoraan päihteitä koskeviin taitoihin, asenteisiin, normeihin ja uskomuksiin.

Päihdekasvatuksen tietosisällöt liittyvät eri päihteisiin, tupakka- ja nikotiinituotteisiin sekä rahapelaamiseen, niiden käytön vaikutuksiin ja riskeihin, niitä koskeviin arvoihin ja normeihin, sekä keinoihin suojautua mahdollisilta päihteisiin liittyviltä ongelmatilanteilta ja hakea niihin apua. 

Nuorille kannattaa tarjota tietoa vain niistä päihteistä, joita he kohtaavat – nuorten kysymysten kuuntelu ja niihin vastaaminen on siksi tärkeää. Liian aikaisin tarjottu tieto voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. 

Nuorten kanssa kannattaa käsitellä päihteiden käytön fyysisisiä, sosiaalisia ja taloudellisia lyhyen aikavälin seurauksia. Tieto käytön mahdollisista vuosikymmenten päästä ilmenevistä vaikutuksista ei tyypillisesti kosketa nuoria. Vaikka laittomat huumeet kiinnostavat aiheena usein nuoria ja myös opettajia, on tärkeää keskittyä päihteisiin, jotka todellisuudessa koskettavat oppilaita ja opiskelijoita eniten.

Riskien tiedostaminen ei yleensä johda nuoren käytöksen muuttumiseen. Nuorten käyttöä koskeviin asenteisiin ja aikomuksiin vaikuttamalla voi sen sijaan vaikuttaa käyttöön. Nuorilla on esimerkiksi tyypillisesti käsityksiä siitä, että päihteidenkäyttö on omassa ikäryhmässä yleisempää kuin se todellisuudessa onkaan – näiden käsitysten oikaiseminen ajantasaisen faktatiedon avulla purkaa päihteiden käytön normatiivisuutta ja normalisoi nuorten mielissä päihteettömyyttä. 

Pelotteluun ja shokkiefekteihin perustuva kasvatus  ei ole vaikuttavaa. Se voi pahimmillaan aikaan saada suunnittelemattomia seurauksia, kuten luoda stigmaa päihteitä käyttäviä ja heidän perheenjäseniään kohtaan tai viedä uskottavuuden päihdekasvatukselta, jos kuvatut uhat eivät vastaa nuorten omaa kokemusmaailmaa. 

Kokemusasiantuntemuksen hyödyntämisessä osana päihdekasvatusta tulee käyttää harkintaa. Esimerkiksi päihdepalvelujen kehittämisessä ja tulevien sote-alojen ammattilaisten kouluttamisessa kokemusasiantuntijoiden rooli voi olla merkittävä. Lasten ja nuorten päihdekasvatukseen päihdeongelmia kokeneiden kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot eivät sovi.

Opetuksen tulee perustua ikätasolle sopivaan tutkittuun tietoon eikä yksittäisen ihmisen kokemukseen. Vaikeista päihde- tai rahapeliongelmista selviämisestä kertovat tarinat voivat tahattomastikin luoda nuorelle vääriä mielikuvia. Ehkäisevän päihdetyön kannalta ei ole tarkoituksenmukaista lähestyä aihetta vakavien ongelmien ja niistä selviytymisen kautta. Lapset ja nuoret saattavat myös kokea tämän pelottavana ja ahdistavana, erityisesti jos lähipiirissä on päihde- ja riippuvuusongelmista kärsiviä henkilöitä.

Päihdekasvatuksen muistilista

  • Perusta kasvatus vuorovaikutukseen – vältä luennointia
  • Ota selvää alueen päihdetilanteesta ja ajankohtaisista teemoista lasten ja nuorten elinpiirissä
  • Nivo tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä muiden elämäntaitojen harjoittelu osaksi päihdekasvatusta
  • Sisällytä päihdekasvatusta eri ympäristöihin, kouluissa eri oppiaineisiin ja tarjoa sitä eri ikäkausina
  • Sovita päihdekasvatus aina kohderyhmän kehitystasoon sopivaksi
  • Muista pitkäjänteisyys, älä rakenna yksittäisten tempausten varaan
  • Muista kunnioittava kohtaaminen ja kunnioittavasti päihde- sekä peliongelmista kärsivistä puhuminen 

Lue lisää: Pelikasvatus ehkäisevässä päihdetyössä (Opetushallitus)

Lasten kehitystason ja elämäntilanteen huomioiminen päihdekasvatuksessa

Päihdekasvatuksessa on oltava hienovarainen, sillä päihde-, tupakka- ja nikotiini- ja rahapelihaitat voivat koskettaa lasta tai nuorta hyvin läheltä esimerkiksi oman perheen kautta. Kiinnitä siis huomiota siihen, millaista kuvaa esimerkiksi päihde- tai rahapeliongelmia kokevista henkilöistä luot. Kasvatuksella puretaan käsityksiä lähipiirissä nähdyn päihteidenkäytön tai rahapelaamisen normaaliudesta ja lisätään ymmärrystä niiden haitoista. 

Päihdekasvatusta voidaan kohdentaa myös ryhmälle, jossa päihteisiin tai mielenterveyteen liittyvän riskin on havaittu kohonneen. Tämä vaatii tarkkaa moniammatillista suunnittelua, jotta pystytään välttämään kielteisen vertaisoppimisen tai stigman vahvistamisen riskit. 

Lisätietoa

Päivitetty: