Tukihenkilöt ja -perheet

Sosiaalipalveluna voidaan järjestää erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai perheelle tukihenkilö tai -perhe. Tukihenkilö helpottaa perheen kuormitusta tukemalla arjen sujumista, viettämällä aikaa lapsen tai lasten kanssa, viemällä lasta harrastuksiin, innostamalla ja tukemalla esimerkiksi koulunkäynnissä tai itsenäiseen elämään siirtymisessä. Tukihenkilö voi myös auttaa perheenjäseniä hakemaan sosiaaliturvaetuuksia ja vahvistaa heidän voimavarojaan navigoida palvelujärjestelmässä. 

Tukihenkilötoiminnassa tuettava ja tukihenkilö tapaavat tuettavan omassa elinympäristössä yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä. Yhteydenpidon säännöllisyys ja kesto määrittyvät tuettavan tarpeiden perusteella. 

Tukiperhetoiminnassa tuettava osallistuu normaaliin arkielämään tukiperheessä ja yöpyy tukiperheen luona esimerkiksi viikonloppuisin tai sovittaessa pidempään, kuten loman aikana.

Tukisuhde sosiaalipalveluna

Henkilö voi hakea sosiaalipalveluna tukihenkilöä itselleen tai lapselleen tai pyytää ympärivuorokautista helpotusta arkeen lapselle sopivan tukiperheen palveluista. Palvelun tarve arvioidaan yhdessä lapsen ja perheen kanssa ja laaditaan heidän tarpeisiinsa vastaava asiakassuunnitelma.

Tukihenkilön tai -perheen järjestäminen perustuu palvelutarpeeseen ja asiakassuunnitelmaan. Lisäksi on tärkeää tehdä selkeä sopimus ja suunnitelma tukisuhteen tavoitteista, tiiviydestä ja kestosta. Suunnitelma laaditaan yhdessä asiakkaan ja tukihenkilön tai -perheen kanssa ja se tarkistetaan sovituin määräajoin. Myös tukisuhteen päättäminen valmistellaan huolellisesti.

Mikäli lapsi on sosiaalityöntekijän arvion perusteella lastensuojelun avohuollon tukitoimien tarpeessa, hyvinvointialueen velvollisuus on järjestää tarvittavat palvelut ja tukitoimet asiakassuunnitelmassa sovitulla tavalla. Sosiaalityöntekijän arvio kirjataan asiakassuunnitelmaan, minkä perusteella tehdään erilliset valituskelpoiset päätökset palveluista ja tukitoimista.
Lastensuojelulaki 417/2007, 36 § (Finlex)

Tukihenkilöt

Tukihenkilötoiminta voi olla vapaaehtoistyötä tai ammatillista toimintaa. Ammatillinen tukihenkilö on esimerkiksi sosiaali-, terveys-, kasvatus-, opetus-, taide-, liikunta-alan tai nuorisotyön ammattilainen, jolla on kokemusta lasten ja nuorten kanssa työskentelystä.

Vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi sopii luotettava ja turvallinen aikuinen, joka haluaa toimia tukihenkilönä. Tukihenkilöllä on oltava riittävän tasapainoinen elämäntilanne, tarpeeksi aikaa tukihenkilötoiminnalle sekä motivaationa vilpitön halu toimia tukihenkilönä.

Tukisuhteen tavoitteista ja tapaamisten tiheydestä tehdään kirjallinen sopimus.  Alaikäisen lapsen tukisuhteelle on oltava aina huoltajien hyväksyntä. 

Tukihenkilöt ovat vaitiolovelvollisia, ja vaitiolovelvollisuus jatkuu myös vapaaehtoistyön päättymisen jälkeen.

Tehtävät

Tukihenkilöllä on moninaisia rooleja: hän voi olla ihmissuhdeosaaja, opastaa arjessa tai auttaa tuettavaa löytämään omia vahvuuksiaan sekä saamaan onnistumisen kokemuksia sekä auttaa turvallisten toimintarajojen etsinnässä. 

Tukihenkilön konkreettinen toiminta vaihtelee tuettavan tarpeiden mukaan. Tukihenkilö voi esimerkiksi kuunnella huolet ja murheet, kannustaa harrastuksiin, tukea koulunkäyntiä, olla leffaseurana, toimia "isosiskona tai -veljenä", viedä luontoretkelle tai jääkiekko-otteluun tai muuta vastaavaa. Tukihenkilö voi toimia myös itsenäistyvän nuoren tukena asumisen harjoittelussa, koulutuspolulla ja työllistymisessä. 

Tukihenkilö voi toimia myös koko perheen tai perheen aikuisen tukena. Esimerkiksi nuori yksinhuoltajaäiti tai -isä, mielenterveyskuntoutuja tai päihdeongelmainen vanhempi voi hyötyä tukihenkilöstä, joka on puhekumppanina ja arkisten asioiden hoitamisen tukena ja jonka kanssa voi keskustella myös lapsiin ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista.

Tukiperheet

Tukiperhe on tavallinen perhe, jolla on 

  • aikaa ja tilaa vieraalle lapselle
  • kykyä ja halua vastata lapsen ja perheen tarpeisiin, joskus vaativiinkin tilanteisiin
  • kykyä toimia yhteistyössä lapsen perheen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa
  • kykyä kohdata ja suvaita erilaisuutta
  • myönteisyyttä ja avoimuutta
  • joustavuutta ja sitoutuneisuutta.

Tukiperhettä tarvitaan monenlaisille lapsille ja erilaisissa elämäntilanteissa – myös tukiperheiden kirjo tarvitaan vastaamaan erilaisiin tarpeisiin. Tukiperhe voi olla lapseton pariskunta, jo aikuiseksi omat lapsensa kasvattanut "varamummola" tai yksinasuvan aikuisen perhe, jolla on resursseja ja halua tarjota huolenpitoa ja turvaa lapsille ja nuorille. Tukiperhe voi olla myös esimerkiksi kahden vanhemman lapsiperhe, yksinhuoltajaperhe, maahan muuttanut perhe tai sateenkaariperhe.

0−3-vuotiaiden lasten tukiperheeltä odotetaan hoitoapua, mutta usein myös tukea vanhemmuuteen ja lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen vahvistumiseen. Tukiperheen palveluja voi joskus olla perusteltua tarjota koko perheelle tai lapselle yhdessä vanhemman kanssa. 

Tukiperhetoiminta voidaan kiinnittää myös esimerkiksi nuoren itsenäistymiseen ja asumisharjoitteluun. Käytössä on esimerkiksi ratkaisuja, joissa vierekkäiset tai lähekkäiset asunnot on varattu tällaiseen tarkoitukseen.

Tukiperheet ovat vaitiolovelvollisia, ja vaitiolovelvollisuus jatkuu myös vapaaehtoistyön päättymisen jälkeen.

Toiminnan järjestäminen 

Tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa voidaan organisoida hyvinvointialueella tai käyttää esimerkiksi kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Myös yhä useammat yritykset tarjoavat ja tuottavat näitä palveluja.  Hyvinvointialue voi järjestää tukihenkilö- ja tukiperhepalvelut itse tai hankkia ne ostopalveluna. 

Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan järjestämiseen, kehittämiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan aikaa ja taloudellisia resursseja. Monesti toiminta tulee parhaiten organisoiduksi ja hoidetuksi, kun se on sovittujen työntekijöiden vastuulla.

Jos tukihenkilötoiminta järjestetään kokonaan tai osittain ostopalveluna, kiinnitetään huomioita siihen, että

  • tukihenkilötoiminta linkittyy lapsen, nuoren tai perheen palvelukokonaisuuteen ja osaksi asiakassuunnitelmaa
  • arvioidaan, tarvitaanko tilanteessa vapaaehtoistyötä tekevä tukihenkilö vai ammatillinen tukihenkilö
  • järjestöjen toiminta ja arvoperusta vastaavat asiakkaan tarpeisiin
  • palvelun tuottajalla ja lastensuojelua järjestävällä viranomaistaholla on yhteinen käsitys toimijoiden rooleista ja tehtävistä.

Lasten ja perheiden tilanteet ja tukitarpeet ovat erilaiset. Sen vuoksi toimintaan rekrytoidaan ja tarvitaan eri-ikäisiä, kulttuuritaustaltaan vaihtelevia ja monenlaisia taitoja omaavia tukihenkilöitä ja -perheitä, jotka voivat vastata lapsen ja perheen ainutlaatuisiin tukitarpeisiin. 

Sitoutunut, kuunteleva ja arvostavasti toiseen suhtautuva rinnalla kulkeva ihminen on tutkimuksen perusteella osoittautunut merkittäväksi ja kustannustehokkaaksi avuksi.  Vapaaehtoistyö edellyttää sitoutumista ja keskinäistä luottamusta.

Tukihenkilön tai -perheen sopivuuden arvioiminen

Tukihenkilön ja tukiperheen motiivit ryhtyä vapaaehtoistoimintaan sekä henkilöiden edellytykset ja valmiudet tulee selvittää ja arvioida ennen tukisuhteen perustamista. 

Joidenkin tukiperheiden toiveena on ryhtyä perhehoitajaksi. Tästä on syytä keskustella etukäteen, ettei toimintaan tule piilomotiiveja. Tukiperhetoiminta voi edeltää sijaisvanhemmaksi ryhtymistä, mutta sitä ei ole tarkoitettu harjoitteluvaiheeksi. Tukiperhetoiminta lähtee lapsen tarpeista ja vastaa ensisijassa niihin.

Mikäli perheessä on ennestään omia tai sinne sijoitettuja lapsia, on huolella harkittava, miten perheyhteisön muut lapset reagoivat tilapäisesti ja usein viikonloppuina sinne hoitoon tuleviin lapsiin. On myös arvioitava, miten tällaisissa tapauksissa tukiperhettä tarvitsevien lasten tarpeisiin kyetään vastaamaan. Jokaisella perheessä olevalla lapsella on yhtäläinen ja yksilöllinen oikeus huolenpitoon, tukeen ja aikuisten aikaan. 

Kaikissa tapauksissa on aina varmistettava, mitkä ovat perheen tosiasialliset voimavarat. Erittäin tärkeää on pohtia ja arvioida yhdessä tilannetta lasten kannalta: tukiperhettä tarvitsevien lasten, perheen biologisten lasten ja perheeseen sijoitettujen lasten näkökulmasta.

Tukihenkilön ja -perheen koulutus ja tuki 

Tukihenkilöt ja -perheet tarvitsevat riittävän ennakkovalmennuksen, koulutusta, ohjausta ja tukea jaksamiseen.  Hyvinvointialueen tulee huolehtia siitä, että tukiperheellä on mahdollisuus riittävään yhteydenpitoon lapsen sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on tukea ja ohjata vapaaehtoisia toimintaan, jossa omat voimavarat riittävät. Lisäksi vapaaehtoisille järjestetään temaattista täydennyskoulutusta erityiskysymyksistä sekä vertaisryhmätoimintaa. Käytännössä on saatu hyviä kokemuksia tukihenkilöiden ja tuettavien yhteisen virkistystoiminnan järjestämisestä esimerkiksi yhteisten grilli-iltoina ja retkinä.

Vapaaehtoisten rekrytointiin, koulutukseen, ohjaukseen ja tukemiseen on panostettava, jotta kunnan käytettävissä on riittävä määrä toimintaan pitkäjänteisesti sitoutuneita tukihenkilöitä. Tukihenkilöiden rekrytoinnissa ja kouluttamisessa koordinaatiovastuun keskittäminen sekä seudullinen kuntien ja kolmannen sektorin välinen yhteistyö ja on hyödyksi.  

Vapaaehtoistyöntekijän rikostaustan selvittäminen

Vapaaehtoistehtävän järjestäjän on luotava toimintaansa koskevia ohjeita tai menettelytapoja, jotka ovat tarpeellisia alaikäisten henkilöiden koskemattomuuden turvaamiseksi sekä arvioitava ne vapaaehtoistehtävät, joihin valittavien vapaaehtoisten rikostausta on tarkoitus selvittää. Vapaaehtoistoiminnan järjestäjä on se toimija, jonka nimissä alaikäisille suunnattua toimintaa järjestetään (esimerkiksi rekisteröity yhdistys, säätiö, yritys, kunta tai uskonnollinen yhdyskunta).
Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä 148/2014, 4 § (Finlex) 

Vapaaehtoistehtävän järjestäjällä on oikeus pyytää rikosrekisteriote vapaaehtoisesta, jos vapaaehtoisen tehtävään kuuluu

  • säännöllisesti ja olennaisesti alaikäisen opetusta, ohjausta, hoitoa, huolenpitoa tai muuta yhdessäoloa alaikäisen kanssa
  • henkilökohtainen vuorovaikutus alaikäisen kanssa ja
  • tehtävän hoitaminen yksin tai sellaisissa olosuhteissa, joissa alaikäisen henkilökohtaista koskemattomuutta ei lain 4 §:ssä tarkoitetuista ohjeista ja menettelytavoista huolimatta voida kohtuudella turvata.

Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä 148/2014, 5 § (Finlex)

Tarkempia tietoja ja ohjeita vapaaehtoisen rikostaustan selvittämisestä löytyy Oikeusrekisterikeskuksen sivuilta. 
Vapaaehtoisen rikostaustaote (Oikeusrekisterikeskus) 

Palkkiot ja kulukorvaukset

Tukiperheelle syntyy toiminnasta kuluja, jotka sosiaalitoimen on syytä korvata. Tukihenkilölle tai -perheelle maksetaan kulukorvausta ja/tai palkkiota.

Lainsäädännössä ei ole määräyksiä tukiperheille maksettavien hoitopalkkioiden ja kulukorvausten määrästä. Tukiperhetoiminnasta maksettavat palkkiot ja kulukorvaukset on saatettu määritellä suhteessa perhehoidosta suoritettaviin korvauksiin. Tukiperhetoiminnan sujuvuuden kannalta on tärkeää, että korvauksista sovitaan tukisuhdetta perustettaessa riittävän selkeästi.

Tukiperhepalkkioiden korotus on hyvä tehdä vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön kyseiselle vuodelle vahvistaman työntekijäin eläkelain palkkakertoimen mukaisesti. Kulukorvauksen määrä kannattaa tarkistaa elinkustannusindeksin mukaisesti.

Lisätietoa ja lähteet

Päivitetty:

Työn tueksi

Tukisuhdetoiminnassa käytettävät kortit ja Tukisuhdetoiminnan  arviointi -lomakkeet
Lapsen tukena - tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta lapsi- ja perhesosiaalityössä LATU-hanke, Jyväskylän yliopisto.