Vertaisryhmätoiminta

Lastensuojelun ja erityistä tukea tarvitsevalle lapselle tai hänen perheelleen voidaan järjestää vertaisryhmätoimintaa lapsen terveyden tai kehityksen turvaamiseksi.

Vertaisryhmätoiminnan tarkoitus on, että samanlaisessa tilanteessa olevat jakavat kokemuksia keskenään ja saavat sitä kautta toisiltaan sosiaalista tukea, toivoa sekä uusia näkökulmia.
  
Ryhmät ovat kohdennettua työtä eikä ryhmään voi osallistua kuka tahansa. Suljetut ryhmät ovat aina tavoitteellista toimintaa. Suljetuissa ryhmissä, ryhmän jäsenet pysyvät samana koko ryhmän ajan, ja vaikka ryhmästä joku jäisi kesken ryhmää pois, ei uutta jäsentä oteta ryhmään. Näin varmistetaan ryhmän turvallisuus ja luottamuksellisten suhteiden rakentuminen ja aiheiden käsittely ja jakaminen ryhmässä. 

Ryhmän perustarkoituksesta riippuen suljetut ryhmät voivat olla kuntouttavia, kasvua tai toimintakykyä vahvistavia ryhmiä. On tärkeää, että ryhmän jäsenet, ryhmän ohjaajat ja rakenne pysyvät muuttumattomina ryhmätoiminnan ajan. Ryhmät ovat yleensä kooltaan pieniä, mikä mahdollistaa ryhmäläisten kuulluksi tulemisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen.

Lastensuojelu ja perhesosiaalityö järjestävät omille asiakkailleen perheiden, vanhempien, nuorten ja lasten ryhmiä tai ohjaavat perheitä mm. erilaisten järjestöjen ryhmiin.  On myös tyypillistä että ryhmiä ohjataan yhteistyössä muiden toimijoiden ja järjestöjen kanssa. 
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 28 § (Finlex)

Lasten vertaisryhmätoiminta

Lasten ryhmätoiminnan tavoitteena on tukea lapsen kehitystä ja kasvua. Yhdessä tekeminen ja leikkiminen ovat tuen kannalta tärkeitä. Ryhmässä lapsi pääsee puhumaan ja jakamaan kokemuksiaan muiden lasten kanssa. Ryhmä voi olla ainoa paikka, jossa lapsi voi puhua ja kuulla, että hän ei ole yksin. Muiden samoihin aiheisiin liittyvät kokemukset luovat toivoa ja vähentävät ahdistusta ja häpeää.

Ryhmien perustarkoituksesta riippuen lasten ryhmissä käsitellään erilaisia lapsen elämäntilanteen kannalta tärkeitä teemoja, tuetaan lapsen toimintakykyä, sosiaalisia taitoja ja vähennetään avuttomuuden tunnetta. Ryhmissä on tärkeää, että lapsi tulee kuulluksi ja ymmärretyksi sekä kokee iloa ja rentoutuu.

Nuorten vertaisryhmätoiminta

Yhteistä nuorten ryhmille on koulunkäynnin tukeminen, mielekkään vapaa-ajan ja harrastustoiminnan löytäminen, itsenäistymisen tukeminen, jatko-opintojen hahmottuminen, nuoren toimintakyvyn vahvistaminen ja laajentaminen sekä sosiaalisten taitojen lisääminen.  

Ryhmiä kootaan sosiaalityöntekijöiden, opiskeluhuollon tai nuorisotyön arvioinnin ja tarpeen perusteella. Yhteisenä piirteenä ryhmän perustamiselle on esimerkiksi yksittäisen työntekijän huoli lapsen tai nuoren selviytymisestä perheessä, koulussa, itsenäisessä elämässä tai kaveripiirissä. Poissaolot koulusta ja kouluvaikeudet, sosiaalinen eristäytyminen ja käytöshäiriöt voivat olla syitä, jonka vuoksi ryhmän perustaminen nähdään tarpeelliseksi. 

Ryhmän kokoaminen voi olla perusteltua myös silloin, kun asuinalueen lasten ja nuorten keskuudessa on haitallista käyttäytymistä, joka tulee ilmi päihteidenkäyttönä, rikollisuutena tai aggressiivisena käytöksenä. Nuorten ryhmiä on ohjattu moniammatillisesti, yhteistyönä lastensuojelun, nuorisotoimen, järjestöjen ja koulun kanssa.

Esimerkkejä nuorten vertaistukiryhmistä

Vanhempien vertaisryhmätoiminta

Vanhempien ryhmissä on samoja piirteitä kuin lasten ja nuorten ryhmissä. Vanhempien ryhmissä tuetaan vanhemmuutta ja syvennetään vanhempien ymmärrystä itsestään ja lapsestaan sekä vahvistetaan mielekästä vuorovaikutusta lapsen tai nuoren kanssa.

Ryhmien tarkoituksesta riippuen ryhmätoiminnan pääpaino on vanhempien vanhemmuuden, vanhempien toimintakyvyn, sosiaalisuuden ja elämänhallinnan tukemisessa. Ryhmissä toteutetaan myös palveluohjausta ja ryhmään voidaan kutsua muiden alojen asiantuntijoita kertomaan vanhemmille tärkeistä teemoista laajemmin. Vahvasti arkea tukevissa ryhmissä voidaan käsitellä konkreettisesti arjen rytmiä, ruuanlaittoa ja talouden hallintaa kun taas terapeuttisimmissa ryhmissä enemmän käsitellään tunteita ja niiden taustoja ja juuria.

Esimerkkejä vanhempien ryhmistä

Vertaisryhmätoiminnan vaiheet

Viisi ehtoa vaikuttavaan ryhmätoimintaan

1. Ajallinen kesto ja intensiteetti

Ryhmien ajallinen kesto tulisi olla lasten, nuorten ja vanhempien tarpeiden mukainen. Tavanomaisesti ryhmien kesto on 3−12 kuukautta. Pienryhmätoiminnan ajallinen kesto voi olla myös tarvittaessa pitkä, kahdesta neljään vuoteen. Tapaamistiheys ja intensiteetti voivat vaihdella. Keston merkitys on siinä, että se mahdollistaa ryhmäprosessin ja ryhmän kehitysvaiheet, mitkä omalta osaltaan tukevat ryhmäläisten hyvinvointia. 

2. Ryhmien kokoaminen ja valikointi

Toiminnan tulee perustua monipuoliseen tiedonmuodostukseen ja havainnointiin. Lasten, nuorten ja vanhempien elinoloja tulee kartoittaa siten, että riskien ja hyötyjen arviointi sisältää tietoa lapsen kehityksellisistä tarpeista, yhteiskunnan tarjoamien palvelujen puutteista sekä tukiverkostojen, kodin, koulun ja vapaa-ajan olosuhteista.

3. Toiminnan tavoitteellisuus

Ryhmätoiminta on tavoitteellista ja sisältää yksilö- ja ryhmäkohtaisen kehittymissuunnitelman. Muutos lasten, nuorten ja vanhempien hyvinvoinnissa on etusijalla.

4. Ryhmäprosessin dokumentointi ja arviointi

Työtä arvioidaan yhdessä lasten, nuorten ja vanhempien kanssa, jotta menetelmiä voidaan kehittää jatkuvasti ryhmäläisten tarpeiden mukaisiksi. Dokumentoinnin aineistoiksi käyvät esimerkiksi työpäiväkirja muistiinpanot, haastattelut, kyselyt tai muut soveltuvat arviointimenetelmät.

5. Toiminnan taloudellinen resursointi

Ryhmätoiminta voidaan sisällyttää perhetyöntekijän, sosiaaliohjaajan, nuorisotyöntekijän tai sosiaalityöntekijän tehtävänkuvaan. Paikallisesti ryhmätoimintaa voidaan toteuttaa myös eri rahoituslähteistä saatavilla projektirahoituksilla tai kunnan ja järjestön välisenä yhteistyönä.

Menetelmät ja tekniikat

Lasten, nuorten ja vanhempien vertaisryhmätoiminnan menetelmällinen viitekehys voi perustua esimerkiksi sosiaalipedagogiikkaan, elämyspedagogiikkaan, seikkailukasvatukseen, psykodraamaan, sosiodraamaan, toiminnallisiin menetelmiin, erialisiin terapiasuuntauksiin, psykoedukatiivisiin menetelmiin, taideterapiaan tai sosiokulttuuriseen innostamiseen. 

Tekniikat, joita käytetään menetelmällisen viitekehyksen yhteydessä voivat olla esimerkiksi metsäretket, kiipeily, vaellus, ratsastus, läksypiirit, leirit, leirikoulut, pelit, leikit, urheilu, arkiset askareet, taide, kädentaidot, valokuvaus, keskusteluryhmät, luottamusharjoitukset, roolipelit, matkalle varustautuminen, välipalat, ruokailu ja ruoanlaitto, käsityö, erilaiset piirtämisharjoitteet, kirjoittaminen, pienesineiden- ja symbolien käyttö, elämäkerrallinen työskentely, kokemus- ja työpäiväkirjat tai erilaisten toiminnallisten välineiden kuten vahvuuskorttien käyttäminen.

Ryhmän ohjauksen vaiheet

1. Valmistelu ja ennakkosuunnittelu

Ryhmän ohjaajat suunnittelevat ryhmän rakenteet: ryhmän keston, tapaamistiheyden, paikan ja ajan sekä ryhmän tavoitteet. Ryhmän ohjaajat sitoutuvat ryhmän prosessiin. He aloittavat hyvissä ajoin ryhmän mainostamisen ja ryhmän kokoamisen. Ryhmän ohjaajat tiedottavat aktiivisesti ammattilaisille ja perheille, miten ryhmään osallistuminen mahdollistuu. 

2. Ryhmäläisten haastattelut ja sitouttaminen ryhmään

Ryhmän ohjaajat haastattelevat ryhmäläiset ennen ryhmän aloittamista. Ryhmäläisille kerrotaan ryhmästä: heiltä kysytään, mitä toivovat ryhmältä ja heidän sitoutumisensa varmistetaan. Ryhmäläisten kanssa luodaan tavoitteet toiminnalle. 

3. Ryhmän ohjaus, toiminta ja työstämisvaihe ryhmässä

Ryhmän ohjaajat ja ryhmä yhdessä tutkii ja selvittää, mihin asioihin kannattaa syventyä ja miksi nämä asiat ovat esillä ja miten muutoksiin voidaan pyrkiä. Ryhmäprosessin aikana ryhmäläisten yksilölliset ja ryhmäkohtaiset tavoitteet tarkentuvat. Tärkeää on antaa myönteistä palautetta ja yhdessä ryhmäläisten kanssa pohtia sitä, miten ryhmä on vaikuttanut ryhmäläisten arkeen ja toimintaympäristöihin. Mitä muutoksia on tapahtunut? 

4. Arviointi ja ryhmän vaikutusten siirtyminen arkeen

Ryhmän viimeisellä kolmanneksella on hyvä puhua ryhmän loppumisesta ja siitä miltä se tuntuu. Tärkeää on, että ryhmäläiset saavat antaa palautetta siitä, mitä merkitystä ryhmällä on ollut heille, mitä he ovat saaneet ryhmältä ja miten se on vaikuttanut heidän lähisuhteisiin, toimintaympäristöihin ja arkeen. Palautteen kerääminen sekä suullisesti että kirjallisesti ryhmässä on osa ryhmän lopettamisprosessia. On tärkeää että ryhmäläiset saavat tarpeeksi tilaa käsitellä ryhmän loppumista. Ryhmän ohjaajat dokumentoivat ryhmäläisten kokemukset ja siirtovaikutukset arkeen. 

Ryhmätoiminnan päättyessä ryhmän ohjaajat käyvät läpi ryhmän jäsenten palautetta. Palaute kannattaa kirjata asiakastietojärjestelmään. Lisäksi ohjaajat voivat tavata tarpeen mukaan ryhmän loputtua asiakkaan ja hänen vastuusosiaalityöntekijän tai sen tahon, josta hänet on ryhmään ohjattu. Asiakkaan kanssa käydään läpi sitä, miten hän on kokenut ryhmästä saadun tuen. Tiedon ja kokemuksen siirtyminen muille ammattilaisille on tärkeää. Se lisää asiakkaan kokonaisvaltaista elämäntilanteen ymmärrystä ja tuen tarpeen kohdistumista oikein. 

Kirjoittajat

Pauliina Levamo, erityissosiaalityöntekijä, ryhmätoiminnan koordinaattori, lastensuojelun palvelut, muut perheiden tukipalvelut, Helsingin kaupunki

Alpo Heikkinen, Talentia 

Päivitetty: