Lapsiin kohdistuva väkivalta

Lapsiin kohdistuva väkivalta on vanhempien, muiden aikuisten tai vertaisten tekoja ja laiminlyöntejä, jotka aiheuttavat lapselle vahinkoa. Myös kuritusväkivalta ja kasvatuksellinen väkivalta ovat lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Tällä sivulla:

Laki ja sopimukset suojaavat lasta väkivallalta

Lapsen oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan elämään on turvattu 

  • YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa (LOS), joka tuli Suomessa voimaan 1991 
  • Euroopan neuvoston yleissopimuksessa (Lanzaroten sopimus) vuonna 2011

Lanzaroten sopimuksessa sovitaan lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Suomessa lasten fyysinen kurittaminen on ollut kiellettyä lailla vuodesta 1984.

Lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot

Lapsen lieväkin pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos. Kaikista lapseen kohdistuvista seksuaalirikosepäilyistä ja muista kuin äärimmäisen lievistä pahoinpitelyistä täytyy tehdä ilmoitus poliisille. Epäselvissä tilanteissa voi aina konsultoida poliisia. Lisäksi tilanteesta täytyy aina tehdä myös lastensuojeluilmoitus.

Fyysinen väkivalta

Fyysinen väkivalta vahingoittaa lapsen terveyttä tai aiheuttaa hänelle kipua. Se on esimerkiksi tönimistä, tukistamista, lyömistä tai potkimista. 

Vauvan ravistelu

Vauvan ravistelu liittyy tilanteisiin, joissa vanhemmat tai hoitajat menettävät malttinsa vauvaan. Vauva saattaa esimerkiksi itkeä paljon tai syödä huonosti. Vauvaa ei kuitenkaan saa koskaan ravistella tai käsitellä muuten kovakouraisesti.

Vauvan pää on iso ja painava verrattuna muuhun vartaloon ja niskalihakset ovat vielä heikot. Kun vauvaa ravistellaan, pää liikkuu edestakaisin hyvin nopeasti ja suurella voimalla. 

Vauvan ravistelun välittömiä ravistelun seurauksia ovat esimerkiksi oksentelu, itkuisuus, huono syöminen, tajunnantason häiriöt, hengityskatkokset ja kouristukset. Pitkäaikaisseurauksia voivat olla esimerkiksi näkövammat, oppimisvaikeudet ja epileptiset kohtaukset. Vauvat voivat myös kuolla ravistelun seurauksena.

Kuritusväkivalta

Kuritusväkivalta on väkivaltaa, jolla aikuinen pyrkii rankaisemaan tai säätelemään lapsen käyttäytymistä aiheuttamalla kipua tai epämukavan olon. 

Kuritusväkivalta tarkoittaa esimerkiksi läpsimistä, tönimistä, repimistä, tukistamista, luunappien antamista, nipistämistä tai läimäyttämistä. Kuritusväkivalta voi olla harkittu kasvatustapa. Se voi myös johtua aikuisen uupumuksesta ja väsymyksestä tai mielenterveys- tai päihdeongelmasta.
Suomessa kuritusväkivalta kiellettiin lailla vuonna 1983. Laki astui voimaan vuonna 1984.

Kemiallinen pahoinpitely

Kemiallisella pahoinpitelyllä tarkoitetaan sitä, että lapselle annetaan huumaavaa lääkeainetta tai alkoholia. Niiden avulla saatetaan esimerkiksi yrittää rauhoittaa itkevää vauvaa.

Jos lapsi on epäselvästä syystä unelias, sekava tai hänen tajunnantasonsa vaihtelee, täytyy pohtia, onko kyseessä lapsen kemiallinen pahoinpitely.

Perustarpeiden laiminlyönti

Lapsen perustarpeiden laiminlyönti voi olla esimerkiksi terveydenhoito-ohjeiden noudattamatta jättämistä, asianmukaiseen terveydenhoitoon hakeutumisen laiminlyöntiä, lapsen huonoa hygieniaa, tarjotun ravinnon vähäisyyttä tai emotionaalisten tarpeiden laiminlyöntiä.

Perustarpeiden laiminlyöntiä on myös ymmärtämättömyys lapsen näkökulmasta ja suojelun sekä turvan takaamisesta lapselle, esimerkiksi piittaamattomuus lapsen altistumisesta huumeille ja ympäristön vaaroille sekä koulunkäynnin epääminen.

Henkinen väkivalta 

Henkinen väkivalta on esimerkiksi murjottamista, haukkumista, esineiden heittelyä ja lyömisellä uhkaamista.  Henkisellä pahoinpitelyllä on haitallinen vaikutus lapsen psyykkiselle ja tunne-elämän kehitykselle. 

Väkivallalle altistuminen

Jos lapsi elää perheessä, jossa joku perheenjäsenistä käyttäytyy väkivaltaisesti, hän altistuu kaikille väkivallan haitallisille vaikutuksille. Vaikka esimerkiksi väkivaltainen fyysinen teko ei kohdistuisi suoraan lapseen, väkivaltainen ilmapiiri aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta. 

Jos väkivalta jatkuu pitkään, se voi altistaa monille fyysisille oireille, sairauksille ja muille kielteisille kehityskuluille.  Lapsi oppii usein myös ratkaisemaan ristiriitoja väkivallalla.

Väkivaltaisessa perheessä kasvavan lapsen kehityksen voi turvata vain puuttumalla tilanteeseen.

Seksuaaliväkivalta 

Lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta (rikoslainsäädännössä useimmiten lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tmv. rikosnimike) voi olla esimerkiksi lapsen houkuttelemista seksuaalisiin tekoihin, lapsen sukupuolielinten koskettelua, lapsen pakottamista katsomaan aikuisten välistä seksuaalista toimintaa tai lapsen altistamista ikään kuulumattomalle seksuaaliselle toiminnalle ja kuvamateriaalille internetin kautta.

Rikoslaki suojaa lapsen fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Lasten vähäistä elämänkokemusta tai kehittymättömyyttä ei saa käyttää hyväksi. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyt henkilö ei voi välttää vastuutaan vetoamalla lapsen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen, vaan lapsen oikeus suojeluun voittaa. 

Suojaikäraja

Suojaikäraja on lakisääteinen ikäraja, jota nuorempi henkilö ei lähtökohtaisesti voi antaa suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Suomessa suojaikäraja on 16 vuotta. 
Laki suojaa nuorta itseään vanhemman henkilön hyväksikäytöltä. Lain tarkoitus ei ole estää kahta saman ikäistä ja vastaavassa kehitysvaiheessa olevaa nuorta harrastamasta seksiä.

Jos nuori on erityisen suojelun tarpeessa, suojaikäraja on 18 vuotta. Erityisen suojelun tarve voi tarkoittaa esimerkiksi perheen sisäisiä tilanteita tai tilannetta, jossa nuori on laitoksessa tai hänellä on kehityksellisiä pulmia.

Vastuu hyväksikäytöstä on aina aikuisella, eikä hän voi vapautua vastuusta vedoten tietämättömyyteensä asioiden oikeasta tilasta kuten lapsen todellisesta iästä. Aikuisen täysi vastuu ei myöskään vähenny, vaikka alaikäinen olisi itse ollut aloitteen tekijä.

Lasten väkivaltakokemukset vaihtelevat

Lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot vaihtelevat. Esimerkiksi lapsen pitkäaikainen sairaus tai vamma lisää lapsen riskiä joutua kaltoinkohdelluksi. 

Tytöt ja pojat altistuvat väkivallalle hieman eri tavoin: Pojilla on enemmän fyysisen uhan kokemuksia kuin tytöillä, tytöt kokevat enemmän seksuaalista häirintää ja väkivaltaa sekä henkistä tai fyysistä väkivaltaa perheessä. 

Lähisuhde- ja perheväkivallan eri muodot esiintyvät perheissä usein samanaikaisesti. Jos perheessä esiintyy parisuhdeväkivaltaa, on lapsilla suuri riski joutua myös itse väkivallan kohteiksi. Aikuisten väliselle väkivallalle altistuminen on aina haitallista lapselle. Se on myös yksi henkisen väkivallan muoto. Perheessä esiintyvään väkivaltaan on aina puututtava.

Lasten väkivaltakokemusten yleisyys

Kouluterveyskyselyssä 2019 ja 2021 on kysytty lasten ja nuorten väkivaltakokemuksista.
Vanhempien tai muiden lapsesta huolta pitävien aikuisten fyysistä väkivaltaa vuoden aikana kertoi kokeneensa 

Vuonna 2019

  • 4.–5. luokkalaisista 13 % 
  • 8.–9. luokkalaisista 12 % 
  • lukiolaisista ja ammattikoululaisista 7 %.

Vuonna 2021 

  • 4.–5. luokkalaisista 15 %
  • 8.-9. luokkalaisista 12 %
  • lukiolaisista ja ammattikoululaisista 7 %.

Vanhemmiltaan tai muilta lapsesta huolta pitäviltä aikuisilta henkistä väkivaltaa vuoden aikana kertoi kokeneensa 

Vuonna 2019

  • 4.–5. luokkalaisista 17 %
  • 8.–9. luokkalaisista 28 % 
  • lukiolaisista 28 % 
  • ammattikoululaisista 22 %.

Vuonna 2021

  • 4.–5. luokkalaisista 26 %
  • 8.–9. luokkalaisista 31 % 
  • lukiolaisista 33 % 
  • ammattikoululaisista 24 %.

Muiden perheenjäsenten välistä fyysistä väkivaltaa vuoden aikana kertoi kokeneensa

Vuonna 2019

  • 4.–5. luokkalaiset 14 %
  • 8.–9. luokkalaisista 11 %
  • lukiolaisista 9 % 
  • ammattikoululaisista 7 %.

Vuonna 2021 

  • 4.–5. luokkalaiset 14 %
  • 8.–9. luokkalaisista 13 %
  • lukiolaisista 11 % 
  • ammattikoululaisista 9 %.

Lisätietoa

Työkaluja

Päivitetty: