Kulttuurinen moninaisuus, maahanmuutto ja ilmastosiirtolaisuus
Maailmassa on muutettu ilmastosyistä koko ihmiskunnan historian ajan esimerkiksi kuivuuden, tulvien tai maastopalojen vuoksi.
Nykyaikana muuton syyt ovat usein moniulotteisia, eikä muuttamiselle aina ole helppoa erotella vain yhtä syytä. Ihmiset muuttavat esimerkiksi poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista – tai ympäristöön liittyvistä syistä.
Ilmastosyistä muuttavista on käyttöön yleistynyt termi ”ilmastopakolaisuus”. Se on kuitenkin harhaanjohtava, sillä ympäristön muutoksia pakenevat ihmiset eivät sovi aikaisempaan pakolaisuuden määritelmään. YK:n pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus tai EU-maiden lainsäädäntö eivät tällä hetkellä tunnista ilmasto- ja ympäristösyitä pakolaisstatuksen tai oleskeluluvan perusteena. Ilmastopakolaisuutta ei siten kansainvälisten sopimusten mukaan ole virallisesti olemassa. Parempi termi kuvaamaan ilmastosyistä liikkuvia olisikin ”ympäristösiirtolainen” tai ”ilmastosiirtolainen” (englanniksi environmental migrants).
Ilmastosiirtolaisuudesta maalataan helposti tulevaisuuden uhkakuvia. On kuitenkin myös esitetty, että ilmastosiirtolaiset voisivat olla ongelman sijasta ratkaisu länsimaiden työvoimapulaan ja ikääntyvien väestöjen tarpeista huolehtimiseen. Alustavien tutkimusten mukaan valtaväestön asenteet ja suhtautuminen ilmastosiirtolaisiin ovat myönteisempiä kuin muista syistä maahan muuttaviin ihmisiin.
Ilmastonmuutos vaikuttaa eniten riskialueisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin
Kansavälinen siirtolaisjärjestö IOM arvioi, että maailmassa voi olla jopa miljardi ilmastosiirtolaista seuraavan 30 vuoden aikana.
Kuivuuden ja muiden haitallisten ympäristön muutosten riskialueita ovat erityisesti Etelä-Aasia, Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Latinalainen Amerikka, joissa asuu yli puolet maailman väestöstä. Äärimmäiset ja vahinkoa aiheuttavat sääilmiöt lisääntyvät kuitenkin kaikkialla maailmassa.
Kriiseissä resursseilla on suuri merkitys. Ilmastonmuutoskin tulee vaikuttamaan eniten jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Maasta pois muutto vaatii esimerkiksi rahaa tai sosiaalista verkostoa. Tälläkin hetkellä suurin osa kodeistaan paenneista ihmisistä asuu kotimaansa rajojen sisäpuolella. Moni tulee tulevaisuudessakin tarvitsemaan tukea maassa, jonka infrastruktuuri, peruspalvelut ja/tai tukijärjestelmät voivat olla jo valmiiksi heikot ja heikentyä entisestään ilmastonmuutoksen vuoksi.
Ilmastosiirtolaisuuden tarvetta voidaan ehkäistä parhaiten ilmastonmuutosta hillitsemällä
Teot ilmastonmuutoksen hidastamiseksi vaikuttavat siihen lasketaanko ilmastosiirtolaisten määrä tulevaisuudessa kymmenissä vai sadoissa miljoonissa.
Ilmastonmuutoksen vaikutusten minimointiin tarvitaan hyvin laaja-alaisia toimia yhteiskunnallisesti sekä käyttäytymisen muutosta yksilötasolla.
Yksilön tasolla tämä niin kutsuttu vihreä siirtymä voi tarkoittaa esimerkiksi kasvisperäisen ruokavalion suosimista ja sähköautoon, joukkoliikenteeseen tai pyöräilyyn vaihtamista. Toisaalta käyttäytymistä on vaikeaa muuttaa. Siihen tarvitaan tietoa, ymmärrystä, motivaatiota, oikea-aikaista päätöksentekoa sekä pitkäaikaista sitoutumista. Ihminen oppii parhaiten mallista eli toisilta ihmisiltä.
Eri väestöryhmissä, yhteiskuntaluokissa ja yhteisöissä kaivattaisiinkin selkeitä ja näkyviä malliesimerkkejä siitä, miten toimia ilmaston kannalta kestävämmin ja yhdessä aukipuhuttuja arvoja ja periaatteita mihin tämä toivottu käyttäytyminen perustuu. Tutkimusten mukaan ihminen saadaan muuttamaan käyttäytymistä tuottamalla hänelle positiivisia tunteita, kuten ilo ja ylpeyttä. Ilmastonmuutosta vähentävistä teoista olisi tärkeää saada positiivista palautetta sekä osaamisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Kaikilla eri sosioekonomisissa ryhmissä tai väestöryhmissä ei kuitenkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa tai sopeutua muutokseen täällä Suomessakaan. Siksi on olemassa riski, että ilmastonmuutos ja jopa siihen suunnitellut tukitoimet voivat lisätä väestön eriarvoisuutta.
Kuinka ilmastosiirtolaisuuteen varaudutaan Suomessa?
Suomessa ei ole juuri varauduttu ilmastosiirtolaisuuteen ja nyt olisikin tarpeellista luoda kauaskantoisia suunnitelmia ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi ilmastosiirtolaisuuteen varautumiseen.
Se, kuinka kansainvälinen yhteisö suhtautuu ja reagoi ilmastosiirtolaisuuteen vaikuttaa siihen, lisääkö globaali muuttoliike konflikteja vai sujuuko se rauhallisesti.
Kulttuurisesti moninainen väestö on huomioitava päätöksenteossa
Yhteiskunnassa erilaisia interventioita ja tukitoimia suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon myös Suomessa jo asuva kulttuurisesti moninainen väestö.
Alkuperäiskansat, kuten esimerkiksi saamelaiset, ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Valtioneuvoston selvityksessä todettiin ilmastonmuutoksen vaikuttavan ja muuttavan koko saamelaiskulttuuria. Saamelaiset ovat havainneet muutoksia kotiseutualueellaan jo 60-luvulta lähtien ja pohtineet vuosikymmeniä keinoja sopeutua ilmastonmuutokseen kulttuurisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti saamelaiset, kuten muutkin vähemmistöt, usein sivuutetaan päätöksenteossa, vaikka heillä voisi olla paljon tietoa esimerkiksi ilmaston muutokseen varautumisesta ja sopeutumisesta.
Vähemmistöjen osallisuutta ilmastopolitiikkaan olisi hyvä lisätä, sillä kaikkia koskettavassa asiassa kaikkien on tultava kuulluksi. Yksilö- ja yhteisötasolla yhdessä toimiminen lisää osallisuuden kokemusta, joka puolestaan lisää terveyttä. Ilmastonmuutosta vastaan taisteleminen voisi olla kaikkien Suomessa asuvien väestöryhmien yhteinen asia, joka lisää yhteenkuulumisen tunnetta yhteiskunnassa ja edistää terveyttä sekä hyvinvointia.
