Tunteet, vaikeat kokemukset ja niiden kanssa työskentely

Kaikki ihmiset kohtaavat elämässään vaikeita ja kipeitä asioita. Esimerkiksi tapaturma, väkivallan tai muun rikoksen uhriksi joutuminen, läheisen ihmisen menettäminen, onnettomuuden ja väkivallan näkeminen tai kiusaaminen voi satuttaa sinua enemmän kuin pystyt käsittelemään ja ottamaan vastaan.

Tällaisia kokemuksia sanotaan traumakokemuksiksi. Niitä voi sattua kenelle tahansa. Rankat kokemukset voivat tehdä oman käyttäytymisen hallitsemisesta, kokemuksiin liittyvien tunteiden huomaamisesta ja niistä puhumisesta todella vaikeaa.

Jos olet kokenut vaikeita asioita pienenä lapsena, omille tunteille tai käyttäytymiselle ei aina löydy sanoja tai syytä. Aikuisten tehtävä on auttaa sinua kuvaamaan kokemaasi ja tunteitasi. Aikuisten tehtävä on myös tuoda arkeesi turvallisuutta, jotta voit luottaa muihin ihmisiin ja itseesi.

Miten vaikeat kokemukset näkyvät tunteissa ja käytöksessä?

Et halua tai pysty puhumaan läheisille tai muille ihmisille.
Olet sulkeutunut tai vetäytynyt. Et halua tai pysty osallistumaan tai et mielelläsi osallistu yhteisiin tilanteisiin, kuten yhdessä syömiseen.
Laitat muiden ihmisten tarpeet omiesi edelle ja olet varovainen. Kysyt lupaa tavallisiinkin toimintoihin tai pyytelet usein anteeksi. Haluat miellyttää kaikkia, koska pelkäät rikkovasi rajoja tai sääntöjä.
Puhut vihamielisesti tai käyttäydyt aggressiivisesti. Vahingoitat itseäsi, muita aikuisia ja lapsia tai ympäristöäsi, esimerkiksi rikot tavaroita tahallasi.
Olet masentunut, olosi on toivoton etkä näe asioissa niin paljon hyvää kuin ennen. Sinusta tuntuu, että voimavarasi ovat vähentyneet. Et ole kiinnostunut tai innostunut sinulle aiemmin tärkeistä asioista.
Olet jatkuvasti väsynyt tai uupunut. Olosi on voimaton etkä jaksa mitään. Tunne voi olla kokonaisvaltainen ja lamaannuttavakin. Nukut poikkeuksellisen paljon.
Olet ylivilkas ja olosi on rauhaton. Tunnet käyväsi koko ajan kierroksilla, olet kiihtynyt etkä saa nukuttua. Et pysty olemaan aloillasi. Teet montaa asiaa samaan aikaan, tai toimit ennen kuin ehdit miettiä mitä olet tekemässä.
Et pysty keskittymään ja pitämään asioita mielessäsi. Sinusta voi tuntua, että tärkeät asiat, joihin yrität keskittyä, lipuvat pois mielestä etkä saa niistä otetta. Sinulle sattuu virheitä ja joudut toistamaan asioita usein, jotta ne menisivät oikein tai tulisivat valmiiksi.
Jos joku yrittää jutella sinulle tapahtuneesta vaikeasta tilanteesta, et muista siitä mitään. Saatat kuitenkin muistaa muita asioita, kuten mitä söit eilen, mitä läksyä tuli tai kenen kanssa olit. Vaikea tilanne on kuitenkin unohtunut kokonaan mielestäsi.
Teet uhkarohkeita asioita, jotka voivat vaarantaa hyvinvointisi ja turvallisuutesi, vaikka ymmärrät mahdolliset vaarat. Et kuitenkaan halua apua.
Käytät päihteitä, kuten tupakkaa, alkoholia, nuuskaa tai huumaavia aineita. Et välttämättä edes tiedä, mihin päihteiden käyttösi liittyy. Saatat yrittää työntää ikävät tunteet pois mielestä päihteiden avulla.
Kerrot asioista ja tilanteista siten, kuin olisit niihin syyllinen. Saatat myös kuvata itseäsi epäonnistuneena tai kertoa tekeväsi vain virheitä. Otat vastuuta virheistä, joita et ole oikeasti tehnyt.
Sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Puhut ja kirjoitat aikeista vahingoittaa itseäsi. Vahingoitat ruumistasi esimerkiksi viiltelemällä.
Et osaa käyttää rahaa harkitsevasti. Saatat tuhlata esimerkiksi viikkorahasi kerralla asioihin, joita et oikeasti tarvitse.
Uppoudut nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Olet somessa enemmän kuin muut. Sinusta tuntuu, että et voi olla ilman sitä. Pelaaminen vie kaiken aikasi etkä vietä aikaa muiden kanssa. Olet ärtynyt tai surullinen, jos joudut olemaan pois netistä tai laitteiden käyttöä rajoitetaan.

Millä asioilla arjen hyvinvointia voi lisätä?

Selkeä viikko-ohjelma auttaa ennakoimaan, mitä tapahtuu minäkin päivänä, missä ja kenen kanssa. Yhdessä voidaan sopia viikon tavoitteista ja siitä, miten niiden saavuttamista juhlitaan.
Yhteisesti sovitut rutiinit lisäävät turvallisuudentunnetta: milloin heräät, milloin syödään yhdessä, milloin lähdet harrastuksiin, milloin menet nukkumaan.
Lyhyet ja selkeät ohjeet, esimerkiksi että koulussa siirrytään oppitunnin jälkeen ruokailuun ja sitten välitunnille. Sekä aikuisella että sinulla itselläsi täytyy olla sama käsitys siitä, miten eri tilanteissa toimitaan.
Keskusteluyhteyden rakentaminen ja ylläpitäminen, esimerkiksi että aikuinen kysyy sinulta kuulumisia, toiveita ja tarpeitasi. Aikuisen uteliaisuus ja kiinnostuneisuus asioistasi on tapa osoittaa välittämistä.
Tunteista ja kokemuksista puhuminen. Kokemuksistasi ja niihin liittyvistä tunteista jutteleminen voi johtaa uudenlaisiin tapoihin ajatella kokemuksesta ja oppia elämään sen kanssa. Jos puhuminen on vaikeaa, tunteita voi kuvata vaikka piirtämällä, maalaamalla tai musiikilla.
Eleet ja kehonkieli, jotka viestivät turvallisuudesta. Rento suhtautuminen, hymyileminen ja halaaminen ovat monelle aikuiselle luontevia tapoja osoittaa hellyyttä ja huolenpitoa. Tarvitsemasi etäisyys täytyy kuitenkin tunnistaa ja yksityisyyttä ja kehollista koskemattomuutta kunnioittaa.
Jaksamisesi arviointi. Aikuisen pitää aina arvioida huolellisesti, milloin pystyt puhumaan itseäsi kuormittavia asioita. Aikuisen vastuulla on ajatella sitä, mikä palvelee sinun etuasi.
Rajat ja akuutit rauhoittamista vaativat tilanteet. Tarvittaessa aikuinen voi rauhoittaa tilannetta ja ilmapiiriä pyytämällä sinua tulemaan luokseen sitten, kun koet pystyväsi keskustelemaan.
Läsnäolo. Jos sinulla on todella vaikea olla, aikuinen voi tulla lähellesi ja tarjota sinulle rauhaa esimerkiksi puhumalla hiljaisella ja rauhoittavalla äänellä, silittämällä tai halaamalla. Joskus pelkkä turvallisen aikuisen läsnäolo riittää, eikä sanoja tai sen suurempia tekoja tarvita.

Milloin puhutaan traumoista?

Vaikeat kokemukset voivat aiheuttaa sekä lyhytkestoisia että pitkäkestoisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Lyhytkestoiset oireet kertovat usein akuutista eli nopeasti ilmentyvästä ja myös melko nopeasti ohimenevästä stressihäiriöstä. Pitkäkestoiset oireet ovat sen sijaan usein merkki traumaattisesta kokemuksesta tai kokemuksista, jotka aiheuttavat traumaperäistä stressihäiriötä.

Jos mieleesi nousee nopeasti ikäviä tunteita ja tunnet kehossasi reaktioita, jotka liittyvät johonkin turvattomaan ja ahdistavaan tilanteeseen, puhutaan akuutista stressihäiriöstä. Sen oireita voivat olla esimerkiksi
- Takaumat, vaikean tilanteen uudelleen kokeminen
- Mielialan lasku
- Ylivireys ja kiihtyminen
- Sydämen sykkeen nouseminen ja tykyttävä tunne
- Tunne siitä, että on fyysisesti mutta ei henkisesti läsnä
- Syrjään vetäytyminen
- Halu kieltää tai torjua tapahtuma tai olla puhumatta siitä.
Hankalat tunteet ja keholliset reaktiot voivat aiheuttaa käyttäytymisen muutoksia, jotka saatat tunnistaa itsekin. Joskus taas muut, kuten läheiset aikuiset tai kaverit, huomaavat oireet itseäsi paremmin. Ikävät ja jäsentymättömät tunteet sekä kehossa tuntuvat reaktiot menevät pian ohi. Ne voivat ilmaantua muutamaksi tunniksi, väistyä ja nousta uudestaan pintaan, kun jokin muistuttaa vaikeasta kokemuksesta. Nämä tunteet ja reaktiot hälvenevät ja katoavat viimeistään kuukauden jälkeen.
Traumaattiset kokemukset liittyvät tilanteisiin, joissa ihminen on kohdannut poikkeuksellisen uhan tai henkilökohtaisen tai ympäröivää yhteisöä koskettaneen katastrofin. Tällaisia tilanteita ei ole vain yhdenlaisia, vaan ne voivat olla äkillisiä, kuten vakavia väkivaltatilanteita, tai pitkään jatkuneita, kuten toistuvaa laiminlyömistä tai henkistä satuttamista. Esimerkiksi luonnonkatastrofi tai liikenneonnettomuus voi koskettaa yhtä aikaa useita ihmisiä.

Traumatisoituminen voi näkyä monin tavoin. Traumaperäisen stressihäiriön tyypillisiä oireita ovat erityisesti
- Jatkuvat muistikuvat, jotka liittyvät tapahtumaan
- Hetkelliset, voimakkaina ilmestyvät takaumat (ns. flashbackit, filmikelat)
- Painajaisunet tai voimakas ahdistuneisuus tilanteissa, jotka muistuttavat tapahtuneesta. Usein yksilö pyrkii välttämään näitä ympäristöjä ja tilanteita suojellakseen omaa mieltään kivulta
- Kyvyttömyys muistaa tapahtuma eheänä kokonaisuutena ja tapahtumaan liittyvien muistikuvien sirpaleisuus. Esim. ihminen ei muista, mihin aikaan päivästä tapahtuma sattui.
- Toistuvat psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oireet. Esim. hallitsematon itkeminen tai vaikeus keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Hengittäminen voi olla pinnallista, syke koholla ja ympäristöään tai tekemisiään tekee koko ajan mieli tarkistella.
- Vaikeudet toimia sosiaalisissa tilanteissa. Esim. oma toiminta muuttuu yhtäkkiä toisen aika harmittomista sanomisista tai tekemisistä.
- Välttely, eli traumasta muistuttavien asioiden ja ympäristöjen karttaminen.
Traumaattisista kokemuksista kertovat oireet kestävät usein pitkään ja vaikeuttavat oloa toistuvasti. Tyypillisesti oireet alkavat viimeistään kuuden (6) kuukauden kuluttua traumaattisesta tapahtumasta, mutta joskus ne voivat alkaa myöhemminkin. Oireita on vähintään kuukauden ajan, joskus pitempäänkin.

Oikeutesi erityiseen suojeluun ja huolenpitoon täytyy turvattava erityisesti, jos olet kohdannut vaikeita tai traumaattisia kokemuksia. Sinusta huolta pitävän aikuisen tehtävä on taata sinulle turvalliset olosuhteet käsitellä traumaattisia kokemuksia sekä mahdollistaa tarvitsemasi apu, tuki ja palvelut. Traumaattisista kokemuksista toipuminen vaatii apua, aikaa ja luottamusta.
Sellaisetkaan tilanteet, jotka ovat olleet suureksi haitaksi ihmiselle itsensä tai hänen läheistensä terveydelle, hyvinvoinnille ja turvallisuudelle eivät ole traumaattisia kaikille. Esimerkiksi väkivallan todistaminen tai sen kohteeksi joutuminen jää joidenkin mieleen järkyttävänä, voimakkaana muistona, mutta ei häiritse heidän mielen hyvinvointiaan jatkuvasti tai pitkään. Lääkäri tekee aina johtopäätökset siitä, onko kyseessä akuutti stressihäiriö tai pitkäkestoinen traumatisoitumisesta aiheutunut oireilu.