Rikosprosessi lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä

Lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä rikosprosessi käynnistyy, kun poliisi saa epäilyn tietoonsa. Rikosprosessissa poliisi selvittää, onko joku syyllistynyt rikokseen. Rikosprosessiin kuuluvat 

• esitutkinta
• syyteharkinta
• oikeudenkäynti 
• rangaistuksen täytäntöönpano.

Rikoksen esitutkinnasta vastaa poliisi. Silti viranomaisten välinen virka-apu on tärkeää, jotta mahdollinen rikos selviää. 

Esitutkinta ja lapsi esitutkinnassa

Rikosepäily tulee poliisin tietoon yleensä rikoksen uhrin, jonkun ulkopuolisen tai viranomaisen ilmoituksesta.

Ennen esitutkinnan aloittamista poliisin on tehtävä esiselvitys, jotta kukaan ei joutuisi ilman syytä epäillyn asemaan. Jos kynnys rikosepäilystä ylittyy ja rikoksen syyteoikeus on vielä olemassa, poliisi aloittaa esitutkinnan tutkinnanjohtajan päätöksellä.

Esitutkinnan kulku 

Esitutkinnassa poliisi selvittää rikoksen ja sen teko-olosuhteet, asianosaiset ja kaikki seikat, joita syyttäjä tarvitsee syyteharkintaa varten.

Yksi tärkeimpiä esitutkinnan keinoja ovat kuulustelut. Poliisi voi myös hankkia selvitystä 

• asiantuntijalausunnoilla
• rikospaikkatutkinnoilla
• rikoslaboratoriotutkimuksilla 
• pakkokeinoilla, kuten kotietsinnöillä, takavarikoilla, televalvonnalla tai pidättämällä henkilön.

Poliisi selvittää rikokset tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden periaatteilla. Sääntöjä ovat

• syyttömyysolettama eli ketään ei pidetä syyllisenä, ennen kuin rikos on näytetty toteen 
• syyttäjän näyttötaakka eli syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen 
• epäillyn suosiminen eli epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi.

Kun esitutkinta päättyy, poliisi toimittaa asiakirjat syyttäjän syyteharkintaan. Syyteharkintaa voi seurata oikeudenkäynti ja rangaistuksen täytäntöönpano.

Esitutkinta voi kuitenkin myös päättyä poliisin päätöksellä, jos 

• tutkinnassa on käynyt ilmi, ettei rikosta ole tehty
• ketään ei voida panna syytteeseen.

Esitutkintalaki 805/2011 (Finlex)

Lapsi rikoksen uhrina

Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla.

• Lapsella on oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta.
• Lapsella on oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin.
• Lapsella on velvollisuus puhua totta.

Rikoksen selvittäminen ei saa aiheuttaa lapselle lisävahinkoa. Lasta on kohdeltava iän ja kehitystason mukaisella tavalla. Tarvittaessa poliisin on neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voiko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.

Lapsen kuulustelu

Lapsen kuulustelu täytyy pääsääntöisesti antaa tehtävään perehtyneiden poliisien suoritettaviksi.

Tutkinnanjohtaja voi myös päättää, että lapsen kuulemisen asiantuntija esittää kysymykset kuulusteltavalle poliisin valvonnassa. Tutkija voi kieltää lapsen huoltajan tai edunvalvojan läsnäolon, kun lasta kuulustellaan.

• Viranomaisyhteistyö lapseen kohdistuneen väkivaltaepäilyn selvittämisessä
• Esitutkintalaki 4 luku 7 § ja 14 § (Finlex)

Ilmapiiri tulisi lapsen kuulemisen tilanteessa luoda sellaiseksi, että lapsen on helppo puhua vapaasti.

Poliisi tallentaa kuulustelun 

Poliisi tallentaa lapsen kuulustelun kuva- tai äänitallenteena. Alle 15-vuotiasta lasta ei kuulla varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Siksi rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus osallistua kuulusteluun siten, että hän voi esittää kysymyksiä lapselle.

Poliisi esittää tallenteen lapsen kuulemisesta epäillylle ja hänen avustajalleen, minkä yhteydessä heille varataan mahdollisuus esittää omat kysymyksensä lapselle.

Sama henkilö, joka on suorittanut lapsen kuulemisen aikaisemmin, esittää epäillyn tekemät kysymykset lapselle. Myös tämä kuulustelu tallennetaan.

Tallenteen avulla saadaan paras mahdollinen tieto siitä, mitä ja miten lapsi on kuulustelussa kertonut. Lisäksi kuulusteluolosuhteet ja kuulustelumenetelmät voidaan jälkikäteen todeta riidattomasti.

Esitutkintalaki 9 luku 4 § (Finlex)

Alaikäisen uhrin edunvalvonta 

Jos uhri on alle 15-vuotias, huoltaja tai muu laillinen edustaja edustaa häntä ja käyttää lapsen puhevaltaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. 

Tutkinnanjohtaja voi kuitenkin hakea lapselle edunvalvojaa, jos 

• vanhempaa tai muuta huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta väkivallasta
• vanhempi tai muu huoltaja kieltäytyy viemästä lasta tarvittaviin tutkimuksiin
• vanhemmalla tai muulla huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn, eli epäilty on esimerkiksi vanhemman avio- tai avopuoliso.  

15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on oikeus käyttää myös itsenäisesti puhevaltaa edustajansa ohella. 

• Lastensuojelun edunvalvonta – Lapsen edunvalvonta rikosasiassa
• Esitutkintalaki 4 luku 8 § (Finlex)  
• Oikeudenkäymiskaari 12 luku 1 (Finlex)

Asianomistaja voi saada oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön

Tuomioistuin voi määrätä seksuaali-, henki- ja pahoinpitelyrikoksen asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten.

Asianomistajalle voidaan määrätä myös riittävän pätevyyden omaava tukihenkilö. Tukihenkilö on syytä määrätä rikoksen uhrille, jos hän ei esitä korvausvaatimuksia rikoksen johdosta. 

Jos uhri vaatii korvauksia, hänelle täytyy määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Lapsen oikeudenkäyntiavustaja ja edunvalvoja voivat olla sama henkilö. 

• Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 2 luku 1 a ja 3 § (Finlex)
• Jouduitko rikoksen kohteeksi? (Poliisi)
• Apua ja tukea (oikeus.fi) 
• Nollalinja – Apua väkivaltaan (nollalinja.fi)

Syyteharkinta

Kun esitutkinta valmistuu, poliisi toimittaa asian syyttäjälle syyteharkintaa varten.

Syyttäjä harkitsee esitutkinnan perusteella, edellyttääkö asia syytteen nostamista. Tällöin asiassa täytyy olla todennäköisiä syitä, jotka tukevat rikoksesta epäillyn syyllisyyttä. 

Jotta syyte voidaan nostaa,

• syyttäjän on päädyttävä siihen, että syyllisyyden todennäköisyys on yli 50 %
• syyttäjän täytyy arvioida, että tuomio on asiassa todennäköisempi kuin syytteen hylkääminen.
  Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 6 § (Finlex)

Jos näyttö riittää syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii oikeudelle toimitettavan haastehakemuksen. Jos näyttö ei riitä syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii perustellun päätöksen syyttämättä jättämisestä.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynti tapahtuu rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Siitä tulee kirjallinen kutsu uhrille, epäillylle ja todistajille.

Alle 15-vuotiasta ei pääsääntöisesti kuulla enää oikeudenkäyntivaiheessa. Arkaluontoisissa asioissa, kuten seksuaalirikoksissa, oikeudenkäynti pidetään useimmiten syyttäjän tai uhrin pyynnöstä suljetuin ovin.

Oikeudenkäynti on välitöntä, suullista ja keskitettyä. Tämä tarkoittaa, että 

• sama tuomari ja kolme lautamiestä ovat läsnä koko oikeuskäsittelyn ajan
• jutussa otetaan huomioon vain suullisesti oikeudessa esitetty aineisto
• juttu pyritään käsittelemään yhdessä yhtäjaksoisessa käsittelyssä.

Oikeudenkäynnin kulku on seuraava:

1. Paikallaolijoiden toteaminen.
2. Syyttäjän syyte.
3. Asianomistajan eli uhrin vaatimukset.
4. Vastaajan eli epäillyn kannanotto vaatimuksiin.
5. Syyttäjän asiaesittely.
6. Asianomistajan ja vastaajan puheenvuoro.
7. Näytön esittäminen.
8. Asianosaisten loppulausunnot.
9. Seuraamuskeskustelu.
10. Päätöksen harkitseminen.
11. Tuomion julistaminen ja ohjaus muutoksen hakemisesta.
     

Tuomitsemiskynnys on korkea ja selvästi korkeampi kuin esitutkinnan aloittamisen tai syytteen nostamisen kynnys.

Tuomitsemiskynnyksen korkeus on perusteltu, koska väärä langettava ratkaisu on sen kohteeksi joutuneen henkilön kannalta huomattavasti haitallisempi kuin väärä vapauttava päätös yhteiskunnan kannalta.

Jos käsittely etenee useisiin oikeusasteisiin, koko prosessin kesto voi olla useita vuosia.