Avun tarpeen arviointi

Kun arvioidaan avun välttämättömyyttä, on otettava huomioon erityisesti seuraavat säännökset:

  • Perustuslain 19 §:n mukaan "jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon". Perustuslain 6 §:ssä säädetään yhdenvertaisuudesta ja syrjinnän kiellosta.
  • YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen 19 artiklassa säädetään valtioiden velvollisuudesta varmistaa mm. että vammaisten henkilöiden saatavissa on valikoima palveluja, mukaan lukien henkilökohtainen apu, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä.

Vammaisille henkilöille on

  • järjestettävä ihmisarvoisen elämän edellyttämä huolenpito
  • taattava mahdollisuudet itsenäiseen elämiseen ja osallisuuteen yhteisössä ilman syrjintää
  • sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon.

Mikä on välttämätöntä apua

Henkilökohtaisen avun välttämättömyys on arvioitava aina ottamalla huomioon henkilön yksilöllinen avuntarve ja hänen elämäntilanteensa kokonaisuudessaan. Vaikeavammaisten henkilöiden on saatava se apu, jonka he välttämättä tarvitsevat, jotta perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat.

Oikeuskansleri on ratkaisussaan vuonna 2008 todennut, että perustuslaissa käytetty ilmaisu "ihmisarvoisen elämän turva" on hyvin perustein tulkittavissa tarkoittavan jotain enemmän kuin pelkästään biologiselle olemassaololle välttämättömien edellytysten turvaamista.

Vaikeavammaisuus on henkilökohtaisen avun näkökulmasta sitä, että henkilö tarvitsee välttämättä apua saadakseen perustarpeensa hoidetuiksi. On välttämätöntä, että henkilön perustarpeet tulevat hoidetuiksi, jotta hän voi osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisena jäsenenä. Yhteiskuntaan osallistuminen on välttämätöntä ihmisarvoisen elämän toteuttamiseksi.

Palvelusuunnitelmaa tehtäessä selvitetään, mitkä ovat henkilön yksilölliset tarpeet ja miten hänen kohdallaan varmistetaan ihmisarvoisen elämän edellytykset. Erityisen tärkeää palvelusuunnitteluprosessissa ja avun välttämättömyyden arvioinnissa on se, että vaikeavammaisen oma mielipide ja toiveet otetaan tosiasiassa huomioon lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Päätöstä tehtäessä tulee arvioida, tarvitseeko vaikeavammainen välttämättä apua suoriutuakseen jostakin toiminnosta. Arviota ei tehdä sen perusteella, kuinka välttämätön itse toiminto on.

Avuntarve on selvästi lain tarkoittamalla tavalla välttämätöntä, kun henkilö ei vamman tai sairauden vuoksi kykene lainkaan suoriutumaan jostakin toiminnosta. Välttämättömästä avuntarpeesta voidaan katsoa olevan kyse myös, vaikka toiminnosta suoriutuminen sinänsä vielä voisi onnistua, mutta se vaatii kohtuutonta ponnistelua. Erityisesti silloin, kun on kyse usein toistuvista elämäntoiminnoista ja niistä selviäminen edellyttää jatkuvasti äärimmäistä ponnistelua, sitä voidaan pitää kohtuuttomana.

Miten huomioin asiakkaan itsemääräämisoikeuden

Vammaispalvelulain 8 d §:n mukaan henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä on otettava huomioon

  • vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset
  • palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve 
  • elämäntilanne kokonaisuudessaan

Vammaispalvelulain 3 §:n mukaan palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. Säännös korostaa sosiaalihuollon asiakaslain 8 §:n mukaista asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja osallistumista koskevien säännösten huomioon ottamista. Asiakaslain mukaan sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan.

Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sama koskee hänen sosiaalihuoltoonsa liittyviä muita toimenpiteitä. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden huomioon ottaminen korostuu erityisesti henkilökohtaiseen avun ja asumiseen liittyvien palvelujen järjestämisessä. Vammaisen henkilön mielipide ja käsitys ovat lähtökohtana, kun arvioidaan sitä, mitä välttämätön avustaminen kyseisen henkilön kohdalla tarkoittaa. Vammainen henkilö on paras asiantuntija, kun määritetään hänen yksilöllistä avun tarvettaan, toiveitaan ja elämäntilannettaan.

Avun tarpeen määrää ei voida koskaan arvioida pelkästään vamman, sairauden laadun tai diagnoosin perusteella. Kaksi samalla tavalla vammaista henkilöä voi tarvita hyvinkin erityyppistä apua erilaisissa elämäntoiminnoissa ja tarvittava avun määrä voi vaihdella suuresti. Tämän vuoksi yksilöllisyyden korostaminen palvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa on erityisen tärkeää.

Vammaisen henkilön avun tarve saattaa vaihdella eri vuorokauden aikoina, eri viikonpäivinä ja eri vuodenaikoina. Apua voidaan myös tarvita vain tietyissä tilanteissa tai olosuhteissa. Avun tarpeissa voi olla vaihtelua johtuen vamman tai sairauden luonteesta. Tarvittavan avun sisältö ja määrä saattaa vaihdella esimerkiksi henkilön iän, yksilöllisen elämäntilanteen tai omien voimavarojen mukaan. Lisäksi merkitystä voi olla sillä, minkälaisia apuvälineitä henkilöllä on tai kuinka on huolehdittu esimerkiksi ympäristön esteettömyydestä, tiedon saavutettavuudesta tai kohtuullisista mukautuksista.

Avun tarvetta arvioitaessa on yksittäisten toimintojen ja tilanteiden lisäksi arviota henkilön kokonaistilannetta ja rakennettava sellainen avun kokonaisuus, joka tosiasiallisesti mahdollistaa sellaisen elämän, jota henkilö haluaa elää. 

Lähteet

Räty, Tapio: Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry. 2010.

Hallituksen esitys vammaispalvelulain ja asiakasmaksulain muuttamisesta: (HE 166/2008) (Finlex)
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta.

Näkökohtia henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämiseksi (Finlex)
Oikeuskansleri, Diaarinumero: 1052/1/06

Päivitetty: