Kehitysvammainen henkilö ja henkilökohtainen apu

Kehitysvammaisilla henkilöillä, on oikeus henkilökohtaiseen apuun, kuten muillakin vammaisilla henkilöillä. Oikeus saada apua on niissä tavanomaisen elämän toiminnoissa, joita henkilö tekisi, mutta ei vamman aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi pysty tekemään. Henkilökohtaisen avun ulkopuolelle rajautuvat kehitysvammaisista henkilöistä kategorisesti vain ne henkilöt, joiden kohdalla huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. 

Henkilön oma näkemys avun ja tuen tarpeestaan

Myönnettäessä henkilökohtaista apua kehitysvammaiselle henkilölle kriittiseksi kysymykseksi voi muodostua se, kuinka päätöksenteossa ja sosiaalityössä ymmärretään vammaispalvelulain vaatimus vammaisen henkilön voimavaroista määritellä itse tarvitsemansa avun sisältöä sekä avun järjestämisen tapaa.

Tämä vaatimus ei kategorisesti sulje kehitysvammaisia henkilöitä lain ulkopuolelle, sillä useilta kehitysvammaisilta henkilöiltä löytyy voimavaroja määritellä omaa avun tarvettaan samoin kuin ajatuksia siitä, millä tavoin hänen tarvitsemansa apu voitaisiin järjestää. Voimavarojen osoittamiseksi riittää, että henkilö ilmaisee sen, mitä hän tekisi tai minkä suunnitelman toteuttaisi, jos hän itsenäisesti siihen pystyisi.

Keskeinen kysymys vammaispalvelulakia tulkittaessa on se, millaiset ovat palvelujärjestelmän valmiudet ja ammattilaisten käytännöt kartoittaa kehitysvammaisen henkilön omaa näkemystä häntä koskevassa asiassa.Kehitysvammaisen henkilön voi olla vaikeaa ilmaista omaa avun tarvettaan, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kehitysvammainen henkilö siihen pystyisi, kun hänelle annetaan siihen aikaa ja tukea. Osaamista ja kykyä vaaditaan tässä kohdin pikemminkin ammattilaisilta kuin kehitysvammaiselta henkilöltä.

Mikä avuksi avun ja tuen arviointiin?

On tärkeää kiinnittää huomiota siihen tapaan, jolla avun tarpeen arviointia kehitysvammaisen henkilön kanssa tehdään. Henkilön avun tarpeet käydään läpi yhdessä henkilön kanssa henkilölle soveltuvalla tavalla. Henkilö johtaa prosessia muiden tuella, ja keskeistä prosessissa on henkilön oma näkemys omasta avun tarpeestaan.

Prosessissa on huomioitava kehitysvammaisen henkilön ymmärtämisessä, päätöksenteossa ja kommunikoinnissa tarvitsema tuki sekä häntä näissä asioissa tukevat menetelmät. Se, että henkilö ei kommunikoi puheella, ei tarkoita sitä, ettei henkilöllä olisi näkemyksiä ja kykyä tehdä päätöksiä. On myös huomattava, ettei henkilön tarvitse kyetä määrittelemään omaa avun tarvettaan ilman apua ja tukea. Apuna voidaan käyttää myös henkilön läheisten ja henkilön hyvin tuntevien tietotaitoa, mutta määrittely ei voi perustua pelkästään heidän näkemyksiinsä.

Avun tarpeen arvioinnissa voidaan hyödyntää esimerkiksi erilaisia yksilökeskeisen suunnittelun välineitä, jotka auttavat kehitysvammaista henkilöä hahmottamaan omaa elämäänsä ja siihen liittyviä toiveita sekä henkilön eri asioissa tarvitsemaa apua. Henkilön ei tarvitse määritellä tarvitsemaansa apua sanallisesti, vaan hän voi tehdä sen hyödyntämällä esimerkiksi kuvia, valokuvia tai piirroksia.

Kehitysvammainen henkilö voi pohtia omaa avun tarvettaan etukäteen esimerkiksi läheisensä tai lähityöntekijänsä kanssa ja esittää näkemyksensä palvelusuunnitelmapalaverissa joko itsenäisesti tai tuettuna. Hän voi ottaa palaveriin mukaansa valitsemansa tukihenkilön, joka auttaa häntä tarvittaessa. Kehitysvammainen henkilö voi halutessaan käyttää oman mielipiteensä ilmaisemiseen esimerkiksi henkilökohtaisen avun korttia.

Henkilökohtaisen avun kortti (kvps.fi)

Henkilökohtaisen avun esitteet ja työvälineet (kvps.fi)

Henkilökohtaisen avun tarpeet

Kehitysvamma aiheuttaa elinikäistä tuen tarvetta, minkä vuoksi kehitysvammainen henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti jonkun toisen henkilön apua joko

  • kotona
  • kodin ulkopuolella
  • opiskelussa
  • työssä tai vapaa-ajalla
  • tai kaikissa edellä mainituissa.

Kyse on asioista, jotka kehitysvammainen henkilö tekisi ja joihin hän osallistuisi itsenäisesti, mutta joiden tekeminen ja joihin osallistuminen ei henkilöllä olevan vamman aiheuttamien rajoitteiden vuoksi onnistu ilman toisen ihmisen apua.

Konkreettisessa tekemisessä ja osallistumisessa tarvittavan avun lisäksi kehitysvammainen henkilö tarvitsee usein apua myös

  • havaintojen ja johtopäätösten tekemiseen
  • asioiden ja asiayhteyksien ymmärtämiseen
  • päätösten ja valintojen tekemiseen
  • ongelmien ratkaisemiseen
  • kokemuksista oppimiseen ja
  • oman toiminnan suunnitteluun.

Kehitysvammaisen henkilön avun tarpeet voivat vaihdella eri toimintaympäristöissä. Uusien asioiden oppiminen voi olla hidasta ja opitun asian siirtäminen uuteen ympäristöön vaikeaa. Jonkin asian tekeminen voi sujua tutussa ympäristössä hyvin, mutta ympäristön muuttuessa ei.

Henkilökohtaisen avun järjestämisen tavat

Periaatteessa kaikki henkilökohtaisen avun toteuttamistavat soveltuvat myös kehitysvammaiselle henkilölle. Kehitysvammaisen henkilön henkilökohtainen apu toteutetaan useimmiten käyttäen avustajapalvelua tai palveluseteliä.

Kehitysvammainen henkilö voi kuitenkin toimia myös työnantajamallin mukaisissa työnantajatehtävissä hänelle räätälöidyn avun ja tuen turvin. Henkilöä ohjataan ja autetaan tarvittaessa avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Työnantajana toimiminen on vaativaa, ja henkilön kanssa tulee huolellisesti pohtia tämän järjestämistavan hyötyjä ja haittoja.

Toteutustavasta riippumatta kehitysvammaisella henkilöllä on oikeus saada apua päätösten ja valintojen tekemiseen, toimipa hän sitten työnantajana, työnjohtajana tai työtä ohjaavana asiakkaana.

Henkilökohtaisesta avusta tukea asumiseen ja osallistumiseen

Kehitysvammaisen henkilön asumisessaan tarvitsemaa apua voidaan järjestää henkilökohtaisena apuna. Henkilökohtaisen avun eri järjestämistapoja voidaan yhdistää toisiinsa, samoin kuin muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin.

Henkilökohtainen apu ei sulje pois mitään palveluja, vaan tavoitteena on, että asiakkaalle saadaan räätälöityä hänen tarpeitaan mahdollisimman hyvin vastaava tukipaketti. Tavoitteena on, että palvelut täydentävät toisiaan.

Kehitysvammaisen henkilön kohdalla välttämätön henkilökohtainen avustaminen kotona ja kodin ulkopuolella tarkoittaa avustamista

  • päivittäisissä toimissa
  • työssä ja opiskelussa
  • harrastuksissa
  • yhteiskunnallisessa osallistumisessa tai
  • sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Myös asumispalvelujen piirissä oleva kehitysvammainen henkilö voi saada henkilökohtaista apua. Henkilö saa tällöin tarvitsemansa asumiseen liittyvän avun palvelukodin henkilökunnalta, minkä lisäksi hän voi saada henkilökohtaista apua esimerkiksi

  • kodin ulkopuolella tapahtuviin toimintoihin, harrastamiseen ja vapaa-aikaan
  • kotona tapahtuvaan henkilökohtaiseen harrastamiseen ja vapaa-ajan toimintaan tai
  • neuvontaa, keskusteluapua ja tukea.

Asumiseen liittyviä palveluja voidaan täydentää henkilökohtaisella avulla, mikäli asumisen tukipalvelut eivät riitä turvaamaan kehitysvammaisen henkilön tarvitsemia palveluja kodin tai asumispalveluyksikön ulkopuolella.

Tulevaisuudessa keskeisimmän haasteen kehitysvammaisten henkilöiden asumisen järjestämisessä muodostaa yksilöllisten asumisratkaisujen räätälöiminen kaikille kehitysvammaisille henkilöille heidän yksilöllisistä toiveistaan ja tarpeistaan lähtien. Tämä tarkoittaa asumista tukevien ratkaisujen kehittämistä siten, että mahdollisimman moni kehitysvammainen henkilö voisi niin halutessaan asua omassa asunnossaan yksilöllisen avun ja tuen turvin.

Tarvetta on kehittää myös yksilöllisen tukemisen malleja erilaisissa ryhmämuotoisissa asumisratkaisuissa asuville henkilöille. Askelia kohti yksilöllisempiä ratkaisuja voidaan ottaa jo nyt hyödyntämällä esimerkiksi henkilökohtaista apua.

Kirjoittaja:
Minna Harjajärvi
projektipäällikkö,  RATTI-hanke
Kehitysvammaliitto

Päivitetty: