Avun järjestäminen

Hyvinvointialue voi järjestää henkilökohtaista apua kolmella tavalla

1. Työnantajamalli
Hyvinvointialue korvaa vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut. 
Työnantajamalli

2. Palveluseteli
Hyvinvointialue antaa vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetussa laissa (569/2009) tarkoitetun palvelusetelin, jonka arvo on kohtuullinen.
Henkilökohtaisen avun hankkiminen palvelusetelillä

3. Oma tai ostopalvelu
Hyvinvointialue hankkii vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai tuottaa palvelun itse taikka sopimuksin yhdessä yhden tai useamman hyvinvointialueen kanssa.
Henkilökohtainen apu hyvinvointialueen ostopalveluna tai omana palveluna

Kaikki nämä henkilökohtaisen avun tuottamistavat ovat käyttäjälleen maksuttomia.

Tuottamistavan valinta

Myös henkilökohtaisen avun tuottamistavan on tuettava ja edistettävä vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää ja yhdenvertaista oikeutta elää yhteisössä sekä tehdä samanlaisia valintoja kuin muut ihmiset.

Henkilökohtaisen avun intiimi luonne korostaa tuottamistavan valinnan tekemistä yhteisymmärryksessä vaikeavammaisen henkilön kanssa. Siksi asiakkaan omien käsitysten selvittämisellä on suuri merkitys. Jotta asiakas voisi kertoa oman mielipiteensä sopivasta tuottamistavasta, hänen tulee ensin saada tietoa siitä, mitä vaihtoehtoja henkilökohtaisen avun järjestämiseksi on. Sosiaalihuollon asiakaslain 5 §:n mukaan asiakkaalle on selvitettävä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.

Henkilökohtaisen avun tuottamistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä hyvinvointialueen on otettava huomioon

  • vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä
  • palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja
  • elämäntilanne kokonaisuudessaan.

Henkilön oma mielipide ja toivomukset on otettava huomioon arvioitaessa sitä, millä tavoin järjestetty henkilökohtainen apu parhaiten 

  • edistää henkilön itsenäistä elämää ja osallistumismahdollisuuksia
  • vastaa hänen yksilölliseen avuntarpeeseensa ja 
  • soveltuu hänen elämäntilanteeseensa.

Hallituksen esityksessä korostetaan henkilön oman näkemyksen ensisijaisuutta päätettäessä avun määrästä ja järjestämistavasta henkilökohtaisessa avussa.

Tuottamistavasta riippumatta avun saajalla tulee olla mahdollisuus itse määrittää mitä, missä, milloin ja miten apua annetaan.

Tuottamistavasta tai useamman tavan käytöstä päätettäessä voidaan apuna käyttää tulkkausta sekä kommunikaation apuvälineitä ja -menetelmiä.

Henkilökohtaisen avun tuottamistavan valintaan vaikuttaa myös, minkälaista henkilön vammasta tai sairaudesta johtuva avun tarve on. Esimerkiksi työnantajamallin käyttäminen edellyttää, että henkilö kykenee huolehtimaan työnantajavelvoitteista tai hänellä on edunvalvoja taikka läheinen, joka voi huolehtia velvoitteista hänen puolestaan. Myös järjestettäessä henkilökohtaista apua lapselle, tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kykynsä toimia erilaisissa tilanteissa.

Vammaisen henkilön läheiset tai esimerkiksi asumisyksikön työntekijät voivat tarvittaessa tukea vammaista henkilöä oman tahdon muodostamisessa ja ilmaisemisessa silloin, kun se on hänelle vamman vuoksi vaikeaa. 

Tuottamistapoja voi yhdistää

Henkilökohtaisen avun eri tuottamistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Henkilökohtainen apu voidaan esimerkiksi järjestää työnantajamallilla, mutta myöntää palveluseteli avustajan sijaisuuksien hoitamista varten.

Henkilön palvelukokonaisuutta voidaan täydentää myös esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisilla kotipalveluilla tai kotihoidolla sekä omaishoidolla. Silloin, kun palvelukokonaisuus muodostuu useista eri palveluista, on myös mahdollista järjestää palvelut palveluasumisena, mikäli sen myöntämisedellytykset täyttyvät.  
Palveluasuminen

Eri järjestämistapoja tarkoituksenmukaisesti yhdistelemällä pystytään parhaimmillaan luomaan joustava ja asiakkaan tarpeisiin mukautuva palvelukokonaisuus. Erityisesti, kun palvelukokonaisuuteen yhdistetään muita sosiaalihuollon palveluja, tulee huolehtia siitä, ettei esimerkiksi henkilökohtaista apua paljon tarvitsevien henkilöiden päivittäistä palvelukokonaisuutta pilkota tarpeettomaan moneen lyhytkestoiseen osaan. Tällöin palveluista tulee helposti niin tarkasti aikataulutettuja, että ne eivät mahdollista vammaisen henkilön vaihtelevaa ja normaalia elämää.

Tuottamistavoista valittava asiakkaalle sopivin

Jotta henkilökohtainen apu toteutuisi lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla, hyvinvointialueella tulisi olla työnantajamallin lisäksi käytössä myös jokin muu tuottamistapa. Hyvinvointialueella on lähtökohtaisesti oikeus päättää tarkoituksenmukainen tuottamistapa. Tuottamistavan valinta on kuitenkin tehtävä siten, että asiakkaan yksilölliset tarpeet ja mielipide tulevat huomioiduksi. Hyvinvointialueen on myös huolehdittava siitä, että asiakkaan etu toteutuu asiakaslain 4 §:n ja sosiaalihuoltolain 4 ja 5 §:ien edellyttämällä tavalla. 
Asiakaslaki 4 § (Finlex)
Sosiaalihuoltolaki 4 § (Finlex)
Sosiaalihuoltolaki 5 § (Finlex)

Palveluseteli, hyvinvointialueen oma palvelu tai ostopalvelu mahdollistavat sen, että henkilökohtaisen avun piiriin pääsevät myös sellaiset vaikeavammaiset henkilöt, jotka eivät syystä tai toisesta suoriudu työnantajavelvoitteista tai eivät halua toimia työnantajina.

Vammaispalvelulain 8 §:n mukaan hyvinvointialueella ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein. Tällöin palvelut on kuitenkin järjestettävä jollakin tarkoituksenmukaisella tavalla.

Lähteet

Ahola, Sanna & Konttinen, Juha-Pekka 2009. Uudistuva vammaispalvelulaki - oikeus henkilökohtaiseen apuun muuttuu (pdf 431 kt). Assistentti.infon julkaisuja: INFO-sarja nro 6.

Hallituksen esitys vammaispalvelulain ja asiakasmaksulain muuttamisesta: (HE 166/2008) (Finlex). Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta.

Räty, Tapio. Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry. 2010.

Päivitetty: