Vammaistutkimus

Tämän sivun sisältö

Sosiaalinen vammaistutkimus on monitieteinen ala, jonka piirissä tehdään kansainvälistä yhteiskuntatieteellistä, humanistista, kasvatustieteellistä ja oikeustieteellistä tutkimusta. Vammaistutkimuksessa pyritään systemaattisesti tutkimaan vammaisuutta sekä omassa yhteiskunnassamme että kansainvälisesti eri näkökulmista, muun muassa sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta näkökulmasta.

Vammaistutkimuksen kohteena ovat vammaisten näkökulma sekä vammaisuuden yhteiskunnalliset merkitykset ja vaikutukset, jotka eivät rajoitu pelkästään vammaisiin henkilöihin. Vammaistutkimuksessa käsitellään myös vammaisten ja muun väestön välistä eriarvoisuutta.

Tutkimus edesauttaa vammaisten yhdenvertaisuutta

Vammaistutkimuksen tutkimusprosessit ja tutkimusten tulokset usein edesauttavat vammaisten yhdenvertaisuutta. Tutkimuksella pystytään osoittamaan esimerkiksi kehityskohtia vammaisten yhteiskunnallisessa asemassa. Vammaistutkimuksen vaikutukset eivät siis ole pelkästään akateemisia vaan ne heijastuvat myös yhteiskunnan rakenteisiin ja ihmisten elämään. 

Yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen edistäminen on poliittisesti tärkeä tavoite. Vammaisten henkilöiden täyden kansalaisuuden ja osallisuuden turvaaminen edellyttää tutkittua tietoa vammaisuudesta. Esimerkiksi oikeuden itsenäiseen elämään toteutuminen (vammaissopimus, artikla 19) edellyttää tutkimusta laitosasumisen purkamisesta. Yhteiskunnallisen vammaistutkimuksen merkitys on tunnustettu niin kansallisesti (VAMPO eli vammaispoliittinen ohjelma) kuin kansainvälisestikin (vammaissopimus, artikla 31).

VAMPO - Suomen vammaispoliittinen ohjelma (STM)
Vammaissopimuksen artikla 19: Eläminen itsenäisesti ja asuminen yhteisössä (Finlex)
Vammaissopimuksen artikla 31: Tilastot ja tiedonkeruu (Finlex)

Vammaistutkimuksella on niukat resurssit Suomessa

Yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen tila on Suomessa tällä hetkellä haastava. Tämä johtuu niukoista resursseista ja siitä, että tieteenalan asema on vasta kehkeytymässä. Suomessa yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus on verrattain uusi tieteenala ja alan tutkijat ovat hajautuneet eri yliopistoihin ja järjestöihin.

Suomen ainoa vammaistutkimuksen professuuri on Helsingin yliopistossa

Suomessa on tällä hetkellä ainoastaan yksi alan professuuri, joka on perustettu vuonna 2013 Helsingin yliopistoon. Tehtävä oli viiden vuoden määräaikainen ja sen rahoittivat vammaisjärjestöt ja yliopisto. Simo Vehmas oli ensimmäinen oppituolin haltija. 

Vehmaksen aikana on aloitettu vammaistutkimuksen sivuaineopinnot ja kiinnostus vammaistutkimusta kohtaan onkin viime vuosina selvästi kasvanut. Helsingin yliopisto on tehnyt päätöksen professuurin vakinaistamisesta ja sitoutunut rahoittamaan professuurinsa. Toinen vammaistutkimuksen oppituolin haltijaksi valittu on Hisayo Katsui vuodesta 2018.

Suomen Vammaistutkimuksen Seura pyrkii vahvistamaan vammaistutkimuksen asemaa

Vammaistutkimuksen ala on vielä pieni Suomessa. Suomen vammaistutkimuksen seura on perustettu vuonna 2006. Seura pyrkii omalla toiminnallaan edistämään yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen vahvistumista ja vakiintumista monitieteisenä akateemisena tutkimusalana ja oppiaineena Suomessa. 

Suomen vammaistutkimuksen seura järjestää vuosittain THL:n kanssa yhteistyössä Vammaistutkimuksen päivät. Lisäksi seura järjestää jatko-opiskelijoiden kesä- ja talvikoulun, ajankohtaisia seminaareja ja vuosikokouksen. Vuosien 2019–2021 strategiassaan seura kertoo, että sen prioriteettialueita ovat muun muassa vuosikirjan kirjoittamisen käynnistäminen, tutkijoiden tukeminen, verkostoituminen sekä vammaisten henkilöiden aseman vahvistaminen tutkijoina kuin myös aktiivisina tutkimustiedon tuottajina.

Kirjoittaja:
Suomen Vammaistutkimuksen Seura

Päivitetty: