Vammainen maahanmuuttaja

Tämän sivun sisältö

Maahanmuuttajan oikeus hyvinvointialueen, kunnan ja Kelan palveluihin
Oikeuksista tiedottaminen
Kotoutuminen ja kotoutumissuunnitelma
Kotoutumissuunnitelma ja sosiaalihuollon asiakas- tai palvelusuunnitelma
Sosiaali- ja terveydenhuollon ja tulkitsemisen kustannusten korvaaminen kunnille ja hyvinvointialueille
Tulkin käyttäminen
Palveluohjaus tukee oikeuksien toteutumista
Kokonaisuuden ja yksilöllisyyden huomioiminen
Mielenterveyden tukeminen
Myös voimavarat huomioitava

Maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joilla on jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, edustavat vähemmistöä vähemmistössä ja ovat siten haavoittuvassa asemassa yhteiskunnassa. Niin Suomen kuin Euroopan neuvoston vammaispoliittisessa ohjelmassa otetaan huomioon haavoittuvien ryhmien tukeminen ja esimerkiksi erityistarpeiden kuten kulttuuri- tai kielitaustan huomioiminen.

Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen tai homogeeninen ryhmä, vaan heidän joukossaan on monista eri syistä maahan tulleita, eri kansallisuuksia ja kieliryhmiä, korkeasti koulutettuja ja lukutaidottomia sekä eritasoisesti suomen kieltä taitavia ihmisiä. Yhteistä heille on oikeastaan siten vain kokemus maahanmuutosta, mihin kukin voi suhtautua eri tavoin ja erilaisin selviytymiskeinoin.

Maahanmuuttajan oikeus hyvinvointialueen, kunnan ja Kelan palveluihin

Suomeen muuttaneella henkilöllä, jolla on oleskelulupa ja kuntapaikka Suomessa, on oikeus hyvinvointialueen ja kunnan palveluihin, mukaan luettuna vammaispalvelut.

Maahanmuuttajalla on oikeus myös Kelan palveluihin. Joissakin Kelan tarjoamissa tuissa on kuitenkin asumisaikavaatimus. Esimerkiksi, jotta henkilö on oikeutettu (täytettyään muut tuen ehdot) 16 vuotta täyttäneen vammaistukeen, on hänen tullut asua Suomessa, toisessa EU- tai ETA-maassa tai Sveitsissä vähintään kolme vuotta.

Oikeuksista tiedottaminen

Suomeen muuttaville ja täällä asuville maahanmuuttajataustaisille henkilöille tulee antaa tietoa siitä, mitkä ovat vammaisen henkilön oikeudet Suomessa. Tieto tulisi antaa maahan muuttavalle henkilölle mahdollisimman varhain maahantulon jälkeen. Tiedotuksen tulee olla riittävää ja sitä tulee tarjota esteettömässä ja saavutettavassa muodossa, tarvittaessa myös tulkin välityksellä.

Tiedotuksen tukena voidaan käyttää esimerkiksi selkokieltä, viittomakieltä tai yksilöllistä ohjausta. Myös vertaistuen tarjoaminen voi olla yksi tiedottamisen ja voimaannuttamisen väline. Mahdollisuuksia vertaistuen saamiseksi voi kysyä mm. vammaisjärjestöistä.

Myös vammaa tai esimerkiksi mielenterveyssairautta koskevaa tiedotusta tulee antaa riittävästi. Jotkin vammat tai sairaudet saattavat olla joissakin lähtömaissa tai perheissä tuntemattomia, vieraita tai häpeäksi koettuja käsitteitä tai diagnooseja. Tällöin on olemassa riski, että vammaisen tai pitkäaikaissairaan henkilön oikeus hoito- ja tukitoimenpiteisiin ei toteudu.

Kotoutuminen ja kotoutumissuunnitelma

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaan maahanmuuttajalla on oikeus kotoutumissuunnitelmaan,

jos hän on julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettu työtön työnhakija tai
jos hän saa muuten kuin tilapäisesti toimeentulotuesta annetun lain mukaista toimeentulotukea.

Kotoutumissuunnitelma voidaan laatia myös muulle maahanmuuttajalle, jos hänen arvioidaan alkukartoituksen perusteella tarvitsevan suunnitelmaa kotoutumisen edistämiseksi.

Ensimmäinen kotoutumissuunnitelma on laadittava viimeistään kolmen vuoden kuluttua ensimmäisen oleskeluluvan tai oleskelukortin myöntämisestä taikka oleskeluoikeuden rekisteröimisestä ja se laaditaan enintään yhden vuoden ajaksi. Maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman kesto määräytyy yksilöllisesti hänen omien tavoitteidensa, työ- ja koulutushistoriansa sekä hänelle suunniteltujen ja tarjottujen toimenpiteiden perusteella.

Kotoutumissuunnitelmaan oikeuttava enimmäisaika on kuitenkin kolme vuotta ensimmäisen kotoutumissuunnitelman allekirjoittamisesta. Tätä aikaa voidaan pidentää enintään kahdella vuodella, jos se on perusteltua sen vuoksi, että maahanmuuttaja tarvitsee kotoutuakseen erityisiä toimenpiteitä.

Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 12 §

Pääsääntöisesti kotoutumissuunnitelman laativat maahanmuuttajan kanssa kunta ja työ- ja elinkeinotoimisto, mutta perustellusta syystä kunta ja maahanmuuttaja tai työ- ja elinkeinotoimisto ja maahanmuuttaja voivat laatia suunnitelman keskenään.

Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 13 §

Kotoutumisen ja kotouttamisen tarkoituksena on, että maahanmuuttajalla olisi mahdollisimman pian maahantulon jälkeen valmiudet tai mahdollisuus hankkia tarvittavat valmiudet suomalaisen yhteiskunnan aktiiviseen ja tasavertaiseen jäsenyyteen. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on antaa aikuisille maahanmuuttajille kielelliset, kirjalliset, yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja elämänhallintaan liittyvät valmiudet, joiden avulla he pystyvät selviytymään jokapäiväisen elämän tilanteissa uudessa ympäristössään. Samalla luodaan myös laajemmin edellytyksiä maahanmuuttajien hyvinvoinnille ja yhdenvertaiselle asemalle yhteiskunnassa sekä lisätään heidän osallisuuttaan.

Kotoutumisessa tärkeitä seikkoja ovat mm. opiskelu ja työllistyminen. Kotouttamistoimenpiteiden tulee kuitenkin lähteä maahanmuuttajan omista tarpeista ja perehdyttää tarvittaessa myös arkielämän taitoihin. Kotoutumistoimenpiteitä koskeva suunnitelma tuleekin tehdä yhteistyössä itse maahanmuuttajan kanssa.

Kotoutumissuunnitelma ja sosiaalihuollon asiakas- tai palvelusuunnitelma

Maahanmuuttajalla voi olla oikeus sekä sosiaalihuollon asiakas- tai palvelusuunnitelmaan että kotoutumissuunnitelmaan, jos hän saa vammaisuuden perusteella palveluja.

Kunnan laatima kotoutumissuunnitelma tulisi sovittaa tarvittaessa yhteen maahanmuuttajalle laadittujen muiden suunnitelmien esimerkiksi hyvinvointialueen laatimien suunnitelmien kanssa. Vammaisten maahanmuuttajien osalta kotoutumissuunnitelmaan tulee sisällyttää vammaispalveluita koskeva asiakas- tai palvelusuunnitelma sekä kuntoutusta koskeva kuntoutussuunnitelma.

Vammaisten kotoutujien kohdalla on tärkeää valvoa, että heillä on yhdenvertaiset oikeudet kotoutumiseen ja kotouttamistoimenpiteisiin mukaan luettuna kielen opetukseen, koulutukseen ja työllistymiseen. Tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia tukitoimia tai positiivisen erityiskohtelun käytäntöjä. Samalla on kuitenkin huomioitava, että jos henkilöllä ei ole mahdollisuutta työllistyä, tulisi hänellä silti olla oikeus kotoutumiseen ja esimerkiksi kielen oppimiseen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja tulkitsemisen kustannusten korvaaminen kunnille ja hyvinvointialueille

Hyvinvointialueelle voidaan maksaa kotoutumisen edistämisestä annetun lain mukaisia sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskorvauksia. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeen VN/32627/2022 mukaan kunta tai kuntayhtymä voi hakea korvauksia sille vuoden 2022 loppuun mennessä aiheutuneista kustannuksista vielä vuoden 2023 ja 2024 aikana. Myös tietyistä tulkitsemisesta aiheutuvista kustannuksista voidaan maksaa korvauksia kunnille tai hyvinvointialueille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten korvaaminen

Kustannukset voidaan korvata, jos kunta tai hyvinvointialue on järjestänyt korvausten piiriin kuuluvalle henkilölle, kuten pakolaiselle, vamman tai sairauden edellyttämää pitkäaikaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja jos siitä aiheutuu kunnalle tai hyvinvointialueelle huomattavia kustannuksia. Lisäksi edellytetään, että henkilö on ollut huollon tai hoidon tarpeessa Suomeen saapuessaan.

Kustannukset korvataan enintään kymmeneltä vuodelta henkilön ensimmäisestä väestötietojärjestelmän kotikuntamerkinnästä. Korvaamisen edellytyksenä on lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös kustannusten korvaamisesta.

Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 49 §
Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 2 §

Tulkitsemisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Kustannukset korvataan kunnalle, kun käytettävät tulkitsemispalvelut liittyvät esimerkiksi pakolaisen perehdyttämiseen kunnassa. Hyvinvointialueelle syntyviä kustannuksia ovat esimerkiksi pakolaiselle järjestetystä tulkitsemisesta aiheutuneet kustannukset, jotka liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Kunta hakee korvaukset sille syntyneisiin tulkkauskustannuksiin ja hyvinvointialue hakee korvaukset sille syntyneisiin tulkkauskustannuksiin.

Tulkkauskustannusten lisäksi voidaan tapauskohtaisesti korvata yllä mainittuihin tilanteisiin liittyviä kääntämisestä aiheutuneita kustannuksia, jos ne ovat olleet maahanmuuttajan kotoutumisen edistämisen ja asian selvittämisen kannalta välttämättömiä. Yleisiä materiaalikäännöksiä esim. ohjeita ja esitteitä ei pääsääntöisesti korvata.

Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 48 §
Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 2 §

Lisätietoa

Tulkin käyttäminen

Jos asiakkaana olevalla henkilöllä ei ole riittävää suomen kielen taitoa, on asiakastapaamisiin hyvä tilata tulkki. Vaikka asiakkaan arkikieli olisikin sujuvaa, on erityissanastoa käytettäessä, kuten vammaispalveluista puhuttaessa, hyvä käyttää tulkkia. Jos henkilöllä ei ole riittävää suomen kielen taitoa, on tulkkaus välttämätöntä myös kuntoutuksessa, jotta kuntoutus voi olla tehokasta ja tarkoituksenmukaista.

Tulkin käytössä kysymys on myös asiakkaan oikeusturvan toteutumisesta. Tällöin asiakkaalla on mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluksi omalla tai ymmärtämällään kielellä. Myös kirjallisen materiaalien kuten dokumenttien käännättäminen voi olla hyödyllistä.

Palveluohjaus tukee oikeuksien toteutumista

Erilaisten terveys- ja sosiaalipalveluihin liittyvien tukien, palveluiden ja niitä koskevien hakuprosessien kenttä on laaja ja monimutkainen. Se voi olla vaikea hahmottaa henkilölle, jolle suomalainen palvelujärjestelmä on vieras. Varsinkin tilanteissa, joissa asiakkaalla on riittämätön suomen tai ruotsin kielen taito, tulee hänelle antaa riittävää ohjausta palveluiden hakemisessa ja niiden käyttämisessä.

Vaikka henkilö osaisikin sujuvaa arkielämän kieltä tai tietäisi hänelle mahdollisesti kuuluvista oikeuksista, voi esimerkiksi hakukaavakkeissa käytetty kieli olla vierasta ja vaikeaselkoista. Myös tällöin asiakas tarvitsee usein ohjausta hakuprosesseissa, esimerkiksi kaavakkeiden täyttämisessä.

Palveluita haettaessa ja mahdollisia päätöksiä vastaanotettaessa on myös hyvä selvittää asiakkaalle selkeästi ja perusteellisesti tiettyyn palveluun vaadittavat kriteerit, tarvittaessa tulkkia käyttäen. Näin voidaan välttyä mahdollisilta väärinkäsityksiltä.

Maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa sovittuihin tapaamisiin on hyvä varautua riittävällä, tarvittaessa pidemmällä ajalla varsinkin ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän, erityistermien tai esimerkiksi asiakkaan taustojen tai nykytilanteen selvittämiseen voi mennä huomattavasti enemmän aikaa kuin kantaväestön kanssa asioitaessa. Myös tulkin käyttäminen keskimäärin kaksinkertaistaa asiointiin käytetyn ajan.

Kokonaisuuden ja yksilöllisyyden huomioiminen

Maahanmuutto- ja vammaispalveluiden lisäksi etenkin pakolaistaustaiset vammaiset henkilöt ovat usein tekemisissä monen eri sosiaali- tai terveyspalvelusektorin toimijan kanssa. Asiakasta palveltaessa tulee tällöin ottaa huomioon hänen ja perheen tilanne kokonaisvaltaisesti.

Asiakkaiden ollessa tekemisissä usean viranomaisen kanssa, moniammatillinen yhteistyö onkin suositeltavaa. Tarvittaessa mm. maahanmuuttosektorin asiantuntijoita voidaan käyttää asiantuntija-apuna, mikäli asiakas tähän suostuu. Vaikka tietty kulttuurinen tietous voi olla hyödyllistä tai kohteliasta, asiakkaat ovat aina yksilöitä eikä heitä tule nähdä ennen kaikkea jonkin kulttuurin edustajana. Paras asiantuntija maahanmuuttaja-asiakkaan tilanteesta on maahanmuuttaja itse.

Mielenterveyden tukeminen

Maahanmuuttajat ovat hyvin erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa, mikä tulee ottaa huomioon asiakkaan tilannetta ja mahdollisia palveluita arvioitaessa. Maahanmuutto aiheuttaa jo itsessään usein paineita yksilöiden henkiselle hyvinvoinnille ja terveydelle. Lisäksi, varsinkin, jos henkilö on tullut konfliktialueelta, hänellä on huoli läheisten tilanteesta tai hän on esimerkiksi kokenut rasismia tai syrjintää, saattaa hänelle kasaantua suuria henkisiä paineita. Traumataustan tai muun mielenterveyteen liittyvän haasteen ilmetessä on hyvä konsultoida asiasta alan asiantuntijaa.

Pakolais- ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden mielenterveysongelmien diagnosointi on haastavaa ja Suomessa vielä alkuvaiheessa. Suomalaisessa palvelujärjestelmässä hoito- ja tukitoimenpiteet vaativat kuitenkin useimmissa tapauksissa lääketieteellisen diagnoosin. Sen puuttuminen voi johtaa siihen, että henkilö jää ilman tarvittavia palveluita, tukitoimenpiteitä, kuntoutusta tai lääkitystä. On tärkeää, että diagnoosi pyritään tekemään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja että diagnosointia ja soveltuvia hoitomuotoja tutkitaan ja kehitetään. Erilaisia käytäntöjä kehitettäessä on samalla huomioitava myös kulttuuristen perhe- ja vammaiskäsitysten yhteensovittaminen.

Myös voimavarat huomioitava

Maahanmuuttajataustaiset vammaiset henkilöt on kuitenkin tärkeää huomioida myös voimavarana niin järjestöissä, työpaikoilla kuin muutoinkin yhteiskunnassa. Palveluiden käytön, koulutuksen ja työllistymisen edistäminen ja tukeminen on hedelmällistä niin maahanmuuttajataustaiselle asiakkaalle itselleen kuin yhteiskunnalle laajemmin.