Vammaisen lapsen oikeudet

Pienet tytöt nauravat puun juurella.

Tämän sivun sisältö

Suomen eduskunta hyväksyi Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimuksen vuonna 1991. Sopimus on vaikuttanut lapsiasioiden lainsäädäntöön sekä toimintakäytäntöihin. Lasten oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi on vahvistunut.

Lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen sisältö ja tavoitteet on tiivistetty kolmeen ydinkäsitteeseen, jotka velvoittavat turvaamaan lapsille ja nuorille

  1. osuuden yhteiskunnan voimavaroista (provision)
  2. oikeuden suojeluun ja huolenpitoon (protection) ja
  3. oikeuden osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään (participation).

Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle

Vammaisten lasten yhdenvertaisuuden sekä tasavertaisen osallistumisen toteutumiseen yhteiskun­nassa vaikuttavat lapsen oikeuksien sopimuksen kansalais­oikeuksiin ja -vapauksiin liittyvät säännökset.

Kansalaisoikeudet ja -vapaudet edellyttävät muun muassa

  • lapsen mielipiteiden ilmaisun vapautta
  • lapsen oikeutta saada tietoa sekä
  • lapsen oikeutta yksityisyyteen ja kotirauhaan.

Vaikka lapsen oikeuksien yleissopimuksessa sekä 2 artiklassa että 23 artiklassa korostuvat vammaisten lasten oikeudet, niiden huomioiminen ei kuitenkaan rajoitu näihin kahteen artiklaan, vaan heidän etunsa on otettava huomioon kaikkia lapsen oikeuksia sovellettaessa.

Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

YK hyväksyi vuonna 2006 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 2007 ja ratifioi sen vuonna 2016. 

Sopimuksen mukaan vammaisten lasten tulee voida nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. 

Vammaisten lasten ja nuorten osalta tulee varmistaa, että kaikissa toiminnoissa noudatetaan lapsen oikeuksien sopimusta, YK:n vammaissopimusta ja muita ihmisoikeussopimuksia.

Oikeus täysipainoiseen lapsuuteen

Lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoituksena on turvata jokaisen lapsen oikeus täysipainoiseen lapsuuteen sekä kasvuun ja kehitykseen. Sopimuksessa korostetaan kaikkien lasten (alle 18-vuotiaiden) yhdenvertaista oikeutta osallistumiseen.

Myös vammainen lapsi on oman elämänsä aktiivinen toimija. Vammaisen lapsen oikeus on ensisijaisesti olla lapsi, jolla on ikätovereittensa kanssa tasavertainen mahdollisuus leikkiin, kaverisuhteisiin, koulunkäyntiin ja vapaa-ajan harrastuksiin. Lapsella on oikeus myös erityiseen suojeluun.

Palvelujärjestelmiä ja tu­kitoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon lasten ja heidän perheidensä yksilölliset elämäntilanteet. Lapsen vammaisuus ei ole sellainen yhteinen nimittäjä, joka oikeuttaisi käsittelemään perheitä yhtenä homogeenisena ryhmänä, jolla on yhteiset ominaisuudet, tarpeet ja olosuhteet.

Lapsen etu ylimpänä tavoitteena

Lasten oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukainen lapsen etu on asetettu ylimmäksi tavoitteeksi ja koko sopimuksen läpikulkevaksi punaiseksi langaksi. Se luo velvoitteet myös viranomaistoimintaan.

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. 

Viranomaisten on siis tehtävä lapsia koskevat ratkaisunsa lapsen edun näkökulmasta ja myös kyettävä perustelemaan päätöksensä sen mukaisesti. Tämä periaate koskee myös vammaisille lapsille suunnattuja palveluja ja viranomaistoimintaa. Lapsen edun ensisijaisuuden velvoite sisältyy myös YK:n vammaissopimukseen. 

Oikeus hyvään elämään

Vammaisella lapsella on oikeus täysipainoiseen, hyvään elämään oloissa, jotka takaavat ihmisarvon, edistävät itseluottamusta ja helpottavat aktiivista osallistumista yhteisön toimintaan. Vammaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus olla osallisina kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. 

Tätä ajatusta tukee YK:n vammaissopimus: vammaisten lasten tulee voida nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa. 

Myöskään fyysinen ympäristö ei saisi luoda esteitä vammaisten lasten osallistumiselle, vaan lapsilla tulee olla mahdollisuus käyttää julkisia kulkuvälineitä sekä päästä esteettömästi julkisiin tiloihin.

Lapsen oi­keuksien komitea korostaa, että hoito ja apu on suunniteltava siten, että vammaisilla lapsilla on hyvät mahdollisuudet koulunkäyntiin, koulutukseen, terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluihin, ammattikoulutukseen ja virkistystoimintaan.

Perhe ja lähiyhteisö

Lapsen oikeuksien sopimus sekä sopimusta valvova komitea korostavat lapsen omaa perheympäristöä par­haana kasvuympäristönä vammaiselle lapselle. Komitean mukaan tämän toteutumiseksi vammaisten lasten perheet tarvitsevat yhteiskunnalta riittävästi tukea ja apua. 

YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus elää osana yhteisöä. Sopimuksen johdannossa todetaan lisäksi, että perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja keskeinen perusyksikkö ja se on oikeutettu yhteiskunnan ja valtion antamaan suojaan. 

Vammaisten henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä on saatava tarvittavaa suojelua ja tukea, jotta perheet voisivat osaltaan parantaa vammaisten henkilöiden mahdollisuutta nauttia oikeuksistaan täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti.

Sopimuksen toteutumista valvova komitea on korostanut, että yhteiskunnan tulee tarjota riittävästi tukea ja palveluita, jotta vammaiset ihmiset voivat elää osana lähiyhteisöään.

Laitoksissa asuvat lapset

Suomessa kehitysvammaisten laitoksissa asuu edelleen toistasataa lasta.

Laitosten ollessa yhä käytössä tulee viranomaisten huolehtia siitä, että lapsen oikeudet ja tarpeet huo­mioidaan myös laitosympäristössä.

Mikäli vammaisen lapsen asumista ja hoitoa ei ole mahdollista toteuttaa kotona, tulee ensisijaisesti suosia perhehoitotyyppistä sijaishuoltoa. Lapsen oikeuksien komitea pitää laitoshoitoon sijoittamista vasta vii­meisenä vaihtoehtona ja silloinkin, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja lapsen edun mukaista.

Lasten huolenpidosta ja suojelusta vastaavien laitosten ja palveluiden tulee noudattaa toimivaltaisten viranomaisten antamia määräyksiä, jotka koskevat erityisesti turvallisuutta, terveyttä, henkilökunnan määrää ja soveltuvuutta sekä henkilökunnan riittävää valvontaa. 

Komitea painottaa tehokasta tarkastus- ja valvontajärjestelmää olemassa olevan laitoshoidon asianmukaisuuden varmistamiseksi.

Oikeus syrjimättömyyteen

Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Suomen perustuslain yhdenvertaisuussäädöksen mukaan ketään ei saa syrjiä tai asettaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi iän tai vammaisuuden perusteella.

Useissa tutkimuksissa on tuotu esille huoli siitä, että vammaiset lapset tulevat kahteen kertaan marginalisoiduiksi: heitä syrjitään vamman tai sairauden vuoksi eivätkä he lapsina tule välttämättä kuulluksi.

Yhdenvertaisuus edellyttää, että

  • lapset ovat tasa-arvoisessa asemassa aikuisiin nähden ja
  • vammaista lasta tulee kohdella yhdenvertaisesti suhteessa muihin lapsiin
  • lapsi huomioidaan yksilönä.

 Ei väkivallalle ja hyväksikäytölle

Vammaisilla lapsilla on muita lapsia suurempi riski joutua kaltoinkohtelun, hen­kisen tai fyysisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja kiusaamisen kohteiksi. Lapsen oikeuksien sopimuksessa säädetään, että lasta on suojeltava kaikelta väkival­lalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Vammaisille lapsille kerrottava oikeuksistaan

Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että so­pimusvaltiot sitoutuvat saattamaan yleissopimuksen periaatteet ja määräykset yleisesti niin aikuis­ten kuin lastenkin tietoon tarkoituksenmukaisesti ja aktiivisesti. Lapsella on siis lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämä oikeus tuntea oikeutensa.

Lapsen oikeuksien komitea on huolissaan siitä, että lapsen oikeuksien sopimuksen tuntemus on Suomessa vielä puutteellista ja komitea korostaa lapsen oikeuksista tiedottamisen tärkeyttä eri­tyisesti lapsille, lasten vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville eri alojen ammattilaisille ja viranomaisille.

Kirjoittaja:
Kirsi Pollarin artikkelista "Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille" referoinut Erja Pietiläinen, lapsi- ja perhepoliittinen asiantuntija, Kehitysvammaliitto

Lähteet ja lisätietoa

Lapsen oikeuksien sopimus (UNICEF) 

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus (pdf 374 kt, YK-liitto) 

CRC/C/GC/9 (pdf 106 kt, YK)
Yleinen huomautus Nro 9: Vammaisten lasten oikeudet

Tilasto- ja indikaattoripankki (Sotkanet)

Valtioneuvoston periaatepäätös kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamisesta Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:15. Helsinki.

Pollari K. (2011) Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. (pdf 650 kt, Lapsiasiavaltuutettu) 
Julkaisussa Anne Hujala (toim.) Erityistä tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi: lapsen oikeudet osaksi vammaispolitiikkaa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2011:10

CRPD/C/PER/CO/1 (englanniksi, pdf 91 kt, YK)
Concluding observations of the Committee on the Rights of Persons with Disabilities on Peru. Committee on the Rights of Persons with Disabilities.

Hakala, K. (2010) Discourses on inclusion, citizenship and categorizations of ‘special' in education policy: the case of negotiating change in the governing of vocational special needs education in Finland. European Educational Research Journal, 9 (2), 269-283.

McTernan, E. & Godfrey, A. (2006) Children´s services planning in Northern Ireland: Developing a planning model to address rights and needs 
Child Care in Practice, 12 (3), 219-240)

Jones, Bellis, Wood, Hughes, McCoy, Eckley, Bates, Mikton, Shakespeare & Officer (2012) Prevalence and risk of violence against children with disabilities: a systematic review and meta-analysis of observational studies (englanniksi, The Lancet)
8 September 2012 (Vol. 380, Issue 9845, Pages 899-907)

Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (Finlex)

Päivitetty: