Planetaarinen terveys ja hyvinvointi

Kestävällä kehityksellä tavoitellaan sitä, että nykyisten sukupolvien tarpeet voidaan tyydyttää ilman, että tulevien sukupolvien tarpeiden täyttyminen vaarantuu. Kokonaisvaltaisesti kestävä kehitys huomioi tasapainoisesti ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökulmat. Kokonaisvaltaisen kestävyyden osa-alueet liittyvät toisiinsa tiiviisti, yhtä ei voi saavuttaa ilman toisten riittävää huomioimista. Siksi on tärkeää, että päätöksissä ja yhteiskunnan toimissa huomioidaan samaan aikaan kokonaisvaltaisen kestävyyden kaikki ulottuvuudet ymmärtäen se, että ekologinen kestävyys on kaiken perusta.

Ekologinen kestävyys tarkoittaa maapallon kantokyvyn huomioimista. Luonnonjärjestelmät asettavat niin kutsutut planetaariset rajat, joiden sisällä yhteiskuntien tulee pysyä. Ekologisesta kestävyydestä huolehtiminen ohjaa ympäristön ja luonnonvarojen käyttöön niin, että maapallon resursseja ei ylikuluteta eikä aiheuteta ympäristön saastumista tai sen tuhoutumista.

Sosiaalinen kestävyys viittaa yhteiskunnan kykyyn ylläpitää ja edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Se pitää sisällään useita eri ulottuvuuksia, kuten sosiaaliset rakenteet, tasa-arvo, koulutus, köyhyyden vähentäminen, ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta huolehtii resurssien jakamisesta oikeudenmukaisesti, kohtelee kaikkia jäseniään oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, tarjoaa mahdollisuuksia kehittyä ja osallistua yhteiskuntaan sekä huolehtii haavoittuvista väestöryhmistä.

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa tasapainoista taloutta, joka tukee sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden toteutumisen myös pitkällä tähtäimellä, eli ilman luonnonvarojen hävittämistä tai velkaantumista. Taloudellinen kestävyys pohjautuu luontopääoman vaalimiseen, uusiutumattomien luonnonvarojen säästäväiseen ja tasapuoliseen käyttöön, jätteiden minimoimiseen ja kiertotalouteen.

Ympäristökriisien hillitsemiseksi tarvittavat nopeat sopeutumis- ja hillintätoimet koskettavat toteutuessaan eri tavoin eri väestöryhmiä. Siksi toimet tulee kohdentaa niin, että ympäristön, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vaikutukset toteutuvat mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Esimerkiksi liikkumiseen, asumiseen, ravintoon tai elinkeinoihin liittyvät muutokset kohdistuvat eri ryhmiin eri tavoin. Vaikka ihmisten motivaatio ilmastonmuutoksen kannalta kestäviin ja samalla terveyttä edistäviin elintapavalintoihin kasvaisi, esimerkiksi liikkuminen jalan tai pyörällä ja kasvipainotteinen ruokavalio eivät ole kaikille mahdollisia samalla tavoin.

Lisäksi eri ihmisryhmien haavoittuvuus muun muassa ilmastonmuutosten vaikutuksille vaihtelee paljon, ja eroja on myös alueellisesti. Helteet kuormittavat etenkin vanhuksia ja pitkäaikaissairaita. Pienituloisten ihmisten haavoittuvuus ilmastonmuutoksen seurauksille voi vahvistua, jos heillä ei ole resursseja varautua ja sopeutua muutoksiin. Ympäristön muutosten välilliset vaikutukset elinkeinoihin, elintarvikkeiden hintoihin ja työpaikkoihin voivat niin ikään heikentää terveyttä ja hyvinvointia ja lisätä eriarvoisuutta.

Köyhät ja haavoittuvat yhteisöt kokevat usein ilmastonmuutoksen haittavaikutukset voimakkaimmin, jolloin erityisesti hauraassa asemassa olevien yhteisöjen elinkeinot, terveys ja elinolot vaarantuvat. On tärkeä tunnistaa ja ottaa huomioon nämä eriarvoisuudet ilmastonmuutoksen torjuntatoimissa ja sopeutumistoimissa.

Ympäristökriiseihin liittyvät haasteet kietoutuvat viheliäisellä tavalla yhteen taloudellisten, sosiaalisten ja kansanterveydellisten haasteiden kanssa. Nykyisten globaalien kriisien ratkaisemiseksi tarvitaan systeemisiä ajattelu- ja ongelmanratkaisun malleja, jotka pystyvät ottamaan huomioon ongelmien yhteydet ja riippuvuudet.

Systeemisen tarkastelun avulla voidaan paremmin ymmärtää yhteiskunnan rakenteiden, toimien, järjestelmien, rakennetun ympäristön ja ihmisten elintapojen yhteyksiä ja vaikutuksia toisiinsa.

Muutos nykyisiin tapoihin kuluttaa luonnonvaroja ja vaikuttaa ympäristön tilaan on välttämätöntä siirryttäessä kohti kestävää yhteiskuntaa, joka huomioi maapallon kantokyvyn rajat. Nykyiset toimenpiteet eivät vielä riitä pysäyttämään ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä tai saastumista ja niistä aiheutuvia terveyshaittoja.

Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja uusiutuvien energianlähteiden käytön lisääminen on avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä sekä ilmanlaadun parantamisessa ja vaatii sekä nopeita että pitkän aikavälin toimia ja riittäviä investointeja. Myös ruokajärjestelmässä vaaditaan laajoja muutoksia.

Ihmisen toiminnalla on ollut merkittäviä vaikutuksia maapallon tilaan. Ihmiskunta käyttää joka vuosi enemmän luonnonvaroja kuin maapallo voi jatkuvasti tuottaa. Samaan aikaan saasteet ovat tuhonneet vesistöjä, ilmaa ja maaperää. Ihmisen toiminnan seurauksena maapallon keskilämpötila on lämmennyt yli 1,15 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.

Luonnonvarojen ylikulutus, ympäristön saastuttaminen ja sen haitallinen muokkaaminen uhkaavat monin tavoin terveyttä ja hyvinvointia. Ympäristön muutosten etenemisen hillitsemisen lisäksi joudumme nyt varautumaan niiden seurauksiin, kuten ilmastonmuutoksen aiheuttamiin helleaaltoihin ja muihin äärisääilmiöihin sekä niistä aiheutuviin terveysvaikutuksiin ja lisääntyviin kustannuksiin.

Lisäksi luontokontaktien puute näkyy jo terveydessämme ja hyvinvoinnissamme. Viimeisen vuosisadan aikana elinympäristömme on kaupungistunut ja elintapamme ovat muuttuneet. Muutokset ovat saaneet aikaan ihmiskehon mikrobiston monimuotoisuuden köyhtymistä ja siitä johtuen immuunijärjestelmän tasapainon järkkymistä. Tämä taas on yhteydessä useiden sairauksien, kuten allergioiden, astman ja tyypin 1 diabeteksen syntyyn.

Planetaarisen terveyden ja hyvinvoinnin lähestymistavassa pyritään tunnistamaan ja edistämään erityisesti sellaisia ratkaisuja, joista on hyötyä yhtä aikaa sekä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä että ilmasto- ja ympäristökriisien hillinnässä. Ilmastokriisin ratkaisemiseksi sekä siitä aiheutuvien haittojen vähentämisessä keskeisintä on fossiilisten polttoaineiden käytön nopea alasajo.

Tämä muutos parantaisi samalla merkittävällä tavalla ilmanlaatua ja vähentäisi ilmansaasteista johtuvaa sairastavuutta. Muita esimerkkejä planetaarisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ovat ruokavalion muuttaminen kohti kasvi- ja kalapainotteisuutta, liikkuvan elämäntavan lisääminen yhdyskuntasuunnittelun avulla tai vaikkapa tupakoinnin vähentäminen, sillä nikotiinituotteet aiheuttavat sekä terveydelle että ympäristölle suuria haittoja.

Ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin sekä ympäristön tilaan vaikutetaan kaikilla päätöksenteon tasoilla ja kaikilla politiikan alueilla. Päättäjän tulee huomioida eri näkökulmia ja nähdä päätösten seuraukset kauaskantoisesti yli sektorirajojen. Planetaarisen terveyden ja hyvinvoinnin laaja lähestymistapa voi tarjota nykyaikaisen päätöksenteon tarvitseman perustan. Siksi THL ehdottaakin vaikuttamistavoitteessaan, että planetaarinen terveys ja hyvinvointi tuotaisiin päätöksenteon ytimeen.

Planetaarinen terveys on suhteellisen uusi käsite, mutta sille on nähty kasvava tarve niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Alueen tutkimus lisääntyy koko ajan. Tutkimuksellisesti kyseessä on monitieteinen alue, jossa lääketieteen, ympäristötieteen ja esimerkiksi biologian asiantuntemus yhdistyvät sosiaali- ja taloustieteiden ja myös muiden alojen asiantuntemukseen tavalla, joka edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia pitkällä aikavälillä, samalla varmistaen kokonaiskestävyyden.

Tulevina vuosina THL jatkaa tehtäväänsä edistää väestön hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta myös planetaarisen ja terveyden ja hyvinvoinnin lähestymistavan avulla. Planetaarinen terveys ja hyvinvointi tukee YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista, joihin Suomi on sitoutunut.

Planetaariselle terveydelle läheisiä ja osittain sen kanssa limittäisiä käsitteitä ovat esimerkiksi yhteinen terveys ja hyvinvointitalous.